Meditointimatkalle saareen

Pitkän ja tiskastuttavan jaakailun jälkeen päätin pakata pidemmän vapaan kunniaksia kimpsut ja kampsut kassiin, ja suunnata maalle! Mikä olisikaan mahtavampi tapa viettää aurinkoisia kesäpäiviä kuin rentoutua omalla kesämökillä Hailuodossa? Maalla on mukavaa! Vai onko? Pientä koostetta siis kuluneen viikonlopun touhuiluista....

Sankko kainaloon, kampetta niskaan niin että vain sieraimet pilkottaa hupun suusta, itsensä palsamointi päästä varpaisiin hyttysmyrkyllä, viittä kokoa suuremmat saappan jalkaan ja mars matkaan suolle hilloja jälestämään! Lauantaiaamun voi vaihtoehtoisesti kuluttaa kiertämällä suolla kolme tuntia kehää kompassi ojossa ja musta hyttyspilvi tiiviisti kintereillä seuraten. Reissun saldo: kokonaiset kolme kypsää hillaa, muutama raaka tuppi, itikan pistoista turvonnut naama sekä rakko vasempaan kantapäähän. Mutta myös roppakaupalla raitista ilmaa, laatuaikaa viehättävien rouvien kanssa, monen monituista hetkeä jotka ovat vähintäänkin verrattavissa Avaraan luontoon,sekä kunnon eräjormailua tasapainottamassa muutoin niin urbaania elämänmenoani. Vaikka saalis jäi "hieman" laihaksi, ei reissu olisi voinut olla yhtään onnistuneempi. 

Jos metsään haluat mennä nyt, sä takullä yllätyt... ainakin minä yllätyin! Ikinä, koskaan aikaisemmin eläissään en ole joutunut kokemaan jotain yhtä järkyttävää, ahidtavaa ja  hermoja raastavaa, mitä tuolla pahaisella pikku metsäretkellä tänä viikonloppuna. Sääskiä. Miljoonittain sääskiä! Sieraimista, suusta, silmistä ja korvasta sisään! Minä, joka olen ikänsä asunut metsän laidalla, mökkeillyt metsän laidalla, laukkonut pitkin metsiä milloin milläkin mielikuvitusyksisarvisella laukaten, olen tottunut siihen että pihalla ei olla yksin, vaan aina kaverina on kuutio tolkulla hyttysiä, mutta tänään koitti tuo päivä kun minullakin tuli mitta täyteen. Eläissäni en ole nähnyt niin paljoa sääskiä, ja lopulta saatuani totaalisen paniikkiraivoitkupotkukohtauksen, juoksin marjasankko päähän painettuna paksu musta puuro perässä seuraten aina mökin kuistille asti. Onnekkaita olivat Lostin asukit, joita seurannut musta outo savusumu oli VAIN savua, nimittäin minua vainonnut musta pilvi piti sisällään miljoonia ja taas miljoonia verenhimoisia pikkupiruja. Naamani on kuin tykitetty vieriviereen pieniä punaisia pistojäkiä, ja näytän vähintäänkin siltä, kuin kasvojenkohitukseni olisi erittäin epäonnistunut....

  

...Ja koska olen koko kuluneen viikonlopun ajan viihdyttänyt itseäni paremman seuran puutteessa lauleskelemalla ääneen itsekseni päässäni soinutta seuraavaa korvamatoa, ajattelin syövyttää kyseisen, varsin tarttuvan rallatuksen myös teidän mieliinne. Olkaa hyvä.

Once there was a magical elf who lived in a rainbow tree...
He lived downstairs from a flatulent dwarf who was constantly having to pee.
One day the elf could take no more,
so he went to bang to the rude dwarf's door,
and whadda ya know?
They suddenly both were marrrrriiieeeddd!!!

Miten saada viisi senttiä leveä mustelma, jota koristaa RAKKO keskelle pojhetta, sekä istuma lihakset ja pitkät selkälihakset tuhannen jumiin? No hevostelemalla. Piti päästä kokeilemaan uutta sotaratusani, joka on minulle kesäkäyttöön luvattu. Ehkä molempia osapuolia hieman jänskätti, ja pientä kankeutta ensalkuun havaittavissa, mutta kyllä meillä Meiramin kanssa rupesi sittemin lyyti hyvin kirjoittamaan. Kyllä me ollaan kovassa iskussa kun koko kesä ankarasti reenataan ;) Seriously talking though, oli ihana päästä pitkästä aikaa kunnolla hevosen selkään, ja antaa tuulen ulvoa korvissa kun hevonen päästää alla täyttä laukkaa; tunne jonka olin melkein jo unohtanut!

