Jorinoita jonninjoutavia kera kuvien

Kerrankin voisin edes yrittää antaa itseni sijaan kuvien puhua puolestaan, tai ainakin yrittää tehdä postauksesta kuvapainotteisen, ja kertilla viikon kulkua näiden kautta. Sotkuhan siitä tulee, tiedän sen jo nyt mutta antaa tulla. Sotkuna ja levällään nuo kaikki ajatukset ovat päässänikin, niin mitäpä sitä turhaan liikoja yrittämään ;D

Mitä ajatuksia tämä sinussa herättää? Kysyi minulta terapeuttini ottaessaan yläs tämän viikkoisen punnituksen tulosta. Painoni oli taas hieman tippunut, muutaman sata grammaa. Hittolainen. Mutta toisaalta, osasinhan minä tämän jo teille ennakkoon kertoa. Syöminen on ollut laiskanpuoleista, liian yksipuolista, suunnitelmaa oikoen ja omaa välinpitämättömyyttä läpisormien katsellen, Syitä etsittiin ja aiheesta juteltiin liki koko tunti, ja sain helpotusta omaan vaativuuteeni: tätä tämä on: askel taakse, kaksi eteen. Tämä viikko on lähtenytkin liikkeelle jo paljon paremmalla ruokahalulla, ja olen sekä pakottanut että lahjonut itseäni million milläkin. Ja makeaa on tehnyt mieli ihan mielettömästi! Ja näitä mielitekoja olenkin pyrkinyt kuluneen viikon ajan toteuttamaan :)

Ruokahalua on herätelty muun muassa jäätelöillä (cittari ja sen viheliäiset EURON jäätelötarjoukset! muutaman ehkä hamstrasin, mitään en myönnä...), uudella profeel juomalla (vielä juomatta, suklaanmakuinen upposi tänään jälkkärinä), geisgatuutilla (jonka yrittämisestä sain tontulta sellaista kyytiä, että tuutti polo odottaa aloitettuna ja elmukelmuun käärittynä hieman otollisempaa hetkeä tulla syödyksi. Toisekseen totesin, etten taida edes oikein tykätä tästä tuutista...), uusilla jogurteilla ja rahkoilla, joista viimeisimpänä uusin Skyr vihreä omena (menettelee, odotin enemmän), niillä kunnon ruoilla (hernekeittoa, lohta, kinkkukiusausta, pinaattikeittoa, jauhelihaa... leipää ja kananmunia kaverina) ja sekä irttareilla, muutamalla palalla suklaata ,sekä random rainbow suklaalla, jonka ostin aivan extempore jo parisen viikkoa sitten! Tuhosin tuon eilen, pienin ahdistuksin mutta alas meni. Tänään on sitten herkuteltu muutamalla palalla suklaata sekä Classicilla. Jätinköhän nyt jotain pois... Mutta jep, sokeri maistuu! Ja nyt on vasta keskiviikk, hupsis....

Today is a special day, my friends! I was actin like a freaking lady, ja suuntasin kaupoille vaateliikkeisiin terapian jälkeen! Oli oikeastaan enemmän terapeuttista pyöriä reilu tunti kaupoilla, ja tällä kertaa todella uppotua rättien maailmaan, ajattelematta mitään muuta kuin tulevaa kesää, ja hankintoja, joita kesää ajatellen raskisi hamtrata. Ja ostinkin jotain! Minä, piheyden ruummiillistuma, sain 40 euroa uppoamaan ilman suurempia omantunnon tuskia: mukaan lähti mustat farkkushortisit (niitä ilmoja odotellessa....) koska möin kaikki entiset shortsini keväällä kirppiksellä (eli siis tottakai minulla oli lupa ostaa uudet, ihanat tilalle!) sekä pitkän neuletakin, joita olen tyytynyt tähän asti ihastelemaan vain muiden päällä, mutta nyt sitten löysin viimein tuollaisen itsellenikin. Tämäkin oli puhdas vahinko, sillä ohini käveli tyttö, joka oli palauttamassa tuota neuletta takasin rekkiin, eli aivan kaikkea kunniaa en voi itselleni tämän hankinnan löytämisestä itselleni ottaa, vaan bongasinpa sen "toisen päältä" tälläkin kertaa. Mutta sain sen itselleni, ja olen eeerittäin tyytyväinen, ja odottelen jo kovasti kelejä että sillä tarkenisi ulkosalla. Onpahan vielä aikaa kasvatella takalistoa aivan rauhassa noihin housuihinkin, joihin aion istua täydellisesti viimeistään loppu kesään mennessä.

