Suupielet hymyssä, sokerisessa!

Hauskaa työväenjuhlaa kaikille! Varatkaahan pilkkihaalarit ja karvalakit matkaan jos kylillä liikutte, ei anneta takatalven yllättää!Vappu, niinkuin muutkin juhlapyhät  yleensä tähän asti ovat vierähtäneet osaltani lähes aina juhlakansaa juottamalla töiden merkeissä, mutta nyt sitten vapaiden merkeissä. Itsehän aion pukea ehkä ylioppilaslakin päähäni, ja suunnata kaupungille vappupäivänä karkeloita katselemaan ja syömään perinteikkäästi kesän ensimmäisen (toisen) pallojäätelön <3 Siinä minun juhlintani. Tänään pääsin sitten viimein myös munkkikiusauksestani herkutellessani mamman tekemillä, vastapasitetuilla vappumunkeilla. Sussiunaa, kannatti odottaa näihin omatekemiin, suussa sulaviin yksilöihin mitä ostaa kaupasta, sen verta eriherkkua sain syödäkseni <3 Upposi yksi, upposi toinenkin, ja mitään en kadu ;)

Siman, serpenttiinin ja sokerimunkkien täyteistä vappua kaikille!

~ Laura 

Keveimmin mielin (ja muutama ruokakuvakin)

Halloo halloo kummajaiset! Viimein tuntuu että on aikaa, intressiä, voimaa ja mielenrauhaa kirjoitella hieman kuulumisia. Viimeisestä on vierähtänytkin jo päivä kaksi, ja tuolloin paha olo, levottomuus, ahdistus ja hyvin tietoinen syöminen velloivat aivoissani melkoisen voimakkaana. En voi sanoa että kirjoittamiselle ei olisi aikaa löytynyt, vaan kyse on ollut ehkä pikemminkin juuri kärsivällisyydestä, ja sittemmin väsystä. Viime viikko kului tuota levottomuutta työstäen: kävin luvattamon paljon ulkoilemassa, yrittäen saada levottoman kropan hieman väsähtämään ja pääkoppani tuulettumaan, ja sitkeästi suunnitelmassani pysytellessä, yrittäen jankata että kaikki on sallittua, kaikkea kuuluu, saa ja pitää syödä. Syönnit sujuivat, onneksi, ja pikku hiljaa, loppu viikkoa kohden myös olo muutoinkin alkoi päivä kerrallaan jo hellittämään, ja levoton olo tasaantui, hitaasti, mutta päivä kerrallaan. Paluu "omaan unirytmiini" (minähän olen siis reissusta paluustani asti, pääsiäistä lukuunottamatta heräillyt 4.30-7 väliin joka aamu, väsystä huolimatta, uni vain karkaa ja mieli hyrskyttää...) sekä koheltaminen ja itsensä kiireellisenä pitäminen tekivät oman osuutensa, eli palauttivat sen "tutun ja turvallisen" väsyneen olon, jolloin myös pysähtyminen ja lepo ovat sallittua. Tämä viikko on alkanut siis jo aivan melko normaaleissa tunnelmissa, lenkille ei ole ollut kaipuuta ja syönnit ovat sujuneet, ja mieli herkkujen/haasteellisten ruokien suhteen taas sallivampi. Aika parantaa, niin ne näyttävät, ja tässäkin tapauksessa aika ainakin näytti lieventävän tuskaa. Huh, helpotusta.

Viime viikolla minulla ei ollut kuin pari käyntiä terapeuttini luona, jonka kanssa muuten sovinne että suunnitelmani ruokamääriä nostetaan jo menneen lauantain sijasta joko tulevana, tai sitä tulevana lauantaina. Hän moista ehdotti, vaikka itsekkin ajatutsa päässäni pyöritin; sen hyvin syönnit menivät sekaisin pääsiäisen aikaan, ja sitten  päälle vielä tuo The Most Worst Anxiety Ever-episodi, niin muutosten mukaan tuominen listaan joka jo itsessään tuolla viikolla tuotti vaivaa ja haastetta päätettiin jättää suosiolla siihen hetkeen, kun nykyisen listan sujuu pilkulleen taas oikein. Kuten nyt. Joten varmasti nuo raten luona sovitut lisäykset otetaan matkaan jo aivan kohta.

Tällä viikolla minulla taas riittää käyntejä, maanantaina kävin ensimmäistä kertaa fysioterapeutin pakeilla. Aika meni jutustellessa ja tutustellessa, ja yksi narutehtävä kerettiin tekemään, muuten sain taas vain porista samat vanhat tarinat kuinkahan monennen kerran (huono puoli aina uuden ihmisen tullessa mukaan kuvioihin, alkaa jo oma ääni kyllästyttämään). Mutta varmasti ihan mielenkiintoista, täysin uutta minulle, ja jo ensi maanantaina olisi luvassa uusi käynti.

Tämän lisäksi viikkoon kuuluu pari terapiaa, klinikkakäynti sekä perjantaina parturi, aaa ihanaaa! En vain osaa päättää, pitääkkö tämä pitkä otsarevohka, jonka olen saanut kasvatettua jo melko mittoihin (yltänee jo miltei korvan taakse, ja pysyykin siellä jos katsoo ylöspäin, eikä liiku tai hengitä. Muutoin se on aina vain pinnillä päälaelle lintattuna, vaikka ajatuksena oli letittää, punoa ja palmikoida sitä kun vain on mittaa. No, nyt on mittaa, mutta eipä nuo palmikot tulleet mitan mukana itsestään, vaan niitä pitäisi viitsiä ja osata tehdä muka itse!?). Vaihtoehtona onkin siis leikata takaisin lyhyempi otsatukka, joka kyllä on osottaunut aiemminkin todella kivaksi ja sopivaksi kasvojani kehystämään, mutta sitten jää ne letit ja palmikot. Höh. jotenkin kuvittelen että no kesällä sitten, sitten kun pipokausi on ohi, sitten aloitan letityksen... mahtaakohan tapahtua??Mitä sitä itselleen valehtelemaan :D  Eli kyllä se saattaa olla niin, että tämä naamalla roikkuva ryijy lyhenee perjantaina! Tai sitten... en tiedä! aaargh!

Tällaista... 

...vaiko sitten tämmöistä...? Molemmissa omat puolensa, molemmat niin ihania, mutta kumpaakin ei voi saada, miksei, miksei, miksei?! Enkä osaa päättää!

Kuvat: Pinterest

Päättämisen vaikeus!! Aiheeseen päästiin näinkin sujuvasti!  Siitä pitääkin kirjoittaa ihan oma lukunsa... oma jaakaamiseni, päättäminen, tai oikeastaan sen vaikeus on välillä ihan sietämätöntä, ja kysyy hermoja ja kärsivällisyyttä niin minulta itseltäni kuin muiltakin. Välillä enemmän, välillä vähän vähemmän, mutta voi jee kyllä sitä välillä ihan raivostuu itselleen, kun seisoo hyllyn reunalla viisi minuttia, käsissään kaksi hammasharjaa, ja koittaa mietiiä kummalla ois kivempi pestä, kumpi ois mukavampi... Like, who cares! Se on vaan hammasharja, ota se ja lets go!! Sattuisko muilla olemaan vähän samantyypisiä vinkeitä? :D Sanoo Hep! hän joka kokee edes pientä samaistumisen tunnetta..

