Viikonlopun saldoa

Viikonloppu tuli ja meni ihan mukavissa merkeissä. Lisäksi sain petrattua syöntejänikin, mikä näkyi myös olossa: mieli tasottui alkuviikon vuoristoradan jälkeen, ja nytpa tuo olo jo melko sees. Ei näemmä parane lähteä kokeilemaan kepillä heikkoa jäätä, voi käydä heikosti. Tulevan viikon aikana minun täytynee muutenkin kiinnittää äpestykseen kuluneita viikkoja enemmän huomiota: painon nousu oli tuon kahden (kolmen?) viikon takaisen ponnahduksen jälkeen seisahtanut paikoilleen, iltapaino jopa näytti mukamas pienempää lukemaa kuin viikko sitten, pöh! Nyt siis vain kiltisti ruokaa enemmän ja monipuolisemmin nassuun, niin prsosessi ei jää polkemaan paikoilleen, niin hyvässä ja tasaisessa nousussa painoni on tähän menessä ollut. Olon kohentuessa sitä vain välilla tahtoo unohtaa, että vielä ei olla tavoitteessa, vaan sinne on vielä useamman kilon verran matkaa jäljellä. Ei parane siis alkaa leikkimään ruoalla, niin pysyy toivottavasti nuo notkahduksetkin loitommalla.

Tässäpä kuitenkin kuluneen viikonlopun saldoa kuvina. Ei mitään suurta tai ihmeellistä, tavallista kotona kolistelua vain.

Perjantai-ilta kului sohvan pohjalla dataillessa ja Voice of Finlandia katsellessa, sekä syödessä kaikennäköistä hyvää.

Raejuustoa, rahkaa, marjoja ja kauraleseitä, niistä on täydellinen aamupala tehty. Tuorepuurot <3 

Ulkoilua kevät auringossa.

Kirjastoreissulta mukaan tarttuivat Petos lautasella sekä Kamara; mitä kaikkea syömmekään? Luulenpa, että nämä luettuani ei eineksiä enää paljoa minun kaapistani löydy. Eipä sillä, lukiosta päästyäni en ole moista ruokaa kyllä paljoa nautiskellutkaan, ei ole minua varten ne. Mutta olihan se jännää kun jo ensimmäisen luvun luettuani Petos lautasella-teosta, osasin aamupalalla tulkata mystisiä E-koodeja leivänpäällyslihan ainesosaluetttelosta. "Tämä kirja on dynamiittia", sanotaan jo kirjan ensimmäillä aukealla. Uskon sen, aika hurjaa luettavaa ollut jo nuo ensimmäiset 12 sivua :D

...mukaan tarttua myös melkoinen nivaska Plan-toiminnan esitteitä, sekä lisäksi laitoin nimeni adressiin kehitysmaissa elävien tyttöjen koulunkäyntiä tukevan rahaston puolesta. Lisäksi sain kutsun eräältä sattumalta paikanpäälle tulleelta rouvashenkilöltä tiistaina pidettävään epäviralliseen kokoontumiseen, jossa minun on mahdollista tutustua Plan Kansalaisuuteen sekä vapaaehtoistyöhön. Olin imarreltu, sillä tämä kokoontuminen ei ole mikään yleisötapahtuma, vaan pääsin kerta heitolla sisäpiireihin :D Lähdin kirjastosta hymy korvissa!

Koska kotiporukat olivat mökkeilemässä, sain leikkiä master chefiä ihan ominpäin: kokeilussa siis spagettia ja jauhelihakastiketta vuoden mittaisen tauon jälkeen. Olipahan hyvää! 

Kaivoin esiin vanhan kunnon palvelijamme, Husqvarnan, ja ompelin äidilleni kauppakassin. Minä. Kassin. Ompelin. Mitä hittoa?! Tