Ahoy vaan. Mitäs meille oikein tällä viikolla kuuluu? Mitään jännittävää tai mielenkiintoista kerrottavaa, juoruja, uutisia, ilmoituksia...anyone? Itse katkon paraikaa kaksihaaraisia kynsisaksilla, ja odotan kynsilakan kuivumista, sekä suunnittelen koiran korvien puhdistusta. Haluatte varmana kuulla lisää tästä näinkin tapahtumarikkaasta ja vauhdikkaasta lauantai-illasta? Itseasiassa, koko viikkoni on ollut suorastaan vähintäänkin aivan yhtä huippujännittävä sekä toiminnantäyteinen, mitä tämä ilta....köh.
No mutta, tämän lisäksi viikko on mennyt hyvin pitkälti samalla kaavalla kuin edeltäjänsäkkin: syöntiä syöntiä syönnin perään. Mieleni halasi kirjoittamaan, sillä nyt täytyy kyllä tunnustaa, että ihan niin mahtvasti ei ole mennyt kuin mitä viime viikolla. Tai olenhan minä syönyt, paljoltikin, rytmissä pysytellen ja suunnitelman mukaisia annoksia, mutta jokin tässä nyt mättää. Hieman meinaa mono tökkiä... enkä oikein tiedä miksi! Tai ei, kyllä tiedän: stressi. Stressi töistä, stressi ensiviikon työtunneista, ja selvityimisestäni työpaikalla ruokailujani ajatellen. Lisäksi minua on alkanut jännittämään ihan suuresti myös itse
paluu töihin, nytkun kaikki työtoverini ovat tietoisa sairaudestani ja tämänhetkisestä tilanteestani. Ja tämä kaikki pyörittäminen ja ahdistuneisuus ovat enemmän kuin kytköksissä ajatuksiini: vaikka ruokaa on uponnut kunniakkaasti myös tällä viikolla, huomaan niuhottavani, kikkailevani (tai ainakin yritystä löytyy), sekä kokevani enemmän ahditusta ja valinnanvaikeutta mitä syömisiini tulee mitä viime viikolla. Tällä viikolla olen useampaan otteeseen jo joutunut aivan hermotumaan itselleni että nyt likka oikeasti!
Ei ole väliä kummassa näistä rahkoista on enemmän energiaa, tai kumpi niistä on pienempi, senkun otat sen mitä mieli halajaa!! Siinä missä viime viikolla mätin naamani kaikkea mitä miele halasi, niin nyt Tonttu on ollut hieman mukana kuvioissa ystävällisesti "auttamassa" pitämällä kirjanpitoa mitä herkkua milloinkin söin viimeksi, ja koska tohtisi syödä seuraavan kerran. "
Tekeekö oikeasti mieli vai otatko vaan koska tarjolla on. Mietippä vielä. Haluttaako nyt ihan varmasti? Taisit eilenkin syödä jo jäätelön, syö tänään vaikka vaan rahka"........ Sulake palaa kohta!! Viime viikolla, alun työkuvioista selvittyäni, syömiseni tunti
hyvin pitkästä aikaa vihdoin todella vapaalta ja normaalilta,ja olin moisesta itsekkin aivan ymmälläni, niin miksi nyt sitten, kun minulla on edelleen sama lupa ja vapaus nauttia aivan kaikesta, ja vieläpä kun sairaslomaakin on jäljellä. Miksi alkaa niuhottamaan jostain tuuteista ja pullan puolikkaista?! Työt ovat palanneet uniini, ja huomaan päiväsaikaan vähä väliä ajattelevani ensi viikkoa, sekä hieman luultua pidemmäksi venyvää työputkea näin heti alkuun, yövuoroineen kaikkineen. Minua ahdistaa ja pelottaa. Lisäksi onnistuin haalimaan itselleni ihastuttavan flunssan, ja tulessa oleva nieluni on valvottanut minua useamman yön tällä viikolla. Juuri kun univelka alkoi
ehkä pikkasen hellittämään, niin hankitaan sitten uutta tilalle.... Viime yönä en onneksi enää herännyt sen 4 kertaa, eikä minun tarvinnut imeskellä ainuttakaan pastillia, sekä päässäni virtasi muutakin kuin vain räkä, joten ehkä tämä alkaa olemaan jo voiton puolella. Mutta syömiseen ja ruokahaluun tauti on kyllä kieltämättä mainannut vaikuttaa, mutta periksi en ole antanut. Mutta koska kaikki on lähtenyt tämän vajaan kahden viikon aikana niin mallikkaasti liikkelle, pelkään todella epäonnistuvani töissä, ja kaatuvani rähmälleni jo kalkkiviivoilla! Eilinen oli yhtä suossa tarpomista!! Jouduin oikeasti olemaan itselleni tosi tiukka, että en skippaa välipalaani, ja loppupeleissä syömäni Acticia rahka ei ollut hyväksyttävä, sillä siihen olisi pitänyt olla muutakin lisänä.
