Jorinoita jonninjoutavia kera kuvien

Kerrankin voisin edes yrittää antaa itseni sijaan kuvien puhua puolestaan, tai ainakin yrittää tehdä postauksesta kuvapainotteisen, ja kertilla viikon kulkua näiden kautta. Sotkuhan siitä tulee, tiedän sen jo nyt mutta antaa tulla. Sotkuna ja levällään nuo kaikki ajatukset ovat päässänikin, niin mitäpä sitä turhaan liikoja yrittämään ;D

Mitä ajatuksia tämä sinussa herättää? Kysyi minulta terapeuttini ottaessaan yläs tämän viikkoisen punnituksen tulosta. Painoni oli taas hieman tippunut, muutaman sata grammaa. Hittolainen. Mutta toisaalta, osasinhan minä tämän jo teille ennakkoon kertoa. Syöminen on ollut laiskanpuoleista, liian yksipuolista, suunnitelmaa oikoen ja omaa välinpitämättömyyttä läpisormien katsellen, Syitä etsittiin ja aiheesta juteltiin liki koko tunti, ja sain helpotusta omaan vaativuuteeni: tätä tämä on: askel taakse, kaksi eteen. Tämä viikko on lähtenytkin liikkeelle jo paljon paremmalla ruokahalulla, ja olen sekä pakottanut että lahjonut itseäni million milläkin. Ja makeaa on tehnyt mieli ihan mielettömästi! Ja näitä mielitekoja olenkin pyrkinyt kuluneen viikon ajan toteuttamaan :)

Ruokahalua on herätelty muun muassa jäätelöillä (cittari ja sen viheliäiset EURON jäätelötarjoukset! muutaman ehkä hamstrasin, mitään en myönnä...), uudella profeel juomalla (vielä juomatta, suklaanmakuinen upposi tänään jälkkärinä), geisgatuutilla (jonka yrittämisestä sain tontulta sellaista kyytiä, että tuutti polo odottaa aloitettuna ja elmukelmuun käärittynä hieman otollisempaa hetkeä tulla syödyksi. Toisekseen totesin, etten taida edes oikein tykätä tästä tuutista...), uusilla jogurteilla ja rahkoilla, joista viimeisimpänä uusin Skyr vihreä omena (menettelee, odotin enemmän), niillä kunnon ruoilla (hernekeittoa, lohta, kinkkukiusausta, pinaattikeittoa, jauhelihaa... leipää ja kananmunia kaverina) ja sekä irttareilla, muutamalla palalla suklaata ,sekä random rainbow suklaalla, jonka ostin aivan extempore jo parisen viikkoa sitten! Tuhosin tuon eilen, pienin ahdistuksin mutta alas meni. Tänään on sitten herkuteltu muutamalla palalla suklaata sekä Classicilla. Jätinköhän nyt jotain pois... Mutta jep, sokeri maistuu! Ja nyt on vasta keskiviikk, hupsis....

Today is a special day, my friends! I was actin like a freaking lady, ja suuntasin kaupoille vaateliikkeisiin terapian jälkeen! Oli oikeastaan enemmän terapeuttista pyöriä reilu tunti kaupoilla, ja tällä kertaa todella uppotua rättien maailmaan, ajattelematta mitään muuta kuin tulevaa kesää, ja hankintoja, joita kesää ajatellen raskisi hamtrata. Ja ostinkin jotain! Minä, piheyden ruummiillistuma, sain 40 euroa uppoamaan ilman suurempia omantunnon tuskia: mukaan lähti mustat farkkushortisit (niitä ilmoja odotellessa....) koska möin kaikki entiset shortsini keväällä kirppiksellä (eli siis tottakai minulla oli lupa ostaa uudet, ihanat tilalle!) sekä pitkän neuletakin, joita olen tyytynyt tähän asti ihastelemaan vain muiden päällä, mutta nyt sitten löysin viimein tuollaisen itsellenikin. Tämäkin oli puhdas vahinko, sillä ohini käveli tyttö, joka oli palauttamassa tuota neuletta takasin rekkiin, eli aivan kaikkea kunniaa en voi itselleni tämän hankinnan löytämisestä itselleni ottaa, vaan bongasinpa sen "toisen päältä" tälläkin kertaa. Mutta sain sen itselleni, ja olen eeerittäin tyytyväinen, ja odottelen jo kovasti kelejä että sillä tarkenisi ulkosalla. Onpahan vielä aikaa kasvatella takalistoa aivan rauhassa noihin housuihinkin, joihin aion istua täydellisesti viimeistään loppu kesään mennessä.

