Meditointimatkalle saareen

Pitkän ja tiskastuttavan jaakailun jälkeen päätin pakata pidemmän vapaan kunniaksia kimpsut ja kampsut kassiin, ja suunnata maalle! Mikä olisikaan mahtavampi tapa viettää aurinkoisia kesäpäiviä kuin rentoutua omalla kesämökillä Hailuodossa? Maalla on mukavaa! Vai onko? Pientä koostetta siis kuluneen viikonlopun touhuiluista....

Sankko kainaloon, kampetta niskaan niin että vain sieraimet pilkottaa hupun suusta, itsensä palsamointi päästä varpaisiin hyttysmyrkyllä, viittä kokoa suuremmat saappan jalkaan ja mars matkaan suolle hilloja jälestämään! Lauantaiaamun voi vaihtoehtoisesti kuluttaa kiertämällä suolla kolme tuntia kehää kompassi ojossa ja musta hyttyspilvi tiiviisti kintereillä seuraten. Reissun saldo: kokonaiset kolme kypsää hillaa, muutama raaka tuppi, itikan pistoista turvonnut naama sekä rakko vasempaan kantapäähän. Mutta myös roppakaupalla raitista ilmaa, laatuaikaa viehättävien rouvien kanssa, monen monituista hetkeä jotka ovat vähintäänkin verrattavissa Avaraan luontoon,sekä kunnon eräjormailua tasapainottamassa muutoin niin urbaania elämänmenoani. Vaikka saalis jäi "hieman" laihaksi, ei reissu olisi voinut olla yhtään onnistuneempi. 

Jos metsään haluat mennä nyt, sä takullä yllätyt... ainakin minä yllätyin! Ikinä, koskaan aikaisemmin eläissään en ole joutunut kokemaan jotain yhtä järkyttävää, ahidtavaa ja  hermoja raastavaa, mitä tuolla pahaisella pikku metsäretkellä tänä viikonloppuna. Sääskiä. Miljoonittain sääskiä! Sieraimista, suusta, silmistä ja korvasta sisään! Minä, joka olen ikänsä asunut metsän laidalla, mökkeillyt metsän laidalla, laukkonut pitkin metsiä milloin milläkin mielikuvitusyksisarvisella laukaten, olen tottunut siihen että pihalla ei olla yksin, vaan aina kaverina on kuutio tolkulla hyttysiä, mutta tänään koitti tuo päivä kun minullakin tuli mitta täyteen. Eläissäni en ole nähnyt niin paljoa sääskiä, ja lopulta saatuani totaalisen paniikkiraivoitkupotkukohtauksen, juoksin marjasankko päähän painettuna paksu musta puuro perässä seuraten aina mökin kuistille asti. Onnekkaita olivat Lostin asukit, joita seurannut musta outo savusumu oli VAIN savua, nimittäin minua vainonnut musta pilvi piti sisällään miljoonia ja taas miljoonia verenhimoisia pikkupiruja. Naamani on kuin tykitetty vieriviereen pieniä punaisia pistojäkiä, ja näytän vähintäänkin siltä, kuin kasvojenkohitukseni olisi erittäin epäonnistunut....

  

...Ja koska olen koko kuluneen viikonlopun ajan viihdyttänyt itseäni paremman seuran puutteessa lauleskelemalla ääneen itsekseni päässäni soinutta seuraavaa korvamatoa, ajattelin syövyttää kyseisen, varsin tarttuvan rallatuksen myös teidän mieliinne. Olkaa hyvä.

Once there was a magical elf who lived in a rainbow tree...
He lived downstairs from a flatulent dwarf who was constantly having to pee.
One day the elf could take no more,
so he went to bang to the rude dwarf's door,
and whadda ya know?
They suddenly both were marrrrriiieeeddd!!!

Miten saada viisi senttiä leveä mustelma, jota koristaa RAKKO keskelle pojhetta, sekä istuma lihakset ja pitkät selkälihakset tuhannen jumiin? No hevostelemalla. Piti päästä kokeilemaan uutta sotaratusani, joka on minulle kesäkäyttöön luvattu. Ehkä molempia osapuolia hieman jänskätti, ja pientä kankeutta ensalkuun havaittavissa, mutta kyllä meillä Meiramin kanssa rupesi sittemin lyyti hyvin kirjoittamaan. Kyllä me ollaan kovassa iskussa kun koko kesä ankarasti reenataan ;) Seriously talking though, oli ihana päästä pitkästä aikaa kunnolla hevosen selkään, ja antaa tuulen ulvoa korvissa kun hevonen päästää alla täyttä laukkaa; tunne jonka olin melkein jo unohtanut!

Kuvissa komeilee Tilta (joka ei ole poni vaikka kuvista voisi niin ajatella :D), joka on täysin identtinen tuonpäiväisen ratsuni Meiramin kanssa... Minusta ratsailla ei onneksi ollut julkaisukelpoista materiaalia ;) Farkut ja kukkasaappaat, ei se maalla ole niin justiinsa ;) 

... ja vähän lisää marjoja. Ihan parasta kesässä ja mökillä on se, kun aamulla herää, harppaa ojan yli, ja kappas, dinner is served! Senkun poimii mustikoita/vatukoita/lakkoja aamupalan kaveriksi <3 Kieli pitkällä odotan vadelmia ja mustaherukoita, vaikkei mansikka kiintiö ole vielä läheskään täynnä! 