Kaupoilla kiertelemisessä kylmässä, märkänä ja väsyneenä kuitenkin parasta on se, että saa tulla kotiin, ja vetää päälle mukavimmat vermeet ikinä: legginssit, villasukat (eriparia tottakai) sekä suurimman hupparin mitä vaatekaapista löytyy (ehkä koko new york-reissun paras ja käytetyin hankinta ikinä ;)) Ja ennenkaikkea, sallia tämä löhöily itselleen!Valitettavasti kuume ei hellittänyt, vaan shoppailu on tässä päivän mittaa jatkunut myös kotishovalta käsin, ja tietokoneen palkissa roikkuu muutama (aivan liian monta) välilehteä eri ebayn sivustoja. Baaad idea, let me tell you!

No ja sitten.Voisin miltei ajatella olevani raskaana! Nimittäin viime aikaiset mieliteot ovat kyllä olleet sen luonteisia, eriskummallisia ja voimakkaita, että jos ei paremmin tietäisi niin voisin jo huolestua :D Nimittäin minua on riivannut aivan eriskummallet mieltymykset, ja varsinkin yhtä niistä en voi käsittää sitten millään!

Nimittäin säilötyt coctailhedelmät! Mmmitä ihmettä!! enhän minä edes pidä sekadelmistä! Juurikin niistä ällöttävistä, joita tarjoiltiin aina koulussa "jälkiruokina", tai hotellien aamupalabuffeteissa, säilöttyine kirsikkoine kaikkineen... hyi helvata! Mutta nyt... kaikkialle, kaiken kanssa, joka aterialla! what?!

Mukaan on tarttunut myös kesän ensimmäinen alemeloni, joita takavuosina olen syönyt oikein urakalla, liiaksikkin, muun ruuan olemassa olon unohtaen. Nyt mietin pitkään, tohdinko melonia kotiin raahata, ettei vain kävisi niin kuin niin monena muuna kertana: täytän mahani melonilla ja jätän kaiken muun syömättä. Mutta näin ei ole päässyt käymään, ja olenkin rouskutellut melonia välipalalla sekä päälyruokana, ja itseasissa, en tiedä johtuuko sitten kylmästä kelistä vaiko mistä, ei tuo meloni aivan niin hyvältä ole maistunutkaan, mitä joskus aikaisemmin. Seuraavan ostan sitten kun helteen painavat kunnolla päälle! 

 Hieman ymmärretävämpi pakkomielle minulla on ollut myös raejuustoon ja näkkäriin, josta on tullut uusi BFF. Siis leipänä, ei rahkaan mössättynä. Ajattelin että en pidä näkkäristä näkkärinä, mutta ohhoh, nyt minulla ei mitään muuta haluttaisikaan. Raejuusto nyt sinänsä ei ole mikään ihmeellinen asia. Olen toki korviani myöten rakastunut valion uuteen juures/siemenraejuustoon, mutta jotenkin olen saanut näistäkin kahdesta mieliteosta aikaiseksi jotain kieroa.... nimittäin yhdistämällä ne. Kulhoon. Murskattuna. Eli käytännössä, syön näkkärini lusikalla kulhosta. Raejuustoon sekoitettuna...kuivatulla punajuurella ja siemenillä maustettuna. Tänään yletyin jo aivan uusiin ulottuvuuksiin lisäämällä coctailiin jo pilkottua kinkkua. Että joo... Alkuun saattoi kuulostaa aivan normaalilta touhulta, näkkärit ja rakeet mutta mutta....missä menee hulluuden raja? :D ON VAAN NIIN HYVÄÄ ETTÄ JÖSSES!! 

Sitten. Löysin jotain tuossa pari päivää takaperin. Flippasin. Ei siitä sen enempää. Tilaukseen menee!

Mieli on vähän vaihdellut, ja välillä on tullut otettua "vähän" takkiin Tontulta (erityisesti haastaessani itseäni herkuilla). Eilisen terapiakäynnin tiimoilta, jossa juurikin puhuimme syömisestä melkoisesti, oivalsin jotain. Ravitsemustilan korjaantumisessa tärkein marssijärkestys on seuraava: rytmi, monipuolisuus, riittävyys sekä sallivuus. Niin. sallivuus on monesti se viimeinen saareke, jota kohti pikku hiljaa kuljetaan. Toki, kaikista parasta olisi lähteä haastamaan ja altistamaan itseään herkuille ja haasteille jo mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jottei kynnys sitten myöhemmin, syöntien jo sujuessa ja ollen muutoin kohdillaan, olisikaan niin haasteellista. Tajusin, että yritän välillä liikaa. Niin kovasti haluaisin jo usklataa kaikkea, ja luulen ja vaadin että minun tulisi kyetä jo kaikkeen, onnistua jokaisessa haasteessa ja herkussa, vetää kaikkea mielitekojen mukaan. Terapeuttini naurahti, että sen sijaan, että tavoittelisin kakkupalaa, vaadin ja tavoittelen koko kakkua. En tarkoita, että yritän täällä hikikarpalot otsaltani valuen koko kakkuja syödä, vaan että en osaa ajatella että mienestä voi lähteä liikkelle. Ja ennenkaikkea, itseensä ei tarvitse pettyä, tai itselleen suuttua tai hermostua (niinkuin maanantaina tein, jumaleisson en muista milloin olisin saanut sellaisen raivoitkupotkusoimaus-kilarit kuin autossa marketista tullessani, huutaen itselleni sellaisia solvauksia ja vaipuessani totaallisen epätoivoon. Aivan itsekkin hämmästyin jälkikäteen kuinka saatoinkaan olla niin vihainen itselleni. tai ehkä sittenkin sairaudelleni?)  Mutta kuitenkin. Nyt aion keskittyä siihen, että syön vaikka herkun päivässä, ja yritän ymmärtää sen, ettei minun tarvitse kyetä kaikkeen heti. Ajallaan, kun nuo syönnin kolme muuta etappia on saaavutettu, myös sallivuus ja herkuttelukin sujuu ilman sen suurempaa suunnittelua ja soimausta, vaikka jos välillä takkiinkin tulee. 