Kaupoilla kiertelemisessä kylmässä, märkänä ja väsyneenä kuitenkin parasta on se, että saa tulla kotiin, ja vetää päälle mukavimmat vermeet ikinä: legginssit, villasukat (eriparia tottakai) sekä suurimman hupparin mitä vaatekaapista löytyy (ehkä koko new york-reissun paras ja käytetyin hankinta ikinä ;)) Ja ennenkaikkea, sallia tämä löhöily itselleen!Valitettavasti kuume ei hellittänyt, vaan shoppailu on tässä päivän mittaa jatkunut myös kotishovalta käsin, ja tietokoneen palkissa roikkuu muutama (aivan liian monta) välilehteä eri ebayn sivustoja. Baaad idea, let me tell you!

No ja sitten.Voisin miltei ajatella olevani raskaana! Nimittäin viime aikaiset mieliteot ovat kyllä olleet sen luonteisia, eriskummallisia ja voimakkaita, että jos ei paremmin tietäisi niin voisin jo huolestua :D Nimittäin minua on riivannut aivan eriskummallet mieltymykset, ja varsinkin yhtä niistä en voi käsittää sitten millään!

Nimittäin säilötyt coctailhedelmät! Mmmitä ihmettä!! enhän minä edes pidä sekadelmistä! Juurikin niistä ällöttävistä, joita tarjoiltiin aina koulussa "jälkiruokina", tai hotellien aamupalabuffeteissa, säilöttyine kirsikkoine kaikkineen... hyi helvata! Mutta nyt... kaikkialle, kaiken kanssa, joka aterialla! what?!

Mukaan on tarttunut myös kesän ensimmäinen alemeloni, joita takavuosina olen syönyt oikein urakalla, liiaksikkin, muun ruuan olemassa olon unohtaen. Nyt mietin pitkään, tohdinko melonia kotiin raahata, ettei vain kävisi niin kuin niin monena muuna kertana: täytän mahani melonilla ja jätän kaiken muun syömättä. Mutta näin ei ole päässyt käymään, ja olenkin rouskutellut melonia välipalalla sekä päälyruokana, ja itseasissa, en tiedä johtuuko sitten kylmästä kelistä vaiko mistä, ei tuo meloni aivan niin hyvältä ole maistunutkaan, mitä joskus aikaisemmin. Seuraavan ostan sitten kun helteen painavat kunnolla päälle! 

 Hieman ymmärretävämpi pakkomielle minulla on ollut myös raejuustoon ja näkkäriin, josta on tullut uusi BFF. Siis leipänä, ei rahkaan mössättynä. Ajattelin että en pidä näkkäristä näkkärinä, mutta ohhoh, nyt minulla ei mitään muuta haluttaisikaan. Raejuusto nyt sinänsä ei ole mikään ihmeellinen asia. Olen toki korviani myöten rakastunut valion uuteen juures/siemenraejuustoon, mutta jotenkin olen saanut näistäkin kahdesta mieliteosta aikaiseksi jotain kieroa.... nimittäin yhdistämällä ne. Kulhoon. Murskattuna. Eli käytännössä, syön näkkärini lusikalla kulhosta. Raejuustoon sekoitettuna...kuivatulla punajuurella ja siemenillä maustettuna. Tänään yletyin jo aivan uusiin ulottuvuuksiin lisäämällä coctailiin jo pilkottua kinkkua. Että joo... Alkuun saattoi kuulostaa aivan normaalilta touhulta, näkkärit ja rakeet mutta mutta....missä menee hulluuden raja? :D ON VAAN NIIN HYVÄÄ ETTÄ JÖSSES!! 

Sitten. Löysin jotain tuossa pari päivää takaperin. Flippasin. Ei siitä sen enempää. Tilaukseen menee!