Kuvissa komeilee Tilta (joka ei ole poni vaikka kuvista voisi niin ajatella :D), joka on täysin identtinen tuonpäiväisen ratsuni Meiramin kanssa... Minusta ratsailla ei onneksi ollut julkaisukelpoista materiaalia ;) Farkut ja kukkasaappaat, ei se maalla ole niin justiinsa ;) 

... ja vähän lisää marjoja. Ihan parasta kesässä ja mökillä on se, kun aamulla herää, harppaa ojan yli, ja kappas, dinner is served! Senkun poimii mustikoita/vatukoita/lakkoja aamupalan kaveriksi <3 Kieli pitkällä odotan vadelmia ja mustaherukoita, vaikkei mansikka kiintiö ole vielä läheskään täynnä! 

Tulipa myös todistettua, että rannekelloni on vedenpitävä, vaikkei olisi päälle päin arvannut. Lähdimme rannalle uittamaan koiraa ja vanhempiani (kyllä, hekin ovat remmissä ja niille heitellään keppiä...) ja kymmenen minuuttia myöhemmin olin itsekkin yllättäen vedessä. Paitapusero uikkarin asemaa ajaen, ja rannekello kruunaamassa koko komeuden. Aikomuksenani ei ollut uida, mutta koska vesi olikin niin lämmintä, päätin minkäin heittää talviturkkini mereen. Aivan mielettömän ihanaa, vaikka oudolta tuntuikin uida vaateet niskassa. Kuvittelin olevani selviytynyt haaksirikkoutuneesta laivasta..... kuvittelu loppui kuitenkin hyvin pian, ja kiire tuli pois kun tajusin kelloni olevan ranteessa, hupsista. Vielähän tuo tikittää, vaikka linssi onkin hieman kostunut sisältäpäin. Kuvissa uupunut hengenpelastaja "kuivaa" itseään sannikkoon. Ihana oli laittaa tämä paskapakkaus auto perään <3

Kaikkea muutakin ihanaa tuli taas mökillä hommailtua, ja vaikka tänään jouduinkin palaamaan takaisin mantereen puolelle, kutsuu minua tuo aurinkosaari jo heti huomenissa! Sulkkista, grillailua, löhöilyä kerä mahtavan kirjan, jäätelönosto reissut vanhoilla pyörillä, uintia, marjojen poimintaa, ristikoiden täyttämistä, sukulointia, saunomista ja kylpemistä vihtalla..... kyllä sitä saa mökilläkin ajan ihan hyvin kulumaan! Sinne siis palailen heti huomenissa.

Tähän sangen tyrmäävään ja mykistävään installaatioon, jonka löysin jääkaapin päältä, kahvinkeittimen vierestä, on hyvä lopettaa. Gotta loooove my granny <3

~ Laura

Kotoilua ja hajoilua

Viikonloppu tuli ja meni. Näin sunnuntain kunniaksi sitä voisi vaikka....

Harkita sukelluspuvun, kumiveneen, snorkkelien, kahluusaappaiden, räpylöiden, märkäpuvun, pelastuslautan tai jonkin muun vastaavan hankintaa. "Oulu tulvii", sanoi setä uutisissa. Kah, niinpäs tuota näyttää tekevän asuntonikin. Vaakatasossa ikkunaan painepesurin voimalla satanut vesi tuli ennen aamu kahdeksaa jos ei ovista, niin ikkunoista sisään. Joku vika listoissa, kenties?

Harjata koiran. Sesse näytti hyvin tyytyväiseltä koko prosessi ajan, ja ilmankos tuo: lopetettuani urakoinnin, olin karhinnut koirasta valehtelematta muovikassillisen karvaa, koira keveni reippaasti heti viidellä kilolla. Taidan alkaa kerätä tuota villaa talteen,myydä aasiaan luomusuden pohjauntuvana, ja rikastua. Sielläpä saavat sitten niistä sukkia kutoa. 

 Viihdyttää itseään mitä parhaimmalla reality tv-sarjalla. Tätä sarjaa katsellessa oikeasti oppii jotain, sen verta topakka täti tämä Supernanny on. Itse ainakin olen oppinut jotain hyvinkin oleellista: lapset ovat ihania niinkauan kuin ne eivät vain ole omia. Tämä sarja ei petä ikinä, vaan palauttaa hyvinkin äkkiä jalat maan pintalle.