Sitten vähän ruokaa. Pitäisi toteuttaa sellainen päiväni ateriat kuvina-tyyppinen postaus, päiväkirjatyyppiin, ei niinkään tällaisia sillisalaatteja, mutta koska näitä kuvia on nyt puhelimeen niin paljon kuluneelta viikolta kertynyt, oksennan ne nyt tännekkin, niin saan ne puhelimestani hävittää. Muut kuvailee kukkia, luontoa tai itseään, minä ruokaa, joka ei ole edes esteettisesti mitenkään kaunista, tai sievästi aseteltua. No, huvinsa kullakin :D Minun tehtäväni on taltioida todistusaineistoa ystävälleni ja äidilleni, että varmasti tulee myös yksinollessa syötyä. Ja onhan se hupi tämäkin ;) Mutta sellainen ruokapäiväkirjapostaus, olisko sellainen mitään? Vaikka muutamalta peräkkäiseltä päivältä, kaikkine onnistumisineen, tai mahdollisine epäonnistumisineen. Saisi osviittaa vähän siitä rytmistäkin sisällön lisäksi..

Tässä nyt kuitenkin liuta aamu-ja iltapaloja. Leipä maistuu, kuten nuo näkkärimössötkin. Normaalijogurttia enemmissä määrin! kyllä maistuvat ihanalle niiden kevytlirujen jälkeen, joita on vetänyt jo melko määrät. Haasteena tuoremehu, joka onkin todellinen haaste. Lisäksi vuosien tauon jälkeen iski myös mitä ihmeellisin mieliteko: sämpylää, jonka päällä jotain makkaraa! Ei kalkkunaa, tai kinkkua, vaan jotain rasvaisempaa, jauhoisempaa! Ennen suosikkini oli ranksanleipä voilla ja piparimakkaralla (mitä se nyt on, kertokaa?! :D), joten tuohon lapsuuden aikaiseen herkkuun halusin nyt tutstua uuedstaan! Gotleria ja porkkanasämpylää upposikin monena iltana/aamuna, ai namia! Tuo kaurakaakao taas ei ollut oikein jättimenestys...

Lämpinä nähdään sitten melko paljon keittoja, salaatteja (leipä uppoaa 89% varmuudella kans, nyttemin jo useammin!). Lisää uuniseitiä, lisää pinaattikeittoa, ikisuosikkiani... Mukana myös uunilohta kera hasselbakin perunan (suosittelen! Tosi kivaa vaihtelua, ja hauska syödä ;)), Santa Marian tortilla pizzapohjista tehty pizza tyttöjen iltamassa (ja kerrankin juustoa huoletta päälle), ja taas vähän lisää sushia, yllättävää. Pitkästä pitkästä aikaa omatekemää makaronilaatikkoa, härregud kun maistui hyvälle!! Listan viimeisenä sunnuntaina epic failure, eli sunnuntain päivälline. Maha oli koko päivän aivan omituinen, eikä ruokaa tehnyt mieli sitten lounaan, ja välipalaaikakin meni ohi ilman että keho mitään mistään nälästä olisi huhuillut. Väkisin söin tuonin, ja vasta puoli kasin aikaan huomasin että ohhoh, nyt on nälkä! Eli ilta, ja seuraava aamukin meni syödessä jätti annoksia, ja nälkää riitti vaikka muille jakaa! Pieni kompurointi, mutta onneksi se korjaantui äkkiä :) 

Eiköhän tässä ollu taas yhdelle kertaa. Hieman tiheämmin saisi tosiaan kirjoitella, kertyy tätä juttua aina varastoon niin sitten ne on tiivistettynä ja sullottuna kaikki yhteen pläjäykseen, Mutta jospoa tämä nyt tästä kun on saanut normaalista arjesta ja olosta taas kiinni. Toivottavasti teillä kaikillä on kaikki hyvin, ja arki rullaa toivotulla tavalla! Aurinkoisen harmaata viikkoa kaikille!

Ta det lungt alla!

~ Laura 

lihaton, mutta vähemmän munaton viikko jatkuu...

....nauran omille surkeille jutuilleni ääneen. Säälittävää. Aika hankkia parempaa seuraa kuin sylissä rötköttävä katti, käy vitsitjo vähän vähiin....

Mutta näin on. Kaksi päivää lihatonta kokeilua takana, Tai nimesin projektini lihattomaksi lokakuuksi,  joka on hieman kylläkin auheuttanut hilpeyttä ja kummastusta yhdessä jos toisessakin, mutta asiaa selvitettyäni olen saanut hyvinkin ymmärtäväisiä "ahaa"-vastauksia. Mutta siis, vielä vkloppu edessä. Hmm. Täytyy sanoa että eipä tämä ole tuottanut minkäänmaailman päänvaivaa tai puutostiloja, ainakaan vielä. Paitsi eilen töissä oli käydä pikku lepsus, kun raivonälän partaalla töistä lähtiessäni olin napata suuhuni vahingossa kalkkunaleikkeleen jääkaapista. Hupsista. En yksinkertaisesti tuossa tilassa muistanut mitään "kieltoja" tai kokeiluja, vaan saatoin jo maistaa tuon lintupolon kielelläni. Sitten muistini palasi äkillisesti, ja leikkele jäi hyllylle pötköttämään, ja pelastin tilanteen viime hetkellä nappaamalla suuhuni kirsikkatomaatin. Neliveto päällä pyöräilin sohjon ja myrskyn läpi kotiin keittämään kasvishernaria, aaah <3 Mutta muutoin ei ole ongelmia ollut. Paitsi (alkoihan niitä tulemaan) töissä hanke meinasi karahtaa toistamiseen jo lähtöruutuun, kun lounaana oli lasagnea ja borssikeittoa pekonilla. How nice. Niille siis jotka eivät vietä lihatonta lokakuuta näin tammikuussa. Keksiviikon lounaana jouduin siis tyytymään porkkanaraasteeseen ja raejuustoa, jota onneksi löytyi lounaalta myös. Tästä viisaastuneena tänään töissä matkassani oli omat eväät kaiken varalta, vaikka sitten keitoksi luonnollisesti sattuikin tomaattikeitto. Ei sillä, vihaan tomaattikeittoa, mutta tänään ruokailut myös töissä sujuivat jo huomattavasti mallikkaammin.

Kasviksia, salaatteja, soseita sun muita sömpöttejä tulee syötyä sen verran muutenkin paljon, ettei tuota paljoa huomaa että kelkasta olisi pudonnut jotain. Vaikka raetta ja rahkaa saan täällä viikolla vielä syödä (ensi viikolla luvassa on maidoton, iiks!), on ruokaympyräni laajentunut näiden kahdenpäivän aikana huomattavasti. Ilmeisesti päässäni napsahti joku tsemppivaihe muutoinkin tämän kokeilun myötä päälle, sillä olen syönyt huomattavasti enemmän, niin laadullisesti kuin määrällisestikkin, Viljaa, leipää, muroja, burguria, hyviä rasvoja, herkkujakin on uponnut. Syömiseni on ollut kuin lähestulkoon oppikirjan sivuilta, ja ainakaan vielä en voi moittia omaa syömistäni ollenkaan. Päinvastoin, se on parantunut huomattavati, ja ero tuohon vielä viikon takaiseen raejuustoa reajuuston kera-menu on kyllä kokenut melkoisen muutoksen. Toivotaan siis että sama meno ja ruokahalu jatkuu vielä pidempään, sen verta kivaa on taas syösä oikein ja normaalsiti, vaikka nyt sitte lihatotmasti ;) Rakeen lisäksi olen sallinut itselleni myös kananmunia (yhden oikeastaan olen vasta joutunut syömään), jotta proteiinin saanti pysyy oikeissa summissa.