Suututtaa kun on joutunut taas muistuttelemaan itseään mistä tässä kaikessa on tarkoitus, ja että saavuttaakseni tavoitteeni, minun ei
todella ikannattaisi jarrutella ja hissutella nyt.... pitkittää vaan koko prosessia!
Kangertelu alkoi kun minulla oli tapaaminen terapeuttini kanssa maanantaina, ja tuolloin puheenaiheeksi tuli juurikin selviytymiseni työpaikka ruokailuista:rytmistä on pidettävä kiinni, sillä olen ennenkin sortunut kikkailuun.
No jos nyt sitten äkkiä teen vielä tämän, ja vien tuon, syön sitten tämän jälkeen. Nyt on kyllä niin kiire ettei kerkeä. No kello on jo noin paljon, lounas aika meni jo...korkeintaan jotain ihan pientä. Jaksan kyllä odottaa seuraavaankin ruokailuun,eihän siihen olee enää kiun vajaa pari tuntia..... Tiedostan itse hyvin pitkälti omat heikkouteni, ja olen niihin varautunut ja
valmis pistämään hanttiin, mutta silti minua hermostuttaa. Ei se syöminen itsessään: joko äpestän edellisen päivän ylijäämäruokaa, tai sitten syön työpaikan lounasta, sitä mitä on tarjolla,piste. Mutta se ajottaiminen, ja ruokailuajoissa pysyminen. Olen töissä oaikassa missä tarjoillaan lounasta, mikä tarkoittaa sitä, että kun on lounas aika, minulta odotetaan suurinta työpanosta, ja tehtävää riittää tuolloin paljon! On tiskiä, annosten vientiä, erikoiskahvien tekoa, blokkaamista, kassalla oloa.... en minä tuolloin irtoa syömään, vaikka muiden ihmisten tavoin juuri tuolla hetkellä kuuluisi olla minullakin lounasaika. Päivät ovat erillaisia, ja tiedän että toisina päivinä minun onnistuu syödä normaaliin lounasaikaan, mutta sitten taas on niitä päiviä, että tiedän rumban rauhoittuvan vasta kahden jälkeen. Ja tuonne asti
en voi odottaa, sillä silloin rytmi menee sekaisin, ja ennenkaikkea väli edellisestä ruuasta liian pitkäksi! Olen suunnitellut jos jonkinmoisia eväslaareja ja välipalaboxeja töihin niitä päivä varten jolloin syömään pääsy on sula mahdottumuus, sillä syön mieluummin piakpikaa seisten esimerkiksi energiapatukan, banaanin ja rahkan mitä jätän syömättä kokonaan! Kunhan energiaa tulee jossain muodossa! Varsinaisen lounaan söisin sitten töistä päsätyäni, oikeaan aikaan klo 15 aikoihin. Olisiko tämä ihan hullu ehdotus? Kalori on kalori, ja mielestäni se on se ja sama missä muodossa minä energiani tuolloin puoliltapäivin saan, kunhan
kertaakaan en skippaa tuota ruuhkatuntien energiatankkausta, ajattelemalla vain että jos tässä nyt ei päästä "oikeaa ruokaa" syömään niin enpä syö sitten ollenkaan. Muuten menee plörinäksi koko touhu....
Mutta kyllä minulla on myös ihan vahva ja vankka usko omaan onnistumiseeni, sekä ennenkaikkea
tahtoon onnistua. Itseasiassa, sen lisäksi että minua jännittää epäonnistumisen varjolla palata töihin, minua kutkuttaa myös hyvällä tapaa vatsanpohjasta: kuinka äkkiä huomaankaan sen eron entisen ja tulevan välillä! Kuinka ihanaa on sallia itselle lämmintä, kunnon ruokaa kesken tohinan, sen sijaan että "palkitsisi" itsensä vasta suoristuksen tehtyään. Kuinka antaa itselle lupa nauttia
hyvällä omallatunnolla ihanien leipurityttöjemme ihania leivoksia ja pikkusuolaisia, sekä kerran jos toisenkin syödä vaikka pulled pork burgeri tai muita keittiön ihania anteja. Tähän asti olen pysytellyt melko pitkälti omien eväideni kimpussa, mutta nyt tarkoitusekan olisi nimenomaan vähentää omien kippojen ja kuppien raahaamista paikanpäälle, ja syödä sitä mitä mitä sinä pävänä tarjolla on! Ennen kuusi tuntia oli minulle maksimi mitä jaksoin niillä surkeilla, kevyillä, välipalamaisilla syönneillä, ja nyt kun tarkoituksena on syödä oikeaa ruokaa oikealla rytmillä, lord knows millainen working machine minusta kuoriutuu ;) Sillatavalla hyvällä tapaa, ei suorituspakkopullamielessä! Eli olen myös erittäin toiveikas ja innoissani tulevasta, kunhan vain syönnin rytmittäminen saadaan toimimaan. Mutta sellainen terve pelko persuksissa vain, tiedättekös....
No jaa. Eiköhän siinä olisi jo tarpeeksi yhdelle iltaa. Tänä viikko on mennyt huomattavasti hitaammalla postaustahdilla mitä edeltäjänsä. Tämä miniflunssa on vienyt kyllä mehut aivan kokonaan, ja nytkun on joutunut työstämään mieltään hieman enemmän, niin en ole oikein löytänyt itsestäni mitään luovuuden tai inspiraation kipinää. Itseasiassa, olen kirjoittanut tätäkin tektiä jo kaksi (kolme??) päivää, and vihdoin sain asiani sanottua. Huuh, on rankkaa... mitä tässä on, neljä kappaletta?! Alkuviikkoon verrattuna mieli ja ajatus on ehkä luistanut pikkasen kirkkaammin mitä nuina viikon alkupäivinä, mutta ei mennä vielä kehuskelemaan liikoja... ;)
Ai niin. Huomenna on sitten virallinen
puntaripäivä! Tasan kaksi viikkoa on kulunut tämän projektin aloituksesta, ja huomenna aamulla nähdään joko työ on tuottanu tulosta, hiih jännittävää! Tällä kertaa
todella odotan muutosta aivan päinvastaiseen suuntaan mitä viime sununtaina, ja kyllä minulla on vahva usko että
jotain tuloksia olen ehkä saanutkin kuluneella viikolla aikaiseksi ;) We'll see!
Thumps up everyone!
Tässäpä vielä muutama kuva kuluneen viikon sapuskoista puhelimen kätköistä, olkaa hyvät!
Yksi vakio aamupalasetti on tuorepuuro, joka pitää sisällään milloin sekoituksen rahkaa, raejuustoa, jogurttia eri suhteissa, ja tietysti hiutaleita/leseitä. TÄnään kokeilin myös mehukeiton kanssa, mikä toi kivaa vaihtelua piltille. Seassa on milloin mitäkin; nyttemin flunnan kunniaksi olen syönyt paljon viinimarjoja, mutta vadelmat, nektariinit ja kiivit ovat olleet listalla jo pidemmän aikaa. Nami nam! Myös muroilla olen yrittänyt haastaa itseäni useampaan otteeseen, ja hyvältäpä ovat nuokin rahkan/jogurtin kanssa masituneet!