Nautiskella pitkästä aikaa kunnon annos perinteistä kasvishernekeittoa. Kylmänä. Suoraan purkista. Aina edes minä en jaksa panostaa. Tämä herkku on ehkä oudoin mielitekoni mitä tältä istumalta jaksan keksiä.  

Nauraa hekottaa sohvan pohjalta katsellessa parasta kesäsarjaa evö! huoletonta ja aidosti hauskaa <3 

Sekä lopuksi vielä ottaa vaarista vinkki. Teepussiviisautta heti aamutuimaan.... 

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille! Jään odottamaan seuraavaa rankkasadekuuroa saavi ja pyyheliina kädessä sekä snorkkelit otsalla...

Ciao!

~ Laura 

Leipuri Hiiiiiva....

Aurinkoiset kelit sekä mielenpäällä pyörivät asiat muun muassa tulevasta kesästä, töistä, reissuista, hoitotapaamisista, sairaslomista sekä muista pikku hiljaa tasaantuvan elämän mukanaan tuomista ajatuksista ovat hieeeman pääseet vaikuttamaan postausaktiivisuuteeni, mutta ei anneta sen häiritä, eihän? Tässä nyt kuitenkin hieman viiveellä kuvasaldoa viikonlopun (tarkemminottaen lauantain) leivontasessioista, joita suunniteltaessa ja toteuttaessa kului mukavasti pari päivää. Minulle nakitettiin siskoni synttärikinkereiden tarjoiltavista huolehtiminen, ja pitihän sitä päästä kokeilemaan jotain uutuus-juttuja. Leivonta muutenkin on minulle todellä lähelllä sydäntä, ja nautin siitä suunnattomasti, vaikken moneen vuoteen ole omia leipomuksiani juurikaan päässyt maistelemaan. Siltikin leipominen on tuonut minulle aina suurta nautintoa huolimatta myös sen mukanaan tuomasta syömisen ja syömättömyyden ahdistuksesta. Suurta mielihyvää se on tuonut ehkäpä suureksi osaksi myös sen vuoksi, ettei tuolloin omat ajatukseni paina mieltäni, vaan ne jäävät taka-alalle paneutuessani suunnitteluun ja toteutukseen 110 prosenttisesti! Vaikka ammattitasolla en leipomisesta ole koskaan innostunut, on kakkujen, muffinien, piirakoiden, keksien ja pienten suolaisten ähertäminen minulle eräänlaista terapiaa, jota teen ihan tosi mielelläni, ja melko useinkin. Luovuuteni ja mielikuvitukseni pääsee kertaheitolla vauhtiin, kun kokeilen sekä omia että löytämiäni reseptejä... joskus paremmalla, ja joskus vähemmän paremmalla menestyksellä! Mutta  täytyy sanoa että viime lauantaiset leipomukset olivat jättimenestys, ja erityisesti uusi kakkupohjaresepti sai vakipaikan omasta reseptikirjastani! Herkkua, jota itsekkin mätin naamaa parikin lautasellista alun ahdistuksen jälkeen, joka kyllä sittemmin mielestäni hävisi maiskuteltuani ensimmäisen lusikallisen kurkustani alas! Kunnia ei kuulu siis yksinomaan minulle itselleni, vaan sille mahtavalle reseptille, jonka yhdesta ruotsalaisesta blogista löysin. Pohja ei siis ollut lähelläkään perinteistä sokeri-muna-jauho yhditelmää, vaan tämän kakun pohjaa maustoivat paahdetut pekaanipähkinät, ananasmurska sekä melkoinen terttu banaaneja! Aivan taivaallisen tuoksuista, makuista, ja ihana kosteaa ja pehmeää; ei tarvittu mitään ihmeitä väliin saatika kostukkeeksi jotta tämä torttu olisi tehnyt kauppaansa!