Muutama otos vikon ruoilta... muutamat jogurttimössöt ja kasvishernari on jääneet kuvaamatta, muttaeiköhän me kaikki tiedetä miltä moiset kokkailut näyttää ilman kuviakin. Hyvää on ollut <3 

Omaksi ilokseni olen saanut syötyä jogurtin sijaan enemmän pilttejä! Piltit on sellainen juttu, että niitä tulee hamstrattua hyllyt täyteen, mutta sitten myös unohtuvat sinne, ja niiden tilalta tulee syötyä liikaakin (kevyt)jogurtteja, Ensi viikkoa ajatellen olen päättänyt että piltin saavat luvan jälleen  nousta parrasvaloihin jo tämän viikon aikana! Murojen sijaan mieli teki jotain makeaa, joten murustelin päälle elovena karpalo-kinuski välipakakeksin. Hyvvää oli! 

Tämänpäiväinen työlounas: bulguria kera kikherneiden ja kasvisten/salaatin. Kahvia maidolla pari kuppia päälle...

Tämän aamun aampula, samaa settiä kuin eilen mutta muroilla tällä kertaa. Kovin näyttää vähäiseltä mutta oli niitä, uskokaa pois ;D 

Iltapalaksi on jo useampana iltana maistunu ruisleipä pitkästä aikaa! Eilinen jälkiuunipala upposi muna-raejuustomössöllä, päälle rasvaksi vielä avioadoa. Oli kyllä yllättävät maistuva leipä, että varmana menee uusiki samanlainen jo tänäiltana ;) Suolakurkkuja kyytipoikana, tottakai...

 Löytämääni kookosjuomaa on tullut testattua myös murojen kanssa, mutta paremmin neste toimii smoothiessa, jota testasin tiistai-iltana. pakastettua banaania, play kaakaota ja tuota kookosjuomaa.... vitsit!!! <3 

Päivällinen: bataattiranuja, käristettyjä kikherneitä, ja pinaatti-kikherne-kasvispaistosta. Raejuustolla tietty. Nälkäänsä söi ;) 

Palasin juuri kauppareissulta... tänään on ollut pitkästä aikaa väsy päivä usemaman huonosti nukutun yön vuoksi, ja stockan ruokapuolella pyöriessäni törmäsin yhteen "mieltä ylenstävään näkyyn" lisää: murojen kanssa samaan hyllyväliin kanssani osui todella kapea kasvoinen (siis todella! tytöllä ei ollut kasvoissaan mitään lihaa, ainoastaan nahka ja jänteet paistoivat kun hän jauhoi vimmalla purkkaa. Ei ole minullakaan yhtään liikaa elopainoa, mutta tuo tyttörukka....huh), ponnaripäinen ja riukulapakarainen tyttönen, joka pyöritteli myslejä ja muroja edestakasin, Isä seisoi vieressä kori kädessään, luovottaaneen, väsyneen ja turtuneen näköisenä. Surullisen tottuneen näköisenä koko touhuun. Vielä surullismepaa tilanteessa oli ehkäpä vielä se, että tytöstä oikein paistoi se, kuinka hän oli nykyisen elämäntilanteensa kanssa totaallisen fine, tyytyväinen, happy. Siinä missä isä vain raahautui tytön perässä, puhumatta, toimeettomana, tyttö perusteli ja selitteli jokaista valintaansa, ja oli yliterhakkana ja reippaana jokaisen valinnan ja ostoksen äärellä. Korissa oli kaikkea, muttei siltikään mitään. Ainakaan mitään ylimääräistä. Ton-ton tuotetteita vierivieressä... En voinut muutakuin hetken stalkata tuota parivaljakkoa, ja ostoskorin sisältö näytti juurikin niin pelottavan tutulta kuin mitä omani vuosien takaa. Minun teki todella pahaa isän puolesta. Tytön myös. Pienen hetken sisälläni heräsi voimakas tunne ja tarve jälleen (ks. marketin tyttö kirjoitus...) puuttua noiden tuntemattomien ihmisten elämään sanomalla jotain, kertomalla jotain, mutta hetken aikaa asiaa puntaroiduttuani, päätin luopua hankkeesta. Ei pysty. Ei jaksa. Tänään minusta ei ole pieneksi maailman parantajaksi. Oma oleminen ja kotiin kauppakassien kanssa raahautuminen räntäsateessa tuntui jo riittävän haastavalta urakalta, saatika sitten anoreksian kanssa honeymoonia viettävän nuorien naisen pelstamisenyritykset kaupan ollessa auki enää vajaat viisi minuuttia. Sinne jäivät purkkapussia valitsemaan kun minä painuin kassalle. Tänään ei vain jaksanut leikkiä arjen sankaria. Ei kai sitä aina tarvitse jaksaakkaan....?

Hyvää yötä maailma. Huomenna kolmas päivä ilman kalkkunaa. No problemos. Eväät jäi tekemättä. Paska. Nooh. Toivoa sopii että töissä lounaalla on jotain soppelia. Aamulla selviää myös jatko töiden suhteen, kun käyn neuvottelut työterkan ja possini kanssa tulevan kevään työtunneista, sun muista... jänskättää, mutta uskompa että ei ole kuitenkaan kummoinen käynti luvassa. Eiköhän tuo mene hyvin, ja löydetään kaikkia osapuolia tyydyttävä ratkaisu.

Nighty night! 

~ Laura 

Jotain uutta uuteen vuoteen

God dag alla människor! Niinkuin jo eilen mainitsin, en vuoden vaihteessa tehnyt mitään uuden vuoden lupausta, ja koska tuo Vision board for 2015 on vielä atomeina, jotain pientä suunnitelmaa mieleni on halajanut tälle vuodelle. Jotain uutta, jotain joka toisi vaihtelua tavallisen arkeen. Mainitsin jo omista henkilökohtaisita menttaalisista tavoitteista koko tulevalle vuodelle, mutta että jotain pienempää ja leikkimielistä. Monena vuonna tähän aikaan innostun taas enemmän liikunnasta, ja parina keväänä olenkin hankkinut salikortit, ja innostunut syömään hyvin ja terveellisesti. Painoakin on tällöin aina tullut kivasti. Nyt kuitenkaan en näillä elopainoilla viitsi (jaksa) salikorttia hankkia, ja ainoa harrastus mistä olen jo yhden dynastian verran haaveillut, ja jo parina edellisvuonna selvää ottamani kilpa/paritanssi. Minulta vain puuttuu pari. Aint a big deal siis ::D Uudet kurssit starttaisivat nyt keväällä, mutta mutta... katsoo nyt sitten. Se cavaljeeri olisi ihan kätevä nimittäin, vaikka kuulemma ilman pariakin voi paikan päällä käydä katsomatta miltä laji näyttää. Toinen on tankotanssi, jota olen jo kokellutkin, mutta homma ajautui karille liika ohuiden reisieni takia....en pysynyt tangossa *räkäistä naurua*.