Tämä on uusin löytöni, ja uusin rakkauteni! Ei hitsit!! Oliko minulla ennakkoluuloja? Voi kyllä! Kumoutuivatko ne? VOI KYLLÄ!! Annoin äidilleni tehtäväksi valita riisi-ja ohrapuuron väliltä, ja vaikka itse olisin ottanut riisipuuron, äiti valitsi toisin. Ja minä mukisematta tähän suostuin, ja kun toissa-aamunä tätä kokeilua hieman kulmat kurtussa lähdin tähän koekappaleesee ntuttavuutta tekemään, en olisi voinut edes kuvitella reaktiotani!! Pehmoista, kermaista, lämmintä (tulista...), ja kaikin puolin NAMIA. Se oli rakkautta ensi lusikasta alkaen <3 Nyt kaapissa kellii jo toinen yksilö, jonka taidan kohta pukata mikroon ja herkutella iltapalaksi ;)
Lounasta, päivällistä.... näiden viikkojen teema on ollut kotiruokaa isolla koolla. Toisaalta, ei kai siinä ole mitään hassua, että kun vuosia panttaa ja karttelee kaikkea mihin on kasvanut ja mitä on oppinut ja tottunut syömään, niin nyt ne tuntuvat suuriltakin herkkuruoilta! Aivan tavallista kotiruokaa olen vääntänyt laidasta laitaan juuri omien mielitekojeni mukaan, enkä ole edes pysähtynyt ajattelemaan mitä tuo ruoka mahtaa pitää sisällään tai tohtisiko.... olen syönyt kaikkea perinteisistä rössypotuista hiemna erikoisiin kookospossuwokkeihin sekä valmiskaalikääryleisiin ,eikä yksikään ruoka ole jäänyt vielä lautaselle, tai en olsisi siitä pitänyt. Olen kaivannut näitä ruokia ihan todella paljon, ja nyt kun niitä sallii itselleen syötävän, niin ne maistuvat moninkerorin paremmilta! (kuviin valikoitui perjantai-illan jokirapu-savulohisalaatti patongilla(!!), homemade tuna sandwish avocadolla sun muilla törtteillä, atrian kaalikääryleet (<3) sekä ensimmäistä kertaa itse valmistamani, kanankoivista valmistettu kana-bataattikeitto....).
Lihapihvejä uuni bataatilla ja punajuurilla, sekä iänkaikkinen kestosuosikkini, pinaattikeitto karjalanpiirakalla, jota taas en ole syönyt yhteen dynastiaan! Ai että maistuiko....... kysyttekin vielä!!
Viikkoon on mahtunut myös kaksi ihan ehdotonta kohokohtaa! Nimittäin kaksi kertaa olen joutunut antamaan periksi herkulle, jota viimeksi taisin syödä huhtikuussa? Samalla sain haudata ajatuksen "eletään visusti seuraavaan palkkaan asti", mutta sen verta ihanalta maistui sushi minulle (aivan liian) pitkän tauon jälkeen, että miltei onnesta itkin kun ensin maanantaina vierailin vakio paikassani Tomossa, saman kaavan vaintoistuessa perjantaina. Kokeilin uusia makuja ja muotoja, ja uusia lemppareita löytyi taas. Ennen vihasin, tai pelkäsin, nykyään vain rakastan <3
Uusien jogurttien ja rahkojen ankara testaus senkun vain jatkuu! Aivan mahtavia makunautintoja ja onnistunneita kokeiluja! Kohta on melko hyvin kahlattu kaikki läpi, muutamaa makua lukuunottamatta ;D
Lisää välipaloja... Jäätelöä oin mennyt melkoisen kiitettävästi, samoin muutama proteiinijuoma sekä -patukka, mutta erityisen tykästynyt ja rakastunut olen ollut jo pidempään erilaisiin raakapatukoihin, jotka on enemmän kuin kätevä nakata vain laukkuun ja syödä tien päällä, niinkuin kuvista päätellä saattaa ;) kokeiltua ja maisteltua on tullut melkoiset määrät eri merkkejä sekä makuja, ja viimeksi tänään rakastuin eräänlaiseen gojimarja-auringonsiemen-saksanpähkinäpatukkaan (tiedättekös, sellainen tahmapatukka jossa siemen ja pähkinät ovat kokonaisia ja sellainen siirappi sitoo ne yhteen...:D), jota olen tähän asti vain pyöritellyt käsissäni. Tänään sen ostin, ja ostan kyllä heti uudestaan, kunhan vain P&S:n pääsen ;) Hyvästi energiaa maisstuvassa muodossa, ja makuja ja kokoja on joka lähtöön! :)
Hyvää yötä maailma!Ilo irti vielä viimeisistä vapaista! Annetaan elämän maistua <3
~ Laura