Ekaa kertaa elämässäni onnistuin myös pohjan leikkuussa täy-del-li-sesti! Ei muruja, ei hajoavia kerroksia, ei erikokoisia levyjä... täydellistä! Kiitos kuuluu omatekoiselle köyhänmiehen pyörivälle kakkualustalleni, jonka kyhäsin juustotarjottimesta, iittalan kulhon puisesta kannesta sekä märästä talouspaperista.. toimi kuin rasvattu! ;) Ehdoton apuväline oli myös oikeanlainen veitsi, sekä TEKNIIKKA, jonka opin edellisenä yötä katsellessani amerikkailaisten kotiäitien youtube-videoita! Johan maailma kirkastui kertaheitolla! Mitäpä ei internetistä löytäisi..... ;) 

Siinä sivussä pyöräytin myös parit cupcakesit kahvipöytään. Näihin päälle tarkoituksena oli kuorruttaa mokka-suklaa-kuorrute kookoshiutaleilla ja ilman, aivan kuten mokkapaloissa. Taikina ei muutenkaan juuri poikennut tutusta piirakkataikinasta, erona se, että myös taikinaan tuli kahvia.  Täytteeksi kakkuun vuorostani laitoin ainoastaan murskattua banaania sekä cream cheese buttercream frostinkia, eli tomusokeri-tuorejuusto-voi kompoa. Vastaavanlaista tahnaa lyödään muun muassa porkkanapiirakan päälle, vaikkakin tämä buttercream ilman mitään tuorejuustoja on juurikin sitä tököttiä, mitä jenkit tuuppaavat omien kakkujensa niskaan. Olen lopen tylsistynyt leipomaan perinteisiä hedelmillä sekä marjoilla koristeltuja kermakakkuja, joten nyt halusin kokeilla kerta heitolla jotain kunnon American dream keekiä :D  

Koristeeksi kakkun päälle halusin eläviä kukkia, joten kukkakaupasta mukaani edellisenä iltana tarttui nippu ruusuja, jotka laitoin yöksi lämpimään veteen avautumaan...

Sitten iski pieni kiire, mistä johtuen projektin dokumentointi jäi hieman vähemmälle. Tähän väliin mahtui siis muutaman eri kuorrutteen valmistusta sekä pari ärrä-päätä, ja vaikkei kakusta tullut läheskään sen näköistä mitä piti, lopputuloksena oli kuitenkin kakuksi tunnistettava tekele. Eikä se ihan kamalan pahaakaan ollut ;) Itseäni yhtään enempää kehumatta maultaan (ei näöltään!) ehdottomasti parhaimpia suorituksiani! 

Apukokkina keittiössä hääri myös karvakaveri, joka parin tunnin kerjäämisen jälkeen masentui ja möksähti täysin...

Onnistuneet kahvittelut ja tarjoiltavat kaikin puolin, ja oli ihanaa herätellä pitkästä aikaa leipomisvimmaani! muutenkin sadeilma sekä edellisviikon flunssa ovat vetäneet hiemann mieltä ja oloa veteläksi, joten tällainen leivontapäivä oli kyllä mukavaa vaihtelua, ja toi paljon muuta ajateltavaa! Pääsenkin pian harjoittelemaan täydellisen kuorrutteen levittämistä uudemman kerran jo tällä viikolla, sillä sain tehtäväksi leipoa kakun äitini työpaikalle. Saas nähdä miten käy, ja kuinka monta epäonnistunutta kuorrutetta tällä kertaa saan väännettyä ennen kuin olen tyytyväinen! Jää nähtäväksi. 

~ Laura 

Jos vuori ei tule Muhammedin luokse, Muhammed menee vuoren luo...

Tässä tapauksessa kyse on kylläkin vain minusta, ja pitkään minua riivanneesta matkakuumeestani Kreikkaan. Lisäksi tilanne on päinvastainen. Nyt kun kukot ovat munansa munineet, trullit palanneet vuorelleen, lampaat laskettu vehreimmille niityille ja mämmiä vedetty rove kaupalla, on taas aika palailla ihanan arjen pariin. Tosin, sunnuntaisesta pääsiäisateriasta inspiroituneena päätin jo heti maanantaina jotain: jos Laura ei pääse Kreikkaan, tuodaan Kreikka Lauralle.

Jos ennen ole suo, kuokka ja Jussin, niin tänään oli hanki, lapio ja Laura. Hetkeä myohemmin tilalla oli patio, grilli ja kanavartaat! Pyhänä nauttimani uunipaprikat silmissäni siintäen päätin järjestää itselleni ja systerilleni kreikkalaisen päivän. Zorpaksen soidessa taustalla (cd:ltä tosin) ja kanasouvlakien muhiessa pallogrillissä, oli tunnelma vähintäänkin kuin aidossa kreikkalaisessa tavernassa: uunissa valmistui valkosipulileipiä, tzazikin valkosipuli kirvelsi silmissä asti, ja kreikkalainen salaatti oliiveineen ja fetakuutioinen viimeisteli koko komeuden. Tarvitseeko edes sanoa että tämän kesän grillikauden avaus oli enemmän kuin onnistunut?