Ja koska siis nämä tanssin salat eivät ole vielä oikeen päässeet puhkeamaan kukkaan kohdallani, niin jotain pientä kivaa ja jännittävää sitten. Ja missäs muussa olenkaan enemmän pro kun ruoalla leikkimisessä? Eli sitä sitten!

Nyt ei puhuta mistään hölmöistä dieteeistä (en usko moisiin, voitteko kuvitella... jos joku haluaa pysyviä muutoksia kehoonsa/elintapoihinsa, nuo muutokset tulee tapahtua pienin askelin uudet oikeat tavat omaksumalla, ei ihme poppakonsteilla ja litkudieteillä. Toki karppaus sun muut kaalidieetit tuloksia tuovat, olenhan minä kävelevä esimerkki vuosien takaa moisesta touhusta, mutta kyllä se yleensä jossain vaiheessa karahtaa karille, näin myös minulla. Siispä, hiljaa hyvää tulee,myös tuossa painon pudotuksessa). Where was I? Nyt karkasi kyllä ihan sivuraiteille.... niin. Ruoka. Muutokset, Leikkiminen, justiinsa. Eli mikään ruokaremontti ei ole kyseessä, vaan leikkimieliset ruokakokeilut teemaviikkojen- ja päivien muodossa. Jo toissa vuonna ajattelin että olisipa ollut vinhaa kokeilla tuota lihatonta lokakuuta, jossa mukana oli pari toverianikin. Heräsin vain kyseiseen leikkiin liika myöhään, ja tänä vuonna taas olin juuri tuohon aikaan saikulla.... ei olisi tädit TKssa ehkä ymmärtäneet kun tarkoituksena oli painonnosto, ja minä olisin halunnut jättää kinkut pois leiviltäni :D Ei siis paras ajankohta, ja metsään meni taas moinen yritys viime vuonna. Mutta tulin tuossa ajatelleeksi,että miksen voisi tehdä omia kokeilujani, ihan vaikka nyt heti, eihän siihen mitään tiettyä kuuta tarvita! Innostuin! En siis siksi että pääsisin karsimaan entisestäänkin kapeaa ruokaympyrääni, vaan päinvastoin! Voi tulla yllätyksenä, mutta syön todella paljon, välistä liikaakin lihaa, tonnikalaa, kananmunia sun muita eläinperäisiä tuotteita, sekä lisäksi maitotuotteita, kuten rahkaa, jogua ja raejuustoa. Oikeastaan, ruokavalioni kulmakivinä voidaan pitää kanaa/tonnikalaa, rahkaa ja raettaa. Päälle kasvikset ja hedelmät. Väliin aina silloin tällöin leipää tahi jotain muuta, minkä voisi luokitella normaaliksi. Tarkoituksenani olisi lähteä toteuttamaan ainakin kahdenlaista teemaviikkoa aina vuoronperään: maidotonta sekä lihatonta. Ei täysin vegaania, jotta esimerkiksi lihattoman viikon aikana saisin proteiinia edes hätätapauksessa raejuustosta tai rahkasta. Mutta mitä tapahtuu kun aamupalapöydässä nenän alla ei olekkaan kulhollinen maitorahkaa marjoilla? No pitää keksiä tilalle jotain muuta! Ja tässäpä se juju onkin; vaihtuvuutta, monipuolisuutta, uusia tuttavuuksia ruokavalioon! Liika kauan olen jumittanut nyt samoissa ruuissa, ja esim liiallisella rahkan ja rakeen mättämisellä olen huomannut olevan ikäviä sivuvaikutuksia. Kun näitä en maidottomalla viikolla "saa syödä", on minun kehiteltävä tilalle muita vaihtoehtoja, kuten puuroja, leipää, smootheita sun muita.... kaikkea muuta kuin sitä sathanan rahkaa, jota vedän jo kyllästymiseen asti! Saatan jopa vahingossa huomata että kappas, sitähän voi syödä muutakin kuin pelkkää maitoprotskua päivästä toiseen. Toki jännityksellä odotan että pääsen testailemaan myös erilaisia maidottomia soija-ja kauravalmisteita, ja tänään jo teinkin ensimmäisiä hankintoja kaupassa käydessäni, vaikkei ensimmäisestä teemaviikosta ole vielä edes päätöstä tehty. Taitaa olla tuo maidoton sitten ilmeisesti ensimmäisenä tiedossa..

Kookosjuoma! Tuollainen lähti kotiin matkaan, ja heti sitä chai-teen kanssa piti päästä maistelemaan, en malttanut odotella mihinkään erityiseen teemaviikkoon! Hyvää oli <3 ei erityisen voimakasta, mutta tästä olisi tarkoitus vääntää sitten smootheita ja puuroa, miksei tämä murojenkin kanssa menisi alas. Lisäksi jo ennestään tututs Alpro ja Yosa jogurtit tekijän come backin jääkaapin hyllylle, ja näillä olisi tarkotus herkutella aina pahimman jogurtin kaipuun iskiessä ;) 

Miksi lihaton viikko sitten? Koska vedän sitä kuin joku barbaari,ja haluan katsoa selviänkö ilman kalkkunaleikkeleitä, pirkan tikkamasala tonnikalaa, katkarapuja, kanankoipia, paistijauhelijaa, tai ylipäätään ilman mitään kahta päivää pidempään! Ruokakuvioista ei ole tarkoitus jättää pois proteiinia, ei nyt sentään, mutta että löytää korvaavia proteiininlähteitä, ja katsoa mitä elimistö tykkää kun edes hetkeksi vähentää tuota lihamätön määrää. Tilalle papuja, ituja, siemeniä, pähnkinäitä, soijaa, tofua, mitä näitä nyt on. Ennenkuin lihattomalle ryhdyn laadin selkeät menut ja suunnitelmat, ettei homma lipsu pelkän kaalen syömiseksi. Sellaisella ei paljoa pitkälle pötkitä. Toivoisinkin, että saisi hieman vaihtelua ja eri makuja omaan ruokaympyrään, sekä joutuisin hieman käyttämään aikaa suunnitteluun ja itse ruanlaittoon, sen verta heikkoja ovat ruanlaitto esitykseni tällä hetkellä, ja siitä mennään mistä rima on matalin, tai Tonttu niin tahtoo. Tässähän voi matkanvarrella jopa hieman oppia ja innostuakkin uusista asioita ja mauista, ja oivaltaa että nälkä lähtee muullakin kuin vaan salaatilla, raejuustolla ja kalkkunaleikkeleillä. Suorastaan jännittittävää tällainen! Varsinkin kun tavoitteena on aidosti ja puhtaasti monipuolisen, terveellisen, riittävän ja vaihtelevan syömisen opettelua leikkimielisten ruokavaliokokeilujen nojalla! 