Mieli on vähän vaihdellut, ja välillä on tullut otettua "vähän" takkiin Tontulta (erityisesti haastaessani itseäni herkuilla). Eilisen terapiakäynnin tiimoilta, jossa juurikin puhuimme syömisestä melkoisesti, oivalsin jotain. Ravitsemustilan korjaantumisessa tärkein marssijärkestys on seuraava: rytmi, monipuolisuus, riittävyys sekä sallivuus. Niin. sallivuus on monesti se viimeinen saareke, jota kohti pikku hiljaa kuljetaan. Toki, kaikista parasta olisi lähteä haastamaan ja altistamaan itseään herkuille ja haasteille jo mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jottei kynnys sitten myöhemmin, syöntien jo sujuessa ja ollen muutoin kohdillaan, olisikaan niin haasteellista. Tajusin, että yritän välillä liikaa. Niin kovasti haluaisin jo usklataa kaikkea, ja luulen ja vaadin että minun tulisi kyetä jo kaikkeen, onnistua jokaisessa haasteessa ja herkussa, vetää kaikkea mielitekojen mukaan. Terapeuttini naurahti, että sen sijaan, että tavoittelisin kakkupalaa, vaadin ja tavoittelen koko kakkua. En tarkoita, että yritän täällä hikikarpalot otsaltani valuen koko kakkuja syödä, vaan että en osaa ajatella että mienestä voi lähteä liikkelle. Ja ennenkaikkea, itseensä ei tarvitse pettyä, tai itselleen suuttua tai hermostua (niinkuin maanantaina tein, jumaleisson en muista milloin olisin saanut sellaisen raivoitkupotkusoimaus-kilarit kuin autossa marketista tullessani, huutaen itselleni sellaisia solvauksia ja vaipuessani totaallisen epätoivoon. Aivan itsekkin hämmästyin jälkikäteen kuinka saatoinkaan olla niin vihainen itselleni. tai ehkä sittenkin sairaudelleni?)  Mutta kuitenkin. Nyt aion keskittyä siihen, että syön vaikka herkun päivässä, ja yritän ymmärtää sen, ettei minun tarvitse kyetä kaikkeen heti. Ajallaan, kun nuo syönnin kolme muuta etappia on saaavutettu, myös sallivuus ja herkuttelukin sujuu ilman sen suurempaa suunnittelua ja soimausta, vaikka jos välillä takkiinkin tulee. 

Hmm. Mitähän vielä... ai joo! Koin juuri jotain lenkillä, ensimmäistä kertaa tälle...kesää? <3 

Ei kai mulla muuta :)

~ Laura 

Sinkkunaisen arkea Vol.425.

Sillä välin jossain päin oulun lääniä...

"Äiti, olin eilen reipas ja ostin Saarioisten äitien tekemää ruokaa, lasagnettea!"

"Aaa, no tosi kiva. Miltäpä maistui, oliko hyvää?"

"Joo, oli tosi hyvää, oon ilonen että uskalsin ostaa ja kokeileen, tänään söin loput"

"...."

"No mitä?"

"Maidonkin vedit sitten vissiin suoraan tölkistä?"

"No mitä vikaa siinä nyt on?"

"Ei,ei kai siinä mitään vikaa ole... Oisit nyt kuitenkin edes lautaselle laittanut, mukavampi syödä......"

" O_____o"

"No siinä on.  Ei vaikuttanut makuun."

#vaimoainesta#livingalone#

~ Laura 

Suupielet hymyssä, sokerisessa!

Hauskaa työväenjuhlaa kaikille! Varatkaahan pilkkihaalarit ja karvalakit matkaan jos kylillä liikutte, ei anneta takatalven yllättää!Vappu, niinkuin muutkin juhlapyhät  yleensä tähän asti ovat vierähtäneet osaltani lähes aina juhlakansaa juottamalla töiden merkeissä, mutta nyt sitten vapaiden merkeissä. Itsehän aion pukea ehkä ylioppilaslakin päähäni, ja suunnata kaupungille vappupäivänä karkeloita katselemaan ja syömään perinteikkäästi kesän ensimmäisen (toisen) pallojäätelön <3 Siinä minun juhlintani. Tänään pääsin sitten viimein myös munkkikiusauksestani herkutellessani mamman tekemillä, vastapasitetuilla vappumunkeilla. Sussiunaa, kannatti odottaa näihin omatekemiin, suussa sulaviin yksilöihin mitä ostaa kaupasta, sen verta eriherkkua sain syödäkseni <3 Upposi yksi, upposi toinenkin, ja mitään en kadu ;)

Siman, serpenttiinin ja sokerimunkkien täyteistä vappua kaikille!

~ Laura 

Ruokapäiväkirja: muutaman päivän mutustelut

Tässäpä taas kuluneiden parin päivän evästykset kuvien muodossa. Kyseessä taitaa olla viime viikon torstai, sekä tämän viikon maanantai. Viikonlopun syönnit menevät aina vähän "sekaisin", kun syön muun perheen rytmissä, eli vain yhden lämpimän, ja välipalat täydentävät päivää. Lisäksi tänäviikonloppuna olin omin päin muun kansan suunnatessa mökkeilemään, joten ruokailut senkin suhteen olivat lähiinä leipää, jogurttia ja kasvismössöjä, en paljoa jaksanut panostaa tai välittää, vaan söin mitä eteen sattui. Mutta viikolla aina vähän reippaamalla asenteella ;)

Torstai

Muroja aamupalaksi! Ihanaa vaihtelua! Ja vielä mielenkiintoisempaa kokemuksesta teki sen, että söin muroni hasselpähkinämaidon kanssa! Vaikka lopputulos näyttikin aivan samealta kuravedeltä jossa lillui vaahtomuovin palasia, maidon toffeemainen maku yhditetttynä näihin murotyynyihin.... menee uusintaan ehdottomasti! Proteiininlähteeksi raetta suoraan purkista (mitä en tee juuri koskaan enää). Hedelmä/piltti-compo taisi jäädä tuolta aamulta syömättä.