Hmm. Mitähän vielä... ai joo! Koin juuri jotain lenkillä, ensimmäistä kertaa tälle...kesää? <3 

Ei kai mulla muuta :)

~ Laura 

Kun jääkin jalkoihin

Heimoivaankaikille. Vaikka viime postaus olikin tuollain höpötys, niin silti viime päivät ollaan vedetty hieman syvemmissä vesissä. Tai ei nyt aivan umpi uppeluksissa, mutta sanotaanko että kahluusaappaat on olleet tarpeen. Päässä on ryöpynnyt jos jonkinmoista ajatusta, olen saanut motivoida itseäni liikkeelle kun tuntuu että mikään ei innosta, kaikki jää kesken (kuten, huvittavaa kyllä, tämänkin lause jonka palasin korjaamaan  vasta oikolukiessani pahimpia kirjoitusvihreitä...) enkä saa mitään tehdyksi loppuun, tai edes aloitettua. Olen ollut lamaantunut ja levoton samaan aikaan, ja tämä kehä taas aiheuttaa ärtymystä ja ahdistusta. Väsykin meinaa painaa, ja päätöksentekokykyni on aivan hanuristä, puhumattakaan valinnanvaikeudesta, joka sanana ei anna oikeuitta sille todelliselle vaikeuden asteelle mistä nyt puhutaan. Aivan naurettavaa pyörittämistä hetkittäin, ja 110% uuvuttavaa ja turhauttavavaa.

Valintojen lisäksi myös ruokailujenkin suhteen on tullut otettua takkiin viikonlopusta tähänpäivään mennessä kerran jos toisenkin, turhankin useaan ehkäpä. Viimeisimpänä esimerkkinä eilinen yritykseni ostaa karkkia: jo monta päivää olen haaveillut irtokarkeista, mutta joka kerta tämän velvollisuuden jollain verukkeella siirtänyt tulevaan: milloin ei ole ollut "niitä oikanlaisia" karkkeja tarjolla, en ole viitsinyt ajaa makuunin asti niitä ostamaan, tai sitten ei ole tehnytkään juuri sillä hetkellä mieli, vaikka tietää että ne karkit ovat pyörineet mielessä jo päivä kausia. Eilen hermostuin, ja vähää vaille yhdeksän säntäsin kauppaan ostamaan pussia, jonka olin jo ennakkoon päättänyt. No, arvata saattaa. Mukaan lähti herkkuja kisastudioon, mutta ei sitä karkkipussia!! *itto,st'ana, p*erkule ei *umakauta mikä siinä voi olla niin ******** vaikeaa häh?! Jos mieli tekee ja kauan on aikonut, niin kerro mulle! Ees taas hyllyjen väliä, ja vielä kassaltakin takaisin, ja lopputuloksena autoon itkemään. Niitä hetkiä jolloin sairaus lyö päin kasvoja, ja lujaa... Eli muutamat kerrat olen saattanut pikku katkerat tirauttaa niinä epätoivon hetkinä, kun olen varma, etten minä koskaan tästä pääsemään, enkä löydä kyllin rohkeutta tai voimaa parantua, vaan jään ikuisiksi ajoiksi jumiin. Itku puhdistaa, ja olo on kohta jo parempi. Sitten kohta taas mennään.

Mutta hei. Tämä on vissiin sitten sitä askelta taaksepäin? Yhtenä hetkenä tullaan kaksi askelta eteen, toisena askel taakse. Kuuluu ilmeisesti asiaan? Tämän on juurikin sitä sahausta mistä puhuvat? Mieli viime viikon megaoivallusten johdosta on edelleen sallivampi ja kevyempi, vaikkakin vakava ja apaattinen (voisiko niin kuvailla?), mutta levottomuus ja viisi vuotiaan keskittymiskyky poislukien, olo ja ajatukset muutoin ihan ok. Tunteet ja ajatukset tulee sellasiena kun tulevat, ja niiden kanssa opetellaan elämään ja niitä vastaavottamaan ja käsittelemään. Sekin kuuluu asiaan, vai? Tärkeitä juttuja nämäkin, yhtälailla kuin ruokailutkin.

Sanonota "Siipi maassa" sai aivan uuden ulottuvuuden tällä viikkoa...literally. 

No mutta se siitä sitten. Mitäpä muuta. Joo. Eilen oli klinikkakäynti, ja punnitus. Paino oli nyt sama, jopa hieman pakkasenpuolella, miinua 100g, mikä siis nyt lähinnä tarkoittaa että paino on pysynyt viikon samoissa lukemissa. Tämäkin kuulemma kuuluu pakettiin; harvinaista on että paino nousee verkkaisesti tasaisesti, vaan se tapahtuu yleensä pyrähdyksinä. Piirsimme painostani diagrammin. Se alkoi tammikuulta ensimmäisistä punnituksistani klinikalla aina eiliseen käyntiin. Oli kivaa nähdä aivan paperilla sitä mitä kevään aikana on tapahtunut: ensin paino laski tasaiseen, jopa reilulla kahdella kilolla siihen maaliskuun puoliväliin, kun yhtäkkiä käyrä lähti tasaiseen nousuun. Sairaslomalle jäämiseni ja ateriasuunnitelman käyttäänottoni näkyi siis aivan selvästi tuossa kaaviossa, ja olin siihen hyvinkin tyytyväinen. Osastolla ollessani ravitsemustilani korjaantuisi kuulemma vieläkin nopeampaa, sen verran ahkerammin ruokaa siellä syötetään, ja kulutus on aivan minimissään, mutta hyvin oli terapeuttini tyytyväinen tämän sairasloman saavutuksiin, ja siihen kuinka  olen saanut yksin kotona ollessani, avohoidon tukemana tuloksia itsenäiusesti aikaiseksi. Kieltämättä, tunnen tästä ykpeyttä, sillä hänen puheissaan kuulen aina aitoa tyytyväisyyttä, onnellisuutta ja huojennusta saavutetuista kiloistani, puhumattaakaan siitä mielen ja ajatusten työstämisestä, mitä olen tämän kevään aikana tehnyt. Nyt olemme painollisesti siis siinä samassa lukemassa kuin mitä olin tammikuussa klinikalle ensimmäistä kertaa saapuessani, siistä naureskelimmekin että nyt olemme siinä aloitusruudussa, missä oltiin kun ekaa kertaa tavattiin. Ehkäpä hoitajillani oli omat epäilyksensä ja pelkonsa siitä miten kotona suoriudun, monta kohtaloa ovat varmana nähneet ja hoitoon joutuneet pakottamaan, mutta olen ilmeisesti sitten kuitenkin onnistunut osoittamaan, että (ainakin toistaiseksi) olen pärjännyt melko hyvästi omalla tahdonvoimalla ja avohoidon tuella myös kotioloissa. Ovat olleet ehkä positiivisella tapaa myös yllättyneitä ja huojentuneita, ehkäpä? Lähtötilanteeni kuitenkin oli melko haasteellinen, ja useamman kasvoilta paistoi ehkä pienoinen huoli ja epäusko, sillä olihan BMI:ni tuolloin  vain reilu, 12 ja useamman vuoden jatkunut "vakava ja vaikea aliravitsemustila" toivat omat mausteensa siihen soppaan, jota itse halusin kotona alkaa keittelemään. Mutta hei! Vaikeista hetkistä huolimatta, saankai siis olla itsestäni edes hieman ylpeä, aivan niinkuin klinikallakin ollaan oltu? :) Ei jäisi yhteen lukemaan, tai yhteen päivään kiinni, vaan muistasi katsoa asiaa laajemmasta perspektiivistä, kuten vaikka tuollaisen painokäyrän muodossa, niin huomaa, että suunta on kuitenkin ollut aivan oikea ja pidemmän aikaa. Eli ottaisi nyt siten tämän askeleen taaksepäin vain ponnistaakseen taas uuteen kiriin eteenpäin! :) Tiedän mitä se kohdallani juurikin tarkoittaa: desimitta takasin käyttöön maitoa mittaillessa, jämäkkyyttää leivän syöntiin lämpimillä,sekä lämpimien ruokien laatuun, eli enemmän pottua, pastaa sekä riisiä, a.k.a normi ruokaa, eikä tonttuiluja tai perunan/pastan korvaamista leivällä. Olen katsonut näitä lepsuiluja läpi sormien nyt vähän liiaksikkin, oikeastaan sen jälkeen kun kuulin painon nousseen sen vajaan kilon. Se ei ole ahdistusta, vaan pikemminkin ajatusta siitä, että jos paino nousee näinkin helposti pelkällä startti-suunnitelmalla, niin mikän hätä ja hoppu tässä on lisäyksiä tekemään, saatiak vaaraksi jos sieltä silloin tällöin leipä uupuu, tai salaatteja menee kaksi päivässä. No nähtävästi ei parane katsella läpi sormien, vaan oikeasti ravisteltava taas itseään niskavilloista, ja tehtävä kurinpalautus. Ilmeisestikkään lepsuiluun ei vielä ole varaa tai saumaa.