Jäädään mielenkiinnolla katsomaat tyssääkö tämäkin harrastaminen tanssin tavoin alkumetreille, vai saanko rämmittyä edes yhden maidottoman ja yhden lihattoman viikon lävitse kunnialla. Sitten voin tyytyväisenä todeta että olen kokeillut jotain uutta tänäkin vuonna. Kerron kyllä miten projektit etenevät, tai jos missään vaiheessa minua alkaa kadulla hyppimään vastaan kuvitteeliset kananpojat tai taivaalta satamaan raejuustoa, puutostilojen käydessä sietämättömiksi. Jos jollain on myös jotain jakamisen arvoisia kokemuksia tai näkemyksiä, reseptejä tai ruoka-aine vinkkejä, puhukoon nyt, tai vaeitkoon iäksi.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin, hyvää yötä everybody! 

Life is good,so is sushi!

Hei te kaikki kauniit ja karvaiset! I know i know, liika pitkä aika viime postauksesta taas, mutta kiirettä on pitänyt niin töissä kuin töiden ulkopuolellakin (!!!!!!!). Kyllä, ei uskoisi :D Siinä missä saleilu on hieman jäänyt, olen sen sijaan olen nähnyt enemmän ihmisiä ja ystäviä kuin pitkiin aikoihin yhteensä, ja pääsin jopa käymään maakunnan rajojen ulkopuolellakin pääsiäisen vietossa (kiitos Salla, kiitos Jyväskylä!) Elämme muutoinkin jännittäviä aikoja, sillä pinnan alla kytee, ja luvassa on melkoinen muutos tähän astiseen elämääni.... kjihihihihi! Vatsassa on perhosia, ja olen tulevasta meeeeelko innoissani, mutta tästä saatte kuulla lisää vasta tulevana lauantaina, kun tämä tähänastisen elämäni ehkä suurin ja vastuullisin päätös,ja sen tuoma muutos astuu viimein täytäntöön! *-* Te, jotka minut tunnette luonnossa, saatatte jo ehkä arvaavatkin mistä on oikein kyse ;)

Mutta tätä odottella, aijon leuhottaa teille uusimmasta aluevaltauksestani!! Nimittäin...... oih. I'm in love. Deeply and totally. Nimittäin, pitkän (lähestulkoon koko elämänmittani ajan) olen ollut erittäin ennakkoluuloinen raakaa kalaa kohtaan. Olen oikea sukuni musta lammas, sillä kaikki muut perhepiiristä vetävät kalaa kaikessa sen mahdollisessa muodossa kaksin käsin.........paitsi minä. Graavilohta? Nope. Suolasiikaa? Nah-ah. Tomaattisilliä? Big no no! Kala, jonka elämänkaari päättyy minun lautaselleni, tulee käydä joko grillin, pannun, savustuspöntän tai uunin kautta. Piste. End of the conversation. Mutta. Ihmeiden aika ei ole ohi! Todella! Se että minä itse raahasin oman ahterini vapaasta tahtdosta syömään sushia, on jotain mitä en ihan heti olisi itsekkään arvannut tekeväni. Nimittäin,  A. lähtökohta tälle kattauskelle on jo melko.......no, haasteellinen ja B. Ulkona syönti on ollut minulle, vielä voin vuosi takaperin, iso henkinen koettelemus. Noh, vaikka ulkona syönti on tullut valtavan kaninloikan verran eteenpäin erityisesti viimeisen puolen vuoden sisällä, ei ennakkoluuloni ja kammoni raakaa kalaa ja mautonta riisiä kohtaan ole hälvennyt kyllä yhtään. Tjaa-ah. Mutta niin vain kävi, ja uskoni kehittyneisiin makunystyröihin on kai sen verran vahvistunut ja maku vuosien mittaa kypsynyt, että tahdoin noita ennakkoluuloja lähteä urakalla hätyyttämään.... tai sitten vain vahvistamaan. Jostain käsittämättömästä syystä minua on riivannut jo pidempään  pakonomainen halu maistaa sushia, vaikka vähän jo ennakkoon ajattelin että metsään mennään että pölinä käy. Mutta ei. Tahtoo tahtoo! Ja ei muuta kuin kaveri matkaoppaaksi sekä henkiseksi tueksi kainaloon, sekä askel kohti oulun toista sushiravintolaa, tiskiltä tilaus jotakuinkin summan mutikassa silmät kiinni ja pitkän sekä piinallisen odottelun jälkeen eikun maistelemaan. En tiedä miten kokemusta parhaiten kuvailisi, niin monta hyvää ja mahtavaa kokemusta tuolta reissulta matkaani tarttui, että en voi muuta kuin todeta olevani erittäin onnellinen ja rakastunut. Niin sushiin, kuin omaan rohkeuteeni, sekä tahtooni lähteä maistelemaan aivan uusia makuja suurista ennakkoluuloistani ja peloistani huolimatta. Kannattiko? Hell yeah!

Oli Surimi-nigiriä, oli ebi-nigiriä, oli aburi-nigiriä, sekä vihreitä kuminauhoja (wakame-gunkaneita)..... oih <3 syöminen vei kaksi kertaa kauemmin mitä kaverilta, jolla on musta vyö sushin syönnistä, mutta noin puolen tunnin kestäneen tolskaamisen soijan, wasabin, inkiväärin sekä puikkojen kanssa, olin enemmän kuin tyytyväinen :3 

~ Laura 

Hellurei! Tiedetään, taas on vierähtänyt viime kuuluttelusta aikaa vähän liiaksikkin, ja kovasti olen tästä huonoa omaa tuntoa potenut. Ideoita ja ajatuksia on kyllä ollut, ja muun uassa tuo ultimate Quest-tasting on tehnyt tuloaan jo pari viikkoa, mutta sen verta säpinää on viimeiset pari viikkoa ollut, että olet kerennyt vain sähköjäniksen lailla sinkoilla paikasta toiseen, syödä ja käydä kämpillä pyörähtämässä. Ja sitten kun on aikaa, olen ollut sen verta tööt, ettei aivopuoliskoissa ole liikkunut kuin ilmaa.

Syy kiireelle ja uupelolle on ollut se, että olen saanut taas töitä. Kohta kaksi viikkoa tulee täyteen uudessa työpaikassa, ja ihmeteltävää ja opeteltavaa uudella työmaalla on ollut paljon. Kivaa on ollut, mutta koska haastatteluun pääsy, itse haastattelu sekä ensimmäinen työpäivä tapahtuivat kaikki samana päivänä, paluu työelämään on ollut enemmän kuin vauhdikas, ja uuteen tahtiin ja rytmiin totutteleminen on käynyt työstä. En ole uudesta paikasta edes kerennyt oikein riemuitsemaan, lähinnä koittanut pysytellä muiden matkassa ja tutustella uuteen porukkaan ja työympäristöön kaiken kiireen keskellä. Mutta ehkä tämä kaikki iskee tajuntaan vielä tulevien viikkojen aikana, toivottavasti :D Siinä missä edellinen työpaikkani oli salaattibaari, nyt vuorossa on minulle aivan uusi aluevalloitus, nimittäin kahvila A-oikeuksilla sekä pienillä makeilla ja suolaisilla vitriinin tuotteilla, kuin myös keittiön omilla burgereilla ja keitoilla. Kaikki, mitä paikasta on tilattavissa valmistetaan atomeista asti itse omassa keittiössä. No okei, ehkä ei olutta takahuoneessa tässäkään paikassa panna, mutta ketsupista lähtien muut väännetään itse. Hmm, kyllä, varmasti tulen oppimaan yhtä jos toistakin uutta, ja kuluneella viikolla on tullut harjoiteltua melko ahkerastii ainakin cappuccinon ja latten valmistamista ja täydellisen vaahdon valmistamista.