Pikalounas ennen terapiaan lähtöä! Tämä oli taas yksi niistä mielieteoista, joita en ole koskaan aiemmin testannut (mantelikalaa viimeksi lukiossa ehkäpä?), mutta oli pakko saada nyt kokeilla! milloinkohan näille ihme vinksahduksille tulee loppu? ;D No mutta toisekseen, hyvä kun tällaisia pika vaihtoehtoja kaapista löytyy, sillä sainkin yllättäen peruutusajan, joten aikaa ruokailuun oli se 10 minuuttia, joten paketti mikroon ja syömään! Miinuksena kitalakeen tullut rakko, kiitos polttavan kuuman juustokastikkeen. Mutta oli hyvää, parempaa kuin edellinen valmisruokakokeiluni (saarioisten jauhelihakeitto, ei oikein sitten kuitenkaan napannut....näläkäänsä söi).

Väipalaksi valikoitui pienen valinnan vaikeuden jälkeen yksi ehdottomasti lemppari patukoisstani: Lion! Niin kivaa oli pötkötellä sängyllä ja katsoa kun toinen etsii kaapista kirpparitavaraa, ja hyvällä omalla tunnolla nautiskella jotain mistä todella pitää <3 

Päivälliseksi kana-papusalaattia uunikasviksilla ja maissilla. Jostain syystä ei oikein maistunut, ja leipääkään ei taunnut tuolloin syödä...

...mikä tuntui sitten illalla, koska nälkää riitti taas. Jälkiuunileipää raejuustolla, kinkuilla ja kurkuilla, sekä jogurtti/rahka-mix päärynällä. Maitoa kyytipojaksi. 

Maanantai

Huonosti nukutun yön jälkeen amaupalaa jo seiskan aikaan: nälkää karkoitti päärynärahka, rae, pirkan juotava mango-persikka juotavajogurtti-mix yhditettynä päärynän, omenan, näkkärin ja siemenien kanssa. Normi satsi siis, ja huomasinkin että leivän sijaan tykkään aamusta syödä enemmän näitä mössöjä, ja illasta enemmän leipää.

Nälkä ei kuitenkaan hirvean kauaa loitolla pysnyt, ja vaikka istuin koko aamun paikoillaan piirrellen(!!!!), jo ennen 11 tunsin että nälkä kolkuttelee. Pika käynti kauppaan tuoretta leipää ja maitoa hamstraamaan, ja sitten jo kiireellä sosekeittoa lämmittämään! Tuoretta kauraleipää ja kuumaa keittoa, ai nami! Päälle vitalinean mustikka rahka omenalla ja marjoilla.

Tien päällä. Jotain makeaa teki mieli aamusta asti, ja vaikka aikeissa oli haastaa itseä pullan syönnillä tänään, aikataulut ja käynnit pistivät suunnitelmat uusiin puihin, ja kolmen aikaan olin jo liian nälkäinen pullan metsästykseen. Pitkästä aikaa kaakao profeel maistuikin aika hyvälle :)

 Tänä päivänä ruoka maistui, kiitos uni velan, jolloin hiilari/sokerivaje ei yleensä ota loppuakseen sitten millään! Ei siis tälläkään kertaa, ja lounaasta asti oikein haaveilin toisesta palasesta tuosta tuoreesta kauraleivästä, kun yleensä en leivästä lämpimän kanssa välitä. Vieraita odotellessa väänsin viikonlopulta jääneestä pastakastikkeesta ratoullea (munakoisoa, kesäkurpitsaa, papuja ja sieniä), ja kaveriksi tuota ihanaa leipää <3 Ja koska pullaa en päivällä saanut, olin päättänyt että jotain sokeria tänään on saatava!! En saa ikinä m itään aikaisksi kun ylianalysoin mieliteot, ja teen valinnasta niin vaikeaa ja monimutkaista, monesti jääden sitten ilman, joten nyt sitten sitä mitä tänään oli tarjolla: pakkasen kätköistä löyty jälleen yksi kesän uutuus jäätelö, magnumin creme brulee, joka on odottanut sitä oikeaa hetkeä. Niin hyvältä maistui, ja niin hyvä mieli minulle tuli kun viimein sain jäätelön syötyä, tai ylipäätään päätettyä että nyt syön jotain mielitekoja kuunnellen!