 Pallogrillin saamiseksi oli nähtävä hieman vaivaa, ja siksipä keittiömestareiden oli kohdattava muun muassa aava meren selkä kaikkine haasteineen ja uhkineen(?). Mutta ei ollut kelissä valittamista...

Hakureissulle pieneen pösöön matkanjohtajaksi mukaan ahtautui tietysti myös skilos mas Wasso (joka on muuten yleinen naisen etunimi Kreikassa... :D)

Grilli, ruoka, ja itse The Grillimestari: kiitos kanavartaiden karsinogeeneistä kuuluu yksinoikeudella systerille ;)  

Zorbakset soimaan ja eikö ruoan valmistukseen! Hyvin meni jalan alle, ja hyvä ettei ruvennut lautaset keittiössä lentelemään tätä kuunnellessa!

Kana-kasvis-souvlakit <3 Voiko MIKÄÄN tuoksua paremmalle kuin pallogrillistä lautaselle nostetut herkut?! Ei. Voiko mikään tuoksua enemmän kesälle?! Ei. Voiko mikään yhtä yksinkertainen ruoka maistua tätä paremmalle?! Ei. 

Nyt mentiin vähän siitä mistä aita oli matalin, mutta koska matkaseurue oli grillin metsästysreissun jäljiltä jo niin nälissään, valkosipulileiväksi kelpuutimme tällä kertaa pakasteesta löytyneet paahtoleipäsiivut. Aivan yhtä hyviä olivat testiksi valmistetut merisuolalla ja avokadolla voidellut rapsakat ruisleipäsiivut. 

Fetaa, oliiveja ja punasipulia = <3 <3 <3. Muodon vuoksi mukaan oli laitettava myös hieman muitakin lisukkeita. Yksinkertaista mutta hyvää! Omatekemä tzaziki oli koko pöytäseurueen Masterpiece: bulgarianjogurttia, kurkkua, sitruunaa, pippuria, ja tuninkina hieman kurkkusalaattia sekä raejuustoa. Unohtamatta tietenkin lukematonta määrää valkosipulinkynsiä, joita nakkelin joukkoon melko reilulla kädellä. Jos ei tuoksunut valkosipuli tämän aterian jälkeen niin vika ei ainakaan ole tzazikissa ;)

Tällaisia pillastumisia ja tuulahduksia etelästä kaipaisi hieman useamminkin piristämään omaa sekä muiden mieltä, ja ennenkaikkea makuhermoja! Eihän tämä tämä aivan aitoa matkaa etelään auringon alle korvannut, mutta toi pientä helpotusta pahimpaan matkakuumeeseen... justiinsa. Valetta. Se nimittäin vain pahensi riivatun kuumetta entisestään. Minkähän maan keittiöön sitä seuraavaksi matkustaisi? Viikko jatkunee kuitenkin ruisleipä/peruna-linjalla siihen saakka kuunnes uusi insipaarioaalto iskee taas kokeilikeittiöön.

Tätä odotellessa, aurinkoista viikon jatkoa kaikille! 

~ Laura 

Viikonlopun saldoa

Viikonloppu tuli ja meni ihan mukavissa merkeissä. Lisäksi sain petrattua syöntejänikin, mikä näkyi myös olossa: mieli tasottui alkuviikon vuoristoradan jälkeen, ja nytpa tuo olo jo melko sees. Ei näemmä parane lähteä kokeilemaan kepillä heikkoa jäätä, voi käydä heikosti. Tulevan viikon aikana minun täytynee muutenkin kiinnittää äpestykseen kuluneita viikkoja enemmän huomiota: painon nousu oli tuon kahden (kolmen?) viikon takaisen ponnahduksen jälkeen seisahtanut paikoilleen, iltapaino jopa näytti mukamas pienempää lukemaa kuin viikko sitten, pöh! Nyt siis vain kiltisti ruokaa enemmän ja monipuolisemmin nassuun, niin prsosessi ei jää polkemaan paikoilleen, niin hyvässä ja tasaisessa nousussa painoni on tähän menessä ollut. Olon kohentuessa sitä vain välilla tahtoo unohtaa, että vielä ei olla tavoitteessa, vaan sinne on vielä useamman kilon verran matkaa jäljellä. Ei parane siis alkaa leikkimään ruoalla, niin pysyy toivottavasti nuo notkahduksetkin loitommalla.

Tässäpä kuitenkin kuluneen viikonlopun saldoa kuvina. Ei mitään suurta tai ihmeellistä, tavallista kotona kolistelua vain.