Ruokaa rakkaudella raivolla? Uskollinen, vuosia palvellut soppakauhani tuli tällä viikolla tiensä päähän tonnikalawokkia hämmennellessä ;( :D 

Jäätelö(t) (ja purkka tukassa) piristää harmaatakin päivää sadan prosentin varmuudella <3

Keep on swimming ja silleesti... 

~ Laura 

Ruokapäiväkirja: muutaman päivän mutustelut

Tässäpä taas kuluneiden parin päivän evästykset kuvien muodossa. Kyseessä taitaa olla viime viikon torstai, sekä tämän viikon maanantai. Viikonlopun syönnit menevät aina vähän "sekaisin", kun syön muun perheen rytmissä, eli vain yhden lämpimän, ja välipalat täydentävät päivää. Lisäksi tänäviikonloppuna olin omin päin muun kansan suunnatessa mökkeilemään, joten ruokailut senkin suhteen olivat lähiinä leipää, jogurttia ja kasvismössöjä, en paljoa jaksanut panostaa tai välittää, vaan söin mitä eteen sattui. Mutta viikolla aina vähän reippaamalla asenteella ;)

Torstai

Muroja aamupalaksi! Ihanaa vaihtelua! Ja vielä mielenkiintoisempaa kokemuksesta teki sen, että söin muroni hasselpähkinämaidon kanssa! Vaikka lopputulos näyttikin aivan samealta kuravedeltä jossa lillui vaahtomuovin palasia, maidon toffeemainen maku yhditetttynä näihin murotyynyihin.... menee uusintaan ehdottomasti! Proteiininlähteeksi raetta suoraan purkista (mitä en tee juuri koskaan enää). Hedelmä/piltti-compo taisi jäädä tuolta aamulta syömättä.

Pikalounas ennen terapiaan lähtöä! Tämä oli taas yksi niistä mielieteoista, joita en ole koskaan aiemmin testannut (mantelikalaa viimeksi lukiossa ehkäpä?), mutta oli pakko saada nyt kokeilla! milloinkohan näille ihme vinksahduksille tulee loppu? ;D No mutta toisekseen, hyvä kun tällaisia pika vaihtoehtoja kaapista löytyy, sillä sainkin yllättäen peruutusajan, joten aikaa ruokailuun oli se 10 minuuttia, joten paketti mikroon ja syömään! Miinuksena kitalakeen tullut rakko, kiitos polttavan kuuman juustokastikkeen. Mutta oli hyvää, parempaa kuin edellinen valmisruokakokeiluni (saarioisten jauhelihakeitto, ei oikein sitten kuitenkaan napannut....näläkäänsä söi).

Väipalaksi valikoitui pienen valinnan vaikeuden jälkeen yksi ehdottomasti lemppari patukoisstani: Lion! Niin kivaa oli pötkötellä sängyllä ja katsoa kun toinen etsii kaapista kirpparitavaraa, ja hyvällä omalla tunnolla nautiskella jotain mistä todella pitää <3 

Päivälliseksi kana-papusalaattia uunikasviksilla ja maissilla. Jostain syystä ei oikein maistunut, ja leipääkään ei taunnut tuolloin syödä...

...mikä tuntui sitten illalla, koska nälkää riitti taas. Jälkiuunileipää raejuustolla, kinkuilla ja kurkuilla, sekä jogurtti/rahka-mix päärynällä. Maitoa kyytipojaksi. 

Maanantai

Huonosti nukutun yön jälkeen amaupalaa jo seiskan aikaan: nälkää karkoitti päärynärahka, rae, pirkan juotava mango-persikka juotavajogurtti-mix yhditettynä päärynän, omenan, näkkärin ja siemenien kanssa. Normi satsi siis, ja huomasinkin että leivän sijaan tykkään aamusta syödä enemmän näitä mössöjä, ja illasta enemmän leipää.

Nälkä ei kuitenkaan hirvean kauaa loitolla pysnyt, ja vaikka istuin koko aamun paikoillaan piirrellen(!!!!), jo ennen 11 tunsin että nälkä kolkuttelee. Pika käynti kauppaan tuoretta leipää ja maitoa hamstraamaan, ja sitten jo kiireellä sosekeittoa lämmittämään! Tuoretta kauraleipää ja kuumaa keittoa, ai nami! Päälle vitalinean mustikka rahka omenalla ja marjoilla.