Ja koska viime viikon aamuvuorot (kello on herättänyt minut 4.50 <3) sekä jopa liki 11 tuntisiksi venyneet vuorot ovat hieman verottaneet jopa minunkin innokkuuttani, en löytänyt oikein jutun juurta tätä postausta varten, ja siksipä ajattelin toteuttaa yhden pitkään rästissä olevan postaustoiveen, eli ruokapäivä kirjaa kuvien muodossa. Tässäpä siis kuluneiden viikkojen ruoka-antia... :) 

Aamupaloissa on nykyään tullut harrasteltua kolmeaa seuraavaa sorttia: "mössö", smoothieta, banaanipannareita tahi  isomman nälän vaivatessa, rekkamiehen ruisleipä, eli paistetulla/keitetyllä kotkotmunalla hunnutettu jälkiuunileipä/reali/tumma reissumies. Näistä leivistä on tullut ehdottomia lemppareitani. Ruisleipiä enemmän tulee väännettyä enemmänkin näitä omia sohjoja, jotka koostuvat milloin mistäkin komponentista: rahkasta, raejuustosta, (juotavasta)jogurtista, marjoista, hedelmistä ja hiutaleista sekä leseistä. Aiemmin tuli mössättyä ennen paljonkin jogurttia ja rahkaa, mutta kapiasin hieman vaihtelua, ja löysin uudelleen piltit! Kuulostaa etovalta, mutta purkki lemppari pilttiä, sekaan desi kaksi raejuustoa, mehukas päärynä/omena ja kanelia...... ai ai. Tästä satsista on tullut nyttemin myäs vakio evääni töihin, sillä sen lapioi nopsaa kurkusta soppakauhalla samaan aikaan tiskaten ja kahvia keitellen ;) Tosissaan, kuulostaa (ja näyttää) hieman epäilyttävältä, mutta teitä joita rahka/piltti/ananas-coctail on ruvennut jo hieman kyrpimään, niin testatkaan tätä "reseptiä" välillä ;) Löytyykö muita mössön mussuttajia? Mikä on oma lempparinne, joka miastuu mihin kellon aikaan tahansa? :) Jos taas hedelmäkorissa lojuu mustuva banaani tai mieli halajaa jotain makeaa, eilä aamulla ole kiire töihin, niin banaanilätyt ovat nousseet suosikeiksini.

Aikaa on jäänyt myös muutamille kokeiluille...

Viime viikolla kaupasas iski kova halu kokeilla jotain aivan uutta! Ostin sitten kurpitsan......... ja kotona rupasin vasta miettimään että ja mitähän sille tulisi tehdä. Aina olen kovasti halunnut osata hyödyntää talvikurpitsoja, mutta haluksi on jäänyt, joten nyt sitten oli aika yrittää taikoa jotain. Koska työt hieman haittasivat kokkailuharrastuksia, kurpitsapiirakan sijaan tämä ihastuttavan värinen tekele muutti muotonsa mausteiseksi kurpitsawokiksi, sekä keitoksi, jota maustoi täyteläinen bon jour, nami!

Viikolla miei teki kovasti myös jonkinsortin suolukkapiirakkaa, mutta koska aikataulu viikollae i antanut periksi, perjantaina halusin tätä herkkua valmistaa. Piirakassa itsessään ei mitään kummepaa ollut, täytteenä pinaattia, parsaa, paprikaa sekä kylmäsavulohta, sera muna-maito-kerman ja mausteiden, mutta se pohja. Pohja ei ollut perinteinen voitaikina, vaan avocado taikina. Eli Normipohjaan tuleva nrasvan tilalle tuleva voi korvataan avocadolla, joka tuo taikinaan saman pehmeyden. Kyllä, syön myös normipohjia, mutta tätä halutti kokeilla! Ja ai nami, vaikka takinan taputteleminen vuokaan olikin enemmän tai vähemmän hauskaa puuhaa, niin lopputulos oli kyllä enemmän kuin maistuva! Melkein jopa parempi kuin ihan tavallinen pohja.... pehmeä, mutta ei löysä, kiinteä, muttei kuiva. Kannattaa kokeilla! Söin yksinäni puoli piirakkaa............. hups :D

Tulinen katkarapusalaatti kera täytettyjen herkkusienien.... ei siitä sen enempää, hyvää oli ;) 

Toinen "ollaan aikuisia" kauppareissu tapahtui mös pari viikkoa sitten. Yksin asuvana voin sanoa, että jos syöminen itsessään onnistuu ihan moitteettomasti, niin se ruoan osto.... yhdelle riisiä, yhdelle perunoita, yhdelle jauhelihaa, yhdelle pastaa...... haasteena minulla onkin laiskuus, sillä en millään raskisi ja malttaisi ostaa itselleni "oikeaa ruokaa", vaan tahdon mennä siitä mistä aita on matalin: keittoja, salaatteja (moista tekee monta päivää), kasviksia (wokkia wokka ja ylläripylläri, wokkia!) mitä ostaisin monipuolisesti esimerkiksi lihaa tai ns. perusruoka tarpeita. Nyt kuitenkin päätin että olen aikuisiksi edes päivän, ja suutnasin stockaan kalatiskille! tarkoituksenani oli ostaa lohta, mutta mukaan tarttuikin nieriäfilee. Fisu pannulle, kaveriksi sipulia ja sieniä sekä muussiksi porkkana-parsakaali muussai (uusi kokeilu) niin jopa maistui! Tällaisia pitäis harrastaa useamminkin! Loppu kala upposi ruisleivän päällä yövuoron päätteeksi ;) 

Itseasiassa tänään päätin taas reipastua, ja rahka- ja raejuustotiskin sijaan pääti vierailla taas lihatiskillä. Mukaan tarttui broilerin paistinjauheliha, sekä pussi valmista spagettikastiketta. Koska spagettia ei kaapista löydy (ainoastaan kippura makaronia), päätin kokeilla porkkana/kesäkurpitsa spagettia.... uuuuuuu nami!Loppu jauhelihoista paistelin juuri pihvejä, joita aijon napsia varmasti bataattiranskalaiden kanssa kuluvan viikon aikana :) helpottaa kun ei tarvitse väsyneenä ruokaa vääntää, eikä mene "en jaksanut vaivautua"-piikkiin. 