Iltapalla näälkä ei ollut kummoinen ison päivällisen vuoksi, joten ruoaksi valikoitui vain. Leipäkiintiön olin tuolta päivältä saanut hyvin täyteen, mahan turvotuskin sen kertoi ;D Tai näin alkuun luulin, mutta kympin aikaan huomasin, ettei tuo nälkä lähdekkään ihan "pienellä' määrää rahkaa ja yhdellä näkkärillä", niinkuin alkuun luulin. Ja koska vielä valvoin myöhään, nälkä seuraili minua liki koko illan. Rahkamössön lisäksi tein siis vielä minikokoisen kasviswokin(vähän ehkä tontuuilua?!) sekä 12 pintaan söin vielä vähän lisää rahkaa ja jogurttia purkista. Välillä minun on todella vaikea antaa itselleni ottaa "ylimääräistä". Tai koskaan en jää nälkäiseksi, mutta tässäkin tapauksessa ruisleipä olisi ollut paras mahdollinen vaihtoehto, mutta en saa päähäni, että jos nälkä jää, ei sen ylimääräisen tavitsitsi olla turvaruokaa tai hedelmää... leipä tai herkku, jota sokerihampaani edelleen huusi, mutta keskiyön aikaan en kuitenkaan tohtinut käydä herkkulaatikkoa penkomaan, vaikka mieli kovasti tekikin mieli. Onko teillä koskaan iltamyöhään/yöaikaan mielitekoja,jokta eivät tunnu millään lähtevän mielestä vaikka olisittekin syöneet kunnolla päivällä/iltapaa? Ja ennekaikkea, onnistutteko seuraamaan noita mielitekoja? 

Tänään olisikin sitten itse tarkoitus piastella niitä munkkeja, joita olen jo liian pitkään odotellut ja kärvsitellyt! Eilisen jäätelön sijaan meinasin ostaa prismasta viimein löytämäni hillomunkin, niin minulla sitä teki mieli, mutta en suostun! Ajatelin, koska vappu on näin lähellä, teen itse omat munkkini, niin saavatpahan muutkin osansa. Ja ovathan omateko munkit aina niin paljon parempia <3 tänänvuonna ajattelin kokeilla pursottaa niihin hillonkin sisään, niin saan sen hillonikin sitten nautittua ;) Kyytipojaksi" huijaussimaa", eli kaupasta valmista Vip-simaa, ai nam ;) 

Aurinkoista, ja ilmeisesi rännäntäyteistä viikkoa kaikille! Haastan kaikki syömään vähintäänkin yhden vappumunkin tänävuonna! ;) 

~ Laura

-Ruokapäiväkirja- Viikonlopun evästys

Tässäpä hieman takautuvasti viikonlopun ruokailuja. Sinänsä ei mitään kummempaa, mutta koska pääsin itseäni myös sunnuntaina hieman haastamaan, niin pitää siitäkin vähästä saada hieman iloita ;) Kyseessä siis lauantai ja sunnuntai, kun päivät kuluivat porukoiden luona pihatöitä tehden, sekä kaupoilla kierrellen.

Lauantai

Aamupala 8.30. Perinteinen jogurtti/rahka coctail, mutta tällä kertaa en osannut päättää ottaisinko näkkärillä vai uusilla, ostamillani muroilla, joita ei vielä ihan kamalana ole tullut syötyä, joten molempia sitten. 1 siivu näkkäriä ja vajaa desi muroja. Hyvää oli!

Aaamupalalta sitten kaupoille kiertelemään, ja hieman ahdistusta ja vaikeuksia sain tuolla reissulla kohdata: lounasajan lähestyessä minulla ei ollut yhtäääään nälkä, ei sitten ollenkaan, ja vatsaani ja kurkkuani kiristi ja puristi ihan mielettömästi. uskon että tuolla katupölyllä on minuun jonkin sortin vaikutus, ja kurkkuni tuntui eritääin ahtaalta, itseasiassa koko kroppa tuntui aivan tukkoiselta ja ahtaalta. Siksipä yritin lähteä herättelemään ruokahalua kesän uutuus pehmismaulla, päärynällä, ja vaikka tuo pehmis hyvää olikin, ei se maistunut ollenkaan, ja tuo "nautintohetki" oli kaikkea muuta kun nautinnollinen, kun jouduin syömään aivan väkisin, kun nälkää ei ollut pätkääkään! 