Tulipa myös todistettua, että rannekelloni on vedenpitävä, vaikkei olisi päälle päin arvannut. Lähdimme rannalle uittamaan koiraa ja vanhempiani (kyllä, hekin ovat remmissä ja niille heitellään keppiä...) ja kymmenen minuuttia myöhemmin olin itsekkin yllättäen vedessä. Paitapusero uikkarin asemaa ajaen, ja rannekello kruunaamassa koko komeuden. Aikomuksenani ei ollut uida, mutta koska vesi olikin niin lämmintä, päätin minkäin heittää talviturkkini mereen. Aivan mielettömän ihanaa, vaikka oudolta tuntuikin uida vaateet niskassa. Kuvittelin olevani selviytynyt haaksirikkoutuneesta laivasta..... kuvittelu loppui kuitenkin hyvin pian, ja kiire tuli pois kun tajusin kelloni olevan ranteessa, hupsista. Vielähän tuo tikittää, vaikka linssi onkin hieman kostunut sisältäpäin. Kuvissa uupunut hengenpelastaja "kuivaa" itseään sannikkoon. Ihana oli laittaa tämä paskapakkaus auto perään <3

Kaikkea muutakin ihanaa tuli taas mökillä hommailtua, ja vaikka tänään jouduinkin palaamaan takaisin mantereen puolelle, kutsuu minua tuo aurinkosaari jo heti huomenissa! Sulkkista, grillailua, löhöilyä kerä mahtavan kirjan, jäätelönosto reissut vanhoilla pyörillä, uintia, marjojen poimintaa, ristikoiden täyttämistä, sukulointia, saunomista ja kylpemistä vihtalla..... kyllä sitä saa mökilläkin ajan ihan hyvin kulumaan! Sinne siis palailen heti huomenissa.

Tähän sangen tyrmäävään ja mykistävään installaatioon, jonka löysin jääkaapin päältä, kahvinkeittimen vierestä, on hyvä lopettaa. Gotta loooove my granny <3

~ Laura

In your face Tonttu!

Lorvailua, shoppailua, leffatreffailua, töiden tekoa, huonosti nukuttuja öitä, univelkaa, pientä alakuloisuutta sekä stressailua (turhasta), mutta myös rentoutumista ja hyvää mieltä, näistä on kulunut viikko tehty.Silti yksi kokemus nousee yli muiden, jonka johdosta kuljin yhden iltapäivän ajan rintarottingilla ja suu messingillä. Nimittäin.

Neljän vuoden tauon jälkeen, vihdoin ja viimein sain itseni raahattua paikalliseen kiinalaiseen raflaan, jossa ennen sairastumista tuli vierailtua harvasen päivä. Nytkin viimeinen vuosi on kulunut vain aikoessa ja suunnitellessa, mutta tällä viikolla tuo odotettu päivä viimein koitti. Ja mikä parasta, ilman suuria ennakkosuunnitelmia ja suurempaa häsläystä ja ahditelua: omasta aloitteestani päätimme ydessä äitini kanssa että otamme isän matkaan, ja tulemme kolmistaan seuraavana päivänä yhdessä syömään. Ja näin tehtiin: sinne upposi kinkkiksen buffetti, joka piti sisällään mm. chilihärkää, chilipossua ja kasviksia, kanaa ja kasviksia, kevätkääryleitä, paistettuariisiä, hapankaalta..... jösses että maistui!! Ja ainoa ahdistus mikä reissusta jäi, oli harmistuminen siitä, että en ole aikaisemmin uskaltautunut entistä lempiruokaani syömään. Mutta nyt tähän tulee muutos, taatusti! Saipahan pelot ja ahdistukset kyytiä ja kunnolla! 

Lisäksi tonttua hätyytettiin jo heti seuraavana päivänä ostamalla lisäenergiaa töihin; nimittäin jäätelö. Eikä mikä tahansa jäätelö, vaan kauan kaivattu ja haluttu Ingman Iso lakritsi. Minä mitään pikku tuutteja ala imeskelemään... ja hyvin jatksoi töissä kaljakoreja kannella ;) Aina siihen asti että oli aika nautiskella eväänä ollutta kunnon kulinaristiruokaa: kylmää hernekeittoa haarukalla pikapikaa ennen väliaikaa. Kerkesi syödä omenanki, luksusta ;) 

Seuraavaksi ruokahaasteeksi itselleni olen asettanut muun muassa autogrillin kokolihahampparin kaikilla mausteilla, kunnon pizzapläjäyksen (ei mitään kotitekoista) tai lehtipihvin maustevoillla ja kasalla ranskalaisia... lista on oikeastaan melkio loputon. Haasteita, ja niiden myötä sekä onnistumisia kuin epäonnistumisiakin kohtaa edelleen joka päivä, mutta nämä haasteet kyllä aion toteuttaa vielä tämän kesän aikana ;) 

~ Laura