...lähes identtisen näköinen annos :D Ihan eri resepti kuitenkin ;) Lämmin papu-avocadosalaatti pinaatti pedillä... tai jotain sinne suntaan. Salin jälkeen maistuu tällainen ateria. Tuo avocado on ollut minulle aina hieman mysteeri: yläasteella siitä väännettiin guacamolea, ja siihen loppui kiinnostukseni tuota hedelmää kohtaan. Olen kuitenkin jo pidempään levitellyt avocadoa voina ruisleivälle, ja olen tykästänyt tähän yhdistelmään ihan kokonaan! Nyt viikonlopppuna kuitenkin päätin rikkoa ennakkoluulojani hieman lisää, ja syödä tätä "ei mitlään maistuvaa rasvaista tahnaa" ihan siltään salaatissa. Päälle hieman suolaa ja sitruunamehua ja ääntä kohti...... hetkeä myöhemmin olin kuutioimassa annokseni päälle jo toista samanlaista satsia! Kannatti uskaltaa. Hyviä rasvoja, jotka kuulemma tekevät hyvää keholle päästä varpaisiin. Tulen käyttämään ehdottomasti jatkossa tätä enemmänkin :)

"Pieni" välipala entisessä työpaikassa..... oli taas yksi sellainen nälkäpäivä, että tuntui ettei mikään riitä. Kuva ei puhu puolestaan, mutta annos oli valtava aina kanalla, öljytonnikalalla (uusin (maistuva) haasteeni), raejuustolla, katkiksilla jakasalla kasviksia.... vähän jäi hiuka vielä tuon jälkeen ;) 

 

...munakkaat kaikissa niiden mahdollisissa muodoissa on tulleet melko tutuksi. Halpaa, hyvää, nopeaa, ja sopii ku nenä päähän tällaselle raskaansarjan kehonrakentajalle kuin minä ;)

 Näitä herkkuja on tullut popsittua niin töissä kiireellä pukkarissa kuin kotona rauhassa nautiskellen melkoiset määrät. Patukoita tuli yhteensä jotain 16 eri makua, joista minulla on vielä viisi (ehkä...) maistelematta. Mikään maku ei ole tuottanut vielä suurta pettymystä, ja yllättäjiäkin on mahtunut mukaan! Ultimate tastingia odotellessa.... ;) Nämä on vaan niiiiiin hy vi ä !!

Raskas työ vaatii raskaat syönnit. Eilen kämpille viikonlopun kotivisiitiltä palatessa mukaan lähti myös vähän ruokaa..... juu-u, kyllä, yksin asun, vaikka ruokaa näyttäisi olevan pienelle armeijalle. Ja juu-u, yksin vissiin pitäis kaikki saaada tuhottua. Noh, ehkä tuo tuleva 48 tunnun työviikko verottaa sen verta, että luulis että ruokakin maistuu hyvälle tällä viikolla ;)

Nyt kiireellä petiin ja nukkumaan, kello soi 4.50! Mukavaa ja maistuvaa viikon alkua kaikille! Kirjoitelkaa, kyselkää ja kertokaa kuulumisianne! ciao for now!

~ Laura

Pi-pi-piiiirakkkaaa!

Jo jokunen dynastia sitten lupasin jollekkulle, että aivan kohta heti pian laitan uusimman ja viimeisimmän reseptikokeiluni myös tänne teille halukkaille näytille. Hupsista kun aika taas mennä vierähti! Nyt kuitenkin tonkiessani tuon samaisen reseptin esiin huomista varten, ajattelin että jos nyt sitten viimein.....

Eli luvassa olisi, mina herrar och damer, omenapiirakkaa! Ja vaikka piirakoita on tullut leivottua harvasenpäivä pitkin kesää, tämän ohjeen ristin loistavaksi jo heti ensi ensi lusikallisen jälkeen! Kyseessä ei ole nimittäin ihan perinteinen piirakka, vaan proteiinipiirakka. Löysin reseptin eräästä blogista, jonka pitäjä oli itse suuressa viisaudessaan kyhännyt kasaan... ihailtavaa lahjakkuutta ja mielikuvituksen käyttöä. Mutta siis, koska paino kaipaisi taas hieman kiritystä kuluneen kesän jäljiltä, on tarkoituksenani ollut lisätä hieman proteiinin saantiani. Ja tämä piirakka on vastaus rukouksiini: vaikka piirakan syönti vielä välistä käykin pienestä haasteesta, tämä luomus katosi minun ja armaan serkkuni kiduksiin vajaasa kolmessa päivässä.... kyllä, söimme sen kaksitaan. Koko piirakan. Viimeisintä murua myöten. Jos tarkoituksena on lisätä protskua ruokavalioon, miksei lisätä sitä sitten piirakan muodossa? Vaikka minullakin oli alkuun pieniä ennakkoluuloja tätä "terveyspiirakkaa" kohtaan (onhan noita mitä ihmeellisimpiä väännöksiä tullut testailtua kuluneiden vuosien varrella), tässä piirakassa oli oikeasti sitä makua, rakennetta, pehmeyttä, mehevyyttä, sekä myös niitä ravintoarvojakin. Kyllä oli Tontulla moneen otteeseen ohjenuorat hukassa, kun aamupalana lautasella komeili kunnon siivu omenapiirakkaa, hahah! Tai välipalana...tai iltapalana.... tai pitkän työillan jälkeisenä yöpalana kello kolmen aikaan pilkkopimeässä keittiössä istuskiessa, nälän kurniessa mahassa. "Mitä kummaa, piirakkaa joka onkin ruokaa, eikä vain kahvikupposen avecci?" Aluksi piiraakkaa söikin melkoisen ristiriitaisin tunnelmin, kun niin pitkään kaikki makeat leivokset ovat olleen pannassa, ja vasta viimeisen vuoden aikana olen niillä ruvennut itseäni haastamaan, ja nyt sitä saikin vetää ihan leivän tai rahkan asemasta. Kummallista. Kyytipoikana toimi Dr. Oekterin hieman kevyempi "arkinen" vanilijakastike, jota kokeilin myös ensimmäistä kertaa. Vaikka mikään ei voita Flora Vanillaa, ei tämäkään soossi pahasti jäänyt kalkkiviivalle pölyjä nielemään, mitä vanilijakastikkeisiin tulee. Uusi puteli lähtee kiertoon ja varmaan heti huomenissa, kun haluan vaihteeksi taas niellä protskut tämän maistuvan piirakan muodossa.

Nyt siis kaikki kokeilunhaluiset omenoita hamstraamaan, sillä tämä naminamiherkkuterveyspiirakka räjäyttää tajuntanne!

Piirakan valmistus onnistuu kyllä sellaiseltakin, joka ei itseään varsinaiseksi Leipuri Hiivaksi tunnusta. Sokerin, jauhojen sekä voin puuttuessa myös valmistusprosessista puuttuu kaiken maailman, vaahdottaminen, lämmittäminen, pehmittäminen, pöllyyttäminen tai siivilöinti. Senkun vain läiskii märät aineet keskenään sekaisin...

... ja pyöräyttää toisessa kulhossa kuivat aineet. Paitsi ei omenoita. Sattui vain pulvereiden kanssa samaan kuvaan... Pomenoita pehmitin kattilassa kanelin ja stevian kanssa ihan ensitöikseen, jotta kerkeäisivät hieman jäähtyä ennen taikinapedille kumoamista. Käytin kuutiot kattilassa myös siitä syystä etteivät ne vain jäisi koviksi ja happamiksi. Liekkö pakollinen osuus, mutta näin toimin aina kun omenapiirakkaa väännän. joten näin päätin toimia tälläkin erää. Eikä niiden muuten tarvitse edes kuutioita olla, kukin vääntäköön omenoista juurikin sen mallisia ja muotoisia mihin itse on sillä hetkellä kykenevä ja halukas vääntämään.