Välipala klo 12. 

...Lisää kaupoilla kiertelyä. Ja sama kiristävä puristava olo jatkui koko päivän, niin kurkussa kuin mahassakin. Vasta noin viiden aikaan, kun ruoka-aikanani oli jo mennyt ohi, olo alkoi helpottamaan kun tajusin kokeilla allergialääkettä. Lääkeen vaikutus, sekä kesän ensimmäiset tuoksut pallogrillistä onnistuivat viimein herättelemään ruokahaluani! ruokailuni viivästyi parilla tunnilla, mutta sitten nälkä olikin melkoinen, ja nuo kanan grillileikkeleet ensimmäistä kertaa tälle keväälle miastuivat aivan taivallisille <3 Päivällinen klo 17(ish).

Iltapalalla ei myöhästyneestä ruokailusta johtuen aivan kamala nälkä ollut, joten jotain makeaa sitten... Ostin kaupasta uusia Alpro-jogurtteja, joissa aivan ihant maut: punainen omena-herukka, sekä vanha suosikkini, mansikka-raparperi. Yksi tällainen, rahkaa ja päärynä sekä näkkäri, tällä pärjäsi aamuun asti aivan loistavasti! Iltapala 22.15.

Sunnuntai

Aamupala 8.20. Hieman vaikeuksia päättää mitä ottaisi, ja melkoinen soppa siitä sitten syntyikin :D Kuvassa tuon sopan ainekset: loput skyrin vanilijasta, arki raetta, täyteläistä rahkaa, ja loput, noin puolikas piltti sekoitettuna kaneliin, päärynään ja pariin siivua wasan näkkäriä (juurikin tuo paketti on lempparini, ja ekaa kertaa varmaan vuosiin sain jonkun paketin todella syötyä loppuun asti, sen sijaan että olisi vanhentunut kaappiin, mahtava fiilis ;D). "Vellistä" tuli niin jämäkkää, että siihen jäi lusikka pystyyn, ja sen nieleminen kävi kyllä työstä, sen verta kuivaa pöperöä noista elementeistä tuli, että muistin jälleen miksi on ratkaisevaa pistää joukkoon jotain hieman juoksevampaa, kuten vaikka jogurttia, mitä pelkkiä rahkoja ja rakeita :D no, tuli nieleskeltyä, ja hyvää oli, kaikesta huolimatta. Siperia opettaa ;) 

Sitten itse haasteeseen. Nimittäin ulkona ruokailu. Olenhan minä ulkona syönyt, ja se onnistuu melko hyvästi, jos paikka on oikea,tai tuttu. Mutta varsinaiset ravintolat kuuluvat vielä haasteellisimpiin kuvioihin. Aikoinani kävin todella paljon syömässä ystäväni kanssa ulkona, tuolloin sairaudessani oli joku ihme vaihe, että minulla oli aivan yyper salliva olo, joka meni välillä ylikin; saatoin syödä monta jäätelö putkeen, syödä ulkona joka päivä, ja nyt jälkikäteen ajateltuna, kaikki oli kyllä melko kaaottista. Paino nousi, ja ahdistus sen mukana. Varsinaista taipumista ahmismiseen ei ollut, mutta jotain noina aikoina oli kyllä meneillään, ja loppu peleissä se ei ollut yhtään mukavaa, eikä sallivaakaan, sillä aina noiden hetkien jälkeen koitti myös katumus ja kompensointi. Noh, ravintolat ovat jäänet siis moneksi vuodeksi, ellei reissuja oteta huomioon, mutta täällä kotosuomessa. Ja niin moensti listalta valikoituu salaatti. Sunnuntaina kuitenkin, minun omasta ehdotuksestani, kävimme perheineni syömässä Rossossa, koska moinen haaste mielessäni on pyrönyt jo viikkoja. Siskoni ollessa yön työssä, ruokailu sijoittui melko myöhään, mikä eka meinasi aiheuttaa hermoilua, mutta juuri kun olin tonkimassa jääkaapista puolenpäivän aikaan välipalaa (enhän millään jaksanut odottaa aamu kasista klo kahteen ruokaa! tai olisin, mutta se ei ole luvallista..), kävikin ilmi että pääsemme lähtemään hieman aikaisemmin. Huh. Ammupala ei pitänyt nälkää loitolla kovin pitkään, ja Rossoon päästessä minulla olikin jo melko nälkä. Hyvä näin, sillä väkisin syönti ei olisi ollut niin kamalan kiva vaihtoehto, ja lauantain aamupäivän pakkosyönti kummitteli vielä mielessäni. Nyt ei tarvinnut mihinkään pakottaa ;) Olin päättänyt, että otan listalta mitä vaan. Mitä vaan muuta kuin salaattia! Siispä itselleni valikoitui bruchetta leipä-annos, jonka välissä broilerin rintafileetä, fetaa, minttujogurttikastiketta, salsaa ja tomaattista majoneesia. Majoneesia?! Eka kauhishtuin, olihan annoksessa jo fetaakin, mutta paskat. halusin kyetä syömään annoksen juuri sellaisena kun se listalla oli, joten mitään epäröimättä kerroin tarjoilijalle tilauskeni. Minua huvitti äitini, joka oli nopeaan vailintaani hyvinkin yllättynyt: normaalisti minulta menee sata vuotta päättää ja jaakailla, ja siinä vaiheessa kun isäni kysyi että ollaanko valmiita, huikkasin jo tietäväni mitä haluan. Äitini aivan tyrmistyi, ja rupesi itse kiireellä katselemaan listaa mitä itse haluaisi :D kerrankin minä olin muita nopeampi! ;) Helppoa, kun seurasi vapaasti mielitekoja, eikä jäänyt kuuntelemaan Tontun puheita, vaan sulki ne yksinkertaisesti poissa mielestä. Ja niin hyvää tuo annos kyllä oli, että lautanen oli kaikkine majoneeseineen ja fetoineen lopetettu viimeistä murua myöten! Ihana kokemus, ja tunsin itseni voittajaksi! :) Lounas 13.30.