Tien päällä. Jotain makeaa teki mieli aamusta asti, ja vaikka aikeissa oli haastaa itseä pullan syönnillä tänään, aikataulut ja käynnit pistivät suunnitelmat uusiin puihin, ja kolmen aikaan olin jo liian nälkäinen pullan metsästykseen. Pitkästä aikaa kaakao profeel maistuikin aika hyvälle :)

 Tänä päivänä ruoka maistui, kiitos uni velan, jolloin hiilari/sokerivaje ei yleensä ota loppuakseen sitten millään! Ei siis tälläkään kertaa, ja lounaasta asti oikein haaveilin toisesta palasesta tuosta tuoreesta kauraleivästä, kun yleensä en leivästä lämpimän kanssa välitä. Vieraita odotellessa väänsin viikonlopulta jääneestä pastakastikkeesta ratoullea (munakoisoa, kesäkurpitsaa, papuja ja sieniä), ja kaveriksi tuota ihanaa leipää <3 Ja koska pullaa en päivällä saanut, olin päättänyt että jotain sokeria tänään on saatava!! En saa ikinä m itään aikaisksi kun ylianalysoin mieliteot, ja teen valinnasta niin vaikeaa ja monimutkaista, monesti jääden sitten ilman, joten nyt sitten sitä mitä tänään oli tarjolla: pakkasen kätköistä löyty jälleen yksi kesän uutuus jäätelö, magnumin creme brulee, joka on odottanut sitä oikeaa hetkeä. Niin hyvältä maistui, ja niin hyvä mieli minulle tuli kun viimein sain jäätelön syötyä, tai ylipäätään päätettyä että nyt syön jotain mielitekoja kuunnellen!

Iltapalla näälkä ei ollut kummoinen ison päivällisen vuoksi, joten ruoaksi valikoitui vain. Leipäkiintiön olin tuolta päivältä saanut hyvin täyteen, mahan turvotuskin sen kertoi ;D Tai näin alkuun luulin, mutta kympin aikaan huomasin, ettei tuo nälkä lähdekkään ihan "pienellä' määrää rahkaa ja yhdellä näkkärillä", niinkuin alkuun luulin. Ja koska vielä valvoin myöhään, nälkä seuraili minua liki koko illan. Rahkamössön lisäksi tein siis vielä minikokoisen kasviswokin(vähän ehkä tontuuilua?!) sekä 12 pintaan söin vielä vähän lisää rahkaa ja jogurttia purkista. Välillä minun on todella vaikea antaa itselleni ottaa "ylimääräistä". Tai koskaan en jää nälkäiseksi, mutta tässäkin tapauksessa ruisleipä olisi ollut paras mahdollinen vaihtoehto, mutta en saa päähäni, että jos nälkä jää, ei sen ylimääräisen tavitsitsi olla turvaruokaa tai hedelmää... leipä tai herkku, jota sokerihampaani edelleen huusi, mutta keskiyön aikaan en kuitenkaan tohtinut käydä herkkulaatikkoa penkomaan, vaikka mieli kovasti tekikin mieli. Onko teillä koskaan iltamyöhään/yöaikaan mielitekoja,jokta eivät tunnu millään lähtevän mielestä vaikka olisittekin syöneet kunnolla päivällä/iltapaa? Ja ennekaikkea, onnistutteko seuraamaan noita mielitekoja? 

Tänään olisikin sitten itse tarkoitus piastella niitä munkkeja, joita olen jo liian pitkään odotellut ja kärvsitellyt! Eilisen jäätelön sijaan meinasin ostaa prismasta viimein löytämäni hillomunkin, niin minulla sitä teki mieli, mutta en suostun! Ajatelin, koska vappu on näin lähellä, teen itse omat munkkini, niin saavatpahan muutkin osansa. Ja ovathan omateko munkit aina niin paljon parempia <3 tänänvuonna ajattelin kokeilla pursottaa niihin hillonkin sisään, niin saan sen hillonikin sitten nautittua ;) Kyytipojaksi" huijaussimaa", eli kaupasta valmista Vip-simaa, ai nam ;) 

Aurinkoista, ja ilmeisesi rännäntäyteistä viikkoa kaikille! Haastan kaikki syömään vähintäänkin yhden vappumunkin tänävuonna! ;) 

~ Laura

Maistellen kohti kevättä!

Täällä ne on! Nimittäin kevään, tai oikeastaan tulevan kesän uutuus jäätelöt! Varma kevään merkki!! Niitä innoissani jo marketin pakastealtaasta sukeltelin parisen viikkoa takaperin, ja nyt viimein sain kuluneella viikolla ensimmäisen koemaisteluun ostettua! Ja vieläpä yllättävän extempore, mieliteon viemänä, extra pojot siitä! Ensimmäiseksi koekaniiniksi valikoitui, suklaan nälässä kun olin, uutuus tuutti, nimittäin...

...Pandan Hurmaava tumma, tummasuklainen!