Reseptiä halusin testata myöskin siitä syystä, että minulla oli jäänyt kaapin pohjukalle keväisestä salitreenailusta palautusjuomana toiminutta herajauhetta. En halua heittää kallista pulveria roskiin, joten nyt tarkoituksenani on ujuttaa kyseistä "kaakaota" kokeiluihini keittiössä. Tässä tämä suklaan makuinen jauhe toimi ainakin enemmän kuin hyvin, vaikka alkuperäisessä reseptissä olikin käytetty vanilijan makuista heraa. Mausteeksi sekaan kunnon tujaus kanelia sekä kaardemummaa.

Lopuksi kuivat ja märät soossit lyödään sikonsokinsekaisin keskenään, taikina voideltuun vuokaan,  sekä omena kuution, lohkot, suikulat, siivut, viipaleet.... raaste, neliöt tai mitkä ikinä ripoteltuna niskaan. Ja uuniin. Asteita 175, ja noin puolisen tuntia. Itselle meinasi käydä ohraset paistovaiheessa, kun väänsin kelloon ylimääräiset viisi minuuttia lisäaikaa. Taikina (liekkö tuon jauheen ansiota) on herkkä paistumaan, joten toinen puoli piirakasta meinasi saada astetta paria hieman tummemman rusketuksen pintaansa. Mutta suurta vahinkoa ei onneksi päässyt käymään kun kuolavana leuasta valuen kyttäsin piirakkaa lasin läpi herkeämättä, ja kerkesin kuin kerkesinkin piirakkapolon pelastamaan kuivumiselta juurikin ajoissa. 

Uunista ulos! Siinä mielessä erikoinen piirakka, että jos joku olisi tarjonnut tätä minulle ihan "tavallisena" piirakkana, enpä kyllä olisi välttis edes arvannut, että eihän  tämä ihan perinteinen piirakka ollutkaan: sen verran pehmeä rakenteeltaan sekä maistuva maultaan tämä kokeilu oli, että maistuisi ihan varmasti myös kaikille niillekkin, jotka vannovat aidon voin ja kerman nimeen ;) Ainakin oma isäni ylisti piirakan makua, eikä tainnut miesrukka tietää mitä edes söi :D Mutta ihan aikuisten oikeasti suuren suuri positiivinen yllätys, ja varmana tulee kokeiltua tästä eri variaatioita jatkossakin. Niiden ihan normipiirakoiden lisäksi, totta kai ;) 

Maku oli kohdillaan erityisesti seuraavana päivänä piirakan muhittua ja maustuessa jääkaapissa yön yli, ja aina sitäkin seuraavaan päivään. Kaardemumman ja kanelin maku voimisuivat joka kerta enemmän, ja kakku kostui mukavasti. Todella hyvää paljaaltaan, mutta vanilija kastikkeen kanssa vieläkin parempaa! Luulen että kaveriksi sopisi myös joku vanilijainen rahka, tai miksei vaikka jäätelökin. Vaihtoehtoja on rajattomasti, oman maun mukaan :)

 

Omena-pomena-proteiinipiirakka

2,5 dl kaurahiutaleita

60 g (eli 2 mittaa) proteiinijauhetta (vanilija/suklaa)

 1,5 tl kanelia

1 tl kaardemummaa

1 tl leivinjauhetta

 ripaus suolaa

makeutukseen halutessa ripaus steviaa

 (itse en makeutta ensimmäiseen piirakkaan lisännyt, mutta huomiseen kokeiluun taidan steviaa hieman lorauttaa sekaan, jotta pohjasta tulee heti kunnolla makea ;))

4 munan valkuaista (itse olin laiska ja löin kaksi kokonaista munaa...)

2 KYPSÄÄ banaania (mitä kypsempiä,sen makeampi piirakka!)

1/2 dl vettä (itse lorautin maitoa)

1/2 dl rahkaa, luonnonjogurttia tms.

omenoita oman maun mukaan

175 astetta, noin puolisen tuntia. Paranee kylmässä yön tai pari yli muhittuaan. Tarjoile millä ikinä haluat, vanilijakastike mielestäi ehdoton ässä! Itse kyseisen soossin voi tehdä mm. rahkasta ja maidosta ja steviasta, mutta enpä oikein itse moiseen usko........ ei voi millää maistua yhtä hyvälle kuin kaupasta ostettu valmis kastike. Ei nyt ruveta sentään ihan niuhottamaan.

Kokeilkaa, kokeilkaa, kokeilkaa! Tätät maistuvammassa muodossa ei proteiinia ja kuituja voi enää saada! Tuo mukavaa vaihtelua aamu- ja iltapala menuihin, sekä toimii enemmän kuin hyvin välkkäripalana, laisinkin silloin kun makeanhammasta kolottaa.

Ja vielä viimeisenä sanasena on pakko mainita myös yksi tosiseikka: Tiedetään, ei ole ehkä kannattavaa kikkailla pelkästään kyseisenlaisilla terveyspiirakkaresepteillä, sillä tämänkaltaiset reseptit ruokkivat osittain vielä sairasta ajattelumaailmaani, mutta tiedoksi myös se, että yhtälailla olen haastanut itseäni myös ihan tavallisilla piirakoilla, viimeksi juuri naapurini leipomalla yllärimustikkapiirakalla (jonka syömisestä jaksan olla edelleen todella ylpeä, sillä haasteellisinta minulle vastaavanlaisessa syömisessä on juurikin ollut se, etten ole tiennyt mitä toisen leipoma/kokkaama ruoka tarkalleen pitää sisällään... mutta sinne upposi ne palaset, ja hyvä niin!). Yhtä syylliseksi tunnen itseni jakaa kanssanne tämä kyseinen resepti kuin mitä kaupassa ostaessani ainoastaan luumutomaatteja tai banaaneja, jotka nyt vain sillä hetkellä sattuvat olemaan vain se ainoa asia, mitä kaupasta satun sillä hetkellä ainostaan tarvitsemaan. Ymmärrättekö mitä tarkoitan?  Koen, että heti löytyy joku, joka välittömästi ajattelee että nonnih, arvasinhan minä, ei tuo tyttö kuitenkaan kykene muuta syömään kuin pupun ruokaa ja versoja.... Aivan kuin en saisi ikinä koskaan enää ostaa mitään terveellistä, kevyttä tai vähäkalorista ilman, että joku jostain hyppäisi eteeni ja sanoisi Hah, I knew it! Vai onkohan taas kaikki tämä vain minun päässäni....? Todennäköisesti. Mutta jokatapauksessa, käsi sydämmellä voin kuitenkin todeta, että toivoin tämän piirakan todella piristävän mieltäni, ja tuovan ennenkaikkea vaihtelua loputtomalle raejuusto, kananmuna, rahka, jogurtti, tonnikala-rumballe. Lisäksi halasin kokeilla jotain aivan uutta jopa minulle, sekä itse todeta, voiko kyseinen piirakka todellakin olla toimiva.

Ja juu-u, kyllä se näemmä vaan voi.

Maistuvaa loppu lomaa kaikille!

~ Laura