Ja itseasissa minulle jäi jopa hiemna nälkä tuon käynnin jälkeen :DD oli nimittäin pitkä aika odottaa seuraavaa ruokaa :D välipala jäi väliin, ja klo 17 siirryin jo päivälliseen, ja tuo pinaattikeitto muna-raetahnalla päällystetyn ruisleivän kera upposi sellaista kyytiä että ;D En olisi uskonut nälän riittävän, ja olin varautunut että olisin ähkyssä koko päivän mutta ei.  Jälkkäriksi vielä Play-kaakao. 

Iltapala n.22. Nälkää riitti vielä illallakin, siistä ruisleipä ja iso annos rahkaa/jogurttuia marjoilla. En osannut valita kumpaa haluaisin, juustoa vain kinkkua (syön aina jomman kumman, mielestäni jusuto ei maistu jos siinä on kinkku alla :D) joten leipä on fifty-fifty mallia! ;) Kunnon kermajuustoa, ai nami! 

Siinäpäs ne. Rosso käynti rohkaisi kyllä harrastamaan ulkoruokintaa enemmänkin, sekä tartumaan enemmänkin vaikeimpiin haasteisiin. Tosin, vielä on tuoreessa muistissa tuo munkki-episodi ;D Onneksi sain eilen kuitenkin helpotettua makeannälkää syömällä taas yhden kesän uutuusjäätelöistä; Ingmannin Mud Caken, aaaai herttileijjaa <3

Maistuvaa viikon jatkoa kaikille! Annetaan mielitekojen viedä mukanaan :) 

~ Laura 

-Ruokapäiväkirja- Keskiviikon muonitus;ei aivan nappiin.

Tässäpä olisi ensimmäinen sneak peek päiväni ruokailuista, joita uhkasin tänne päiväkirjamuodossa myöskin laittaa. Kyseessä tämän viikon keskiviikko, ja niinkuin lupasin, laitan todenmukaisesti miten päivän syönti siltä päivältä oikein sujui, oli se sitten pilkulleen oppikirjanmukainen, tai jotain...sinne päin. No, eilen meni sitten vähän "sinne päin", kun olin koko päivän lietsussa tien päällä milloin missäskin tapaamisessa ja shoppailumakuutuomarina, joten ruokailutkin olivat sen mukasia: tien päällä ja sovellettuja. Elämää se vain on, eikä aina ole mahdollisuus toteuttaa suunnitelmaa aivan pilkulleen kun on kodin seinien ulkopuolella.

Aamupala 7.30. Reissumies, kalkkunaleikkele, Kalinka, sekä yhden kokonaisen hedelmän verran hedelmää, päärynää ja appelsiinia. Kyytipoikana tuo 1,5 dl maitoa. Erittäin mallikelpoinen suoritus!

Sitten alkoi vähän kärry puoltamaan. Klo 12, louns? ehkä sittenkin välipala. Lähdin makuutuomariksi kaverin kevättakin metsästykseen, ja lounasajan koittaessa, "lounaaksi" päätyi kuppi jogurttijäätelöä. Aina niin hyvää, mutta ei ehkä lounaas veroinen, mutta ajattelin tämän olevan välipala nälkää siirtämään siihen asti, että saan jotain oikeaa alle. 

''

Kotiin palatessa olin lähes jo myöhässä terspiasessiostani, ja tarkoituksenani oli vain heittää 15 kg kissan hiekkaa nurkkaan ja sännätä istuntoon. Seis. Järkikäteen. jäätelö ei ole lounas! Ja tiedossa olisi useamman tunnin reissu, ja minu pitäisi yrittää soveltaa syönnit sitten akupungissa..mitä, misää, milloin, kenenkanssa... jaakailu pyörähti käyntiin. Ja tunnsitin nälän jo hieman kutkuttelevan vatsaa. Eli ruokaa! Järkeilty lounas klo 14, kattilassa lämmitettyä saarioisten mammojen tekemää lasagnea (taas yksi eines pakkomielteistäni jota halusin testata. Hyvää oli!). Miinuksena, ei leivän puolikasta, miatoa eikä jälkiruokaa, tuli vähän hoppu, ja nieleskelin ruokaa vielä porttikäytävässäkin! Mutta hyvä että söin, oli nimittäin nälkäin, huomasi vasta syödessä :) 

Maitokahvi tapaamisen aikana, josta suoraan taas toisen kaverin shoppailumakuutuomasriksi keskustaan. Ja kellon tarkkuudella, nälkä tuli heti viiden jälkeen. apua apua mitä ostaisim vai odottaisiko että kotona söisi, siellä on leipöö ja ruokaa, öööö.... ei, stop. Tämän takia et lähde aikaisemmin kotiin, saatika jätä väliin mitään. Nyt edes jotain! Eli erittäi kehno "päivällinen" stockamannilla klo 17.40: kahta eri kanasaalaattia, kaverin syödessä jäätelöä kaverina. Hyvää oli, mutta eihän tätä voi lämpimään ruokaan edes verrata. Olo koheni kuietnkin sen verta, että jaskoin kotiin, mutta jo kahdenksan aikaan nälkä oli aivan hillitön, ja iltaplaa odotin jo kielipitkällä

...enkä jaksanutkaan odottaa! muna kattilaan, ja Lauran perus rekkamiehen erikoinen: muna"voita" (valion pehmeää raejuustoa ja kananmuna mössättynä, ei ole parempaa!!) reissumiehellä, avocadolla ja suolakurkulla <3 söin leivän sekunnissa, ja nälkä oli jäätävä edelleen. Huono sylnti kostautuu.... No mutta vielä oli jäljellä 2dl jogurtti/rahka mix puolikkaalla omenajja ja päärynällä sekä maidolla. Iltapala 21.00. Eikä mennyt kauaa kun jäi sellainen kolo-olo. Tiedättekö? että ei kamala nälkä, mutta tietää että jos tähän jättää niin nälkä piotkii yöllä. Siispä kolusin kaapista vielä kympin aikaan kaalisalaatin lopun, ja kumosin loput kermaviilikastikkeesta niskaan. Done!

Tai näin luulin, kunnes vielä 12 pintaan sänkyyn kolutessani tunsin käsivarsissani että ei hitto.... nälkä! Tai en ainakaan nuku aamuun asti, ja ruoka pyöri jo illalal kovasti mielessä. Pitkän taistelun kävin että otanko jotain vai enkö ota, meneekö aamu syönti pilalle, jaksanko aamulla jne jne, tuttu rumba. Kunnes tajusin: päivä meni kehnoilla syönneillä, haluan nukkua pitkään ja rauhassa, ja kroppani viestittää minulle että nyt tarttee rakennusainetta. Järkipäätös: greippi Skyr sängyssä jo pötkötellessä ja valot kiinni. Nukuin kuin enkeli ;) Laura 1, tonttu 0, kjeheh! 

Tämmöinen päivä sitten. Suunnilleen ajallaan ja oikealla rytmillä, mutta päivien sisällöstä riippuen myös ruokailujen sisältö nakkelee, ja eilen tuo kyllä tuntui ja näkyi illalla huimana nälkänä, joka jatkui vielä puolelle yöhön asti. Ilokseni voin kuitenkin huomata tällaisissakin päivissä edistystä: osaan ennakoida ja järkeillä, ja skippaamisen sijaan otan edes jotain, minkä klinikkalääkärini on todennut kaikista tärkeimmäksi. En siis jättänyt mitään väliin, ja illasta vielä kuuntelin nälkäsingaaleja, ja kaiken kukkuraksi söin yömyssyksi tuon Skyrin. Jotain hyvää siis huonossakin :)

Parempi menestys ensi kerralla!

~ Laura