Suklaa jäätelöä, nugaa "ryyhkää" (varsin viehättävä nimitys, mutta sellasta se oli, jäätelön seassa, ihan geishalle maistui!), suklaakastiketta, ja taisi olla vielä iso klöntti suklaata silmänä, nami! Vohveli oli pehmoista, eikä onneksi kuorrutettu paksulla kerroksella pahaa suklaata, niinkuin valitettavan monessa tuutissa yleensä. Plussat siitä! Miinus: liiiiiian pieni!! Tai siis... normaalin kokoinenhan tämä oli, mutta liian hyvää suhteutettuna kokoon, ja olin syönyt koko tötterön ennenkuin kerkesin edes asiaa huomata. Tämmöisen ostan toistekkin! Neljä pojoa viidestä!

Ei muuta tällä erää! Kevättä ja seuraavaa maistelua odotellessa....

Mikä oli sinun uusin löytösi jäätelöaltaasta?

~ Laura

Alkuviikon aurinkoiset

Tämä viikko on käynnistynyt kyllä jotenkin tosi mukavissa fiiliksissä, että ajattelin siitä pitää vähän meteliäkin. Suurin kiitos mielen virkistäjänä kuuluu ilmanmuuta auringolle, joka viikonlopun helottamisen jälkeen jatkoi samaa rataa myös näin viikollakin! Monen muun suomalaisen tapaan myös minä taidan käydä aurinkoenergialla, ja lisääntynyt valo on kyllä piristänyt mieltä ja kehoa kummasti. Vaikka syöntini ovatkin hieman mieltäni askarruttaneet (aiheesta lisää myöhemmin toisessapostauksessa), on olon muutoin ollut tosi avoin ja terhakka. Aina ei tarvita niin isoja tai ihmeellisiä asioita jotta arki tuntuu jo heti paljon yleellisemmältä :)

 

• Pitkänaikaa haaveenani ja mielessäni pyörinyt kuntosalikäynti viimein toteutui, kun maanantai aamuna pakkasin reppuun salikamppeet ja suuntasin kuntsarille. And I loved every minute of it! Viime kerrasta aikaa on vierähtänyt jo yli vuosi (ihan jo pelkästään huonon fyysisen voinnin vuoksi), eikä tuolloin salilla käynti ollut kuin vähällä energialla veren maku suussa väkisin punnertamista ja kuluttamista. Tämän viikkoinen tunnustelureissu sai minut kyllä hyvässä mielessä innostumaan salitreenauksesta jälleen (vaikka mielessäni olen asiaa jo useamman viikon pyörittänyt), ja pääsiäisen pyhien ollessa ohi, hankin itselleni Liikkuun jäsenyyden! Lisäksi tein viimeisen virheen käydessäni Stadiumissa kuolailemassa alemyynnissä kaikkia ihania urheilu- ja vapaa-ajan vaatteita! Tahtoo tahtoo ne kaikki <3 Ihanaa kun uskaltaa taas varovaisesti aloitella eri lajeja, kohtuuden nimissä tietenkin. Treenin jälkeen olikin sitten jo kova kiire kotia tankkaamaan kunnon ruokaa proteiinimätöllä ;) Ihanan raukea ja aikaansaanut olo jatkui koko päivän!
  
  

• Ihanilla tuorepuuroilla itsensä hemmottelua <3 Aamupalojen aatelia on rahkasta, raejuustosta, marjoista/hedelmistä ja/tai hedelmäsoseesta/kaurajogurtista, sekä tietysti kaurahiutaleista ja siemenistä sekoitettu, kardemummalla,kanelilla tai aidolla vanilijalla maustettu voimapommi, nam! Näihin ei kyllästy ikinä, makuja on yhtä paljon kuin tekijällä päässä mielikuvitusta ;) 

 

•  Saanko esitellä: Petrus, kasvi nro. 3. Kolme edeltävää kukkasta olen, kovasta yrityksestä ja ylitsepursuavasta rakkaudesta ja huolenpidosta huolimatta onnistunut tappamaan, joten toivotaan, että tämänkertaisella lemmikilläni olisi edeltäjiään hieman enemmän tuuria ja onnea matkassaan. Ihanasti mieltä piristää moinen vihreä pensas. joka keittiön tasolla nyt kolmen viikon metsästyksen jälkeen viimein komeilee.  

•  Kahvihetki ystävän kanssa, jota olen nähnyt viimeksi yli vuosi sitten <3 Aika juoksee, mutta silti joidenkin ihmiten kohdalla tuntuu kuin oltaisiin nähnyt vasta eilen :) Kyseinen enkeli oli tukenani ja apunani Rovaniemellä opiskellessani, ja olen hänelle auttavasta kädestään, ymmärtävästä sydämestään sekä kuuntelevista korvistaan ikuisesti kiitollinen. Oli suunnattoman ihanaa päästä vaihtamaan viimeisen vuoden kuulumiset, ja ennenkaikkea huomata oma edistykseni: tuolloin, yli vuosi sitten kun viimeksi näimme, olin useamman kilon verran laihempi, mutta ennenkaikkea mieleltäni vielä paljon putkinäköisempi ja sairauteni vietävissä. Tuolla tapaamisella huomasin, kuinka oikeasti olen tullut eteenpäin, vaikka välillä turhauttaakin. Ja suurin ylpeyden aiheeni: "normaali" kahvitteluhetkestä poiketen, halusin näyttää niin itselleni kuin ystävällenikin omaa edistystäni, ja otin teen kaveriksi ihanan makuisen kanelikierrepullan. Taivaallista! Ja erittäin ylpeä moisesta repäisystä, aivan kohta uudestaan ;)  