Perjantai-ilta kului sohvan pohjalla dataillessa ja Voice of Finlandia katsellessa, sekä syödessä kaikennäköistä hyvää.

Raejuustoa, rahkaa, marjoja ja kauraleseitä, niistä on täydellinen aamupala tehty. Tuorepuurot <3 

Ulkoilua kevät auringossa.

Kirjastoreissulta mukaan tarttuivat Petos lautasella sekä Kamara; mitä kaikkea syömmekään? Luulenpa, että nämä luettuani ei eineksiä enää paljoa minun kaapistani löydy. Eipä sillä, lukiosta päästyäni en ole moista ruokaa kyllä paljoa nautiskellutkaan, ei ole minua varten ne. Mutta olihan se jännää kun jo ensimmäisen luvun luettuani Petos lautasella-teosta, osasin aamupalalla tulkata mystisiä E-koodeja leivänpäällyslihan ainesosaluetttelosta. "Tämä kirja on dynamiittia", sanotaan jo kirjan ensimmäillä aukealla. Uskon sen, aika hurjaa luettavaa ollut jo nuo ensimmäiset 12 sivua :D

...mukaan tarttua myös melkoinen nivaska Plan-toiminnan esitteitä, sekä lisäksi laitoin nimeni adressiin kehitysmaissa elävien tyttöjen koulunkäyntiä tukevan rahaston puolesta. Lisäksi sain kutsun eräältä sattumalta paikanpäälle tulleelta rouvashenkilöltä tiistaina pidettävään epäviralliseen kokoontumiseen, jossa minun on mahdollista tutustua Plan Kansalaisuuteen sekä vapaaehtoistyöhön. Olin imarreltu, sillä tämä kokoontuminen ei ole mikään yleisötapahtuma, vaan pääsin kerta heitolla sisäpiireihin :D Lähdin kirjastosta hymy korvissa!

Koska kotiporukat olivat mökkeilemässä, sain leikkiä master chefiä ihan ominpäin: kokeilussa siis spagettia ja jauhelihakastiketta vuoden mittaisen tauon jälkeen. Olipahan hyvää! 

Kaivoin esiin vanhan kunnon palvelijamme, Husqvarnan, ja ompelin äidilleni kauppakassin. Minä. Kassin. Ompelin. Mitä hittoa?! Tämä vapaa-aika saa minut venymään melkoisiin suorituksiin! :D Jännityksellä jään odottamaan millä muilla aktiviteeteillä yritän paikata tylsistymistäni...

Elämäni yksi ja ainoa Yhden Miehen Show... sunnuntai kuluu leppoisasti koiran kanssa ährätessä.

lipase ja kumarra... käytännöllisiä temppuja ennenkaikkea.

Sama koira?  

Kappale joka on soinut lähes non-stoppina niin koneelta kuin päässä korvamatonakin kuultuani sen radiosta matkalla kaupunkiin...

Mummolassa käyntiin liittyy aina herkuttelua. Tällä kertaa uin kainaloita myöten pakastearkussa ja tein megalöydön: Lakkoja!! <3 Kuva ei anna annokselle oikeutta: rahkan joukkoon on sekoitettu miltei rasiallinen hilloja, pinnalle ripottelin muutaman vain koristeeksi. Aprikoosin maku sopi hyvin marjojen kanssa yhteen... suosittelen kokeiltavaksi!

Sunnuntaina menulla oli kunnon lasten ruokaa: (kalkkuna)nakkeja ja pottumuusia kunnon vuorella kurkkusalaattia,sinappia ja ketsuppia. Yksinkertaiset ruoat ovat monesti niitä parhaimpia! Ruoka ehti kadota kiljuvan nälän ansiosta ennen kuin annos ennätettiin ikuistaa.

Ilta jatkunee täykkäreitä (joita katselen vasta NYT ensimmäistä kertaa ikinä... saa mollata!)katsellen sekä iltapalabrunssia vietellen.

Tällaista tällä erää. Huomenna uusi viikko, uudet kujeet. Tavoitteena saada aika kulumaan ties millä metodein (harkitsin vakavissani jopa uimahallissa käyntiä... ei siinä mitään, mutta en edes tykkää käydä uimassa halleissa; aina palelee ja on tylsää! Mutta hätä ei lue lakia), sekä syödä ja saada paino jälleen noususuhdanteeseen. Siinäpä sitä onkin tekemistä. 

Loistavaa viikon alkua kaikille!

~ Laura