• Pienten asioiden oivaltaminen, ja itselleen myöntäminen. Olen jo aikasemmin kirjoitellut hieman siitä, kuinka painoni on nyt viime viikot pysytellyt melko sitkeästi samoissa lukemissa; noussut toki, mutta liika verkkaista tahtia. Pitkään olen asian antanut vain olla, ja työntänyt asiaa koskevat ajatusket jonnekin syvälle pääni uumeniin, mutta kuluneen viikon aikana olen viimein alkanut herätellä jälleen itseäni: syön liian vähän. Minun on tehtävä muutoksia ateriasuunnitelmiini, ja muutoinkin petrattava hieman ajoittain retuperällä olevia syöntejäni. Olen ollut laiska välittääkseni pienistä "lipsahduksista" (kuten leivän jättämisestä läpimältä aterialta, yhden perunan ottamisesta kahden sijaan, tai ylipäätän keittämään peurnoita pelkkien kasvisten kaveriksi). Tämä lipsuminen on alkanuyt näkymään puntarissa hitaana painon nousuna, ja ajoittaisina energianpuutoksina, joten nyt olisi korkea aika herätellä itseä, ja tehdä muutoksia. Tästä aiheesta kirjoittelen lisää myöhemmin, mutta tämä herääminen on kyllä tosiaan paikallaan! Minulta kysyttiin, että onko ateriasuunnitelmani täällä näkyvissä, ja huomasin itsekkin että eipä taida olla. Hmm, pitäisikö? Riittäisikö kiinnostusta näkemään mitä minun kuuluisi päivän mittaa syödä? 

• Onnistunut ostosreissu Punnitse&Säästään. Mieleni haikaili teen perään, joten pian löysin itseni hyllyn äärestä, jossa eri tee merkkejä oli 18 kappaletta (ehkä, menin laskuissa sekasin), joista jo pelkästään Clipperistä löytyi 49 eri makusorttia. Saattoi mennä tovi jos toinenkin kun yritin valintaa tehdä. Mutta mukaan tarttui lahjaksi viimein Clippersin Appelsiini-kookos, sekä itselle Forsmanin Mate teetä. Jep, Mate teetäpä hyvinkin. "Mate lehdet sisältävät runsaasti kofeiinia, C-vitamiinia ja terveydelle hyödyllisä antioksidantteja" ja pieksää kuulemma mennen tullen ja palatessa kahvin kofeiini määrän. En tule nukkumaan ehkä viikkoon juotuani kupillisen tätä tehojuomaa, sen verran amatööri olen tuon kofeiinin kanssa :D Mutta tuoksu on mitä taivaallisin! Mukaan tarttui, totta kai, myös yksi Nakd-patukka, makuna appelsiini-kaakao. Napsin patukan välipalaksi välittömästi, ja täytyy sanoa että hyväähän se oli. Minttu-kaakao pitelee siitähuolimatta yhä edelleen ranking listan jakamatonta  ykkös-sijaa <3 

• Omateko jäätelöstä nauttiminen. Reseptinä rakkaus! No jos ei nyt sentään. Mutta vähintäänkin yhtä maistuvaa oli tämänkin kertainen kokeilu, vaikka edustikin täysin eri makumaailmaa. Rakennekin onnistui tällä kertaa jo paremmin, eikä kulhonkaan reinoihin tarttunut niin paljoa jädeä mitä viime kerralla. Voi vitsit olen hankintaani tyytyväinen, sen verran olen kaikkien makeiden jogurtti/rahka/jäätelökyhäelmien perään ;) Palautus jäätelö salitreenin jälkeen piti sisällään...

Marjaisa jogurttijäätelö 

200 g maustamatonta jogurttia

pala banaania

n. 1,5 dl mansikoita, mustikoita, mustaherukoita

1 luumu (kaltattu ja jäädytetty)

hunajaa, sokeria, ruokosokeria,steviaa (oman mielen mukaan)

Niin simppeliä, ja niin hyvää :)  

Tässäpä muutama iloa ja riemua aiheuttanut asia kuluneelta viikolta. Toivottavasti viikko jatkuu yhtä mukavissa ja aurinkoisissa merkeissä kuin tähänkin asti. Näin ainakin uskoisin, sillä luvassa olisi kaiken muun mukavan ohella ennenkaikkea reissu etelä-Suomeen sukulointihommiin pääsiäisen kunniaksi. Sitä odotellessa. 

Mukavaa viikon jatkoa kaikille tasapuolisesti!

Mikä sinua on piristänyt tällä viikolla? :)

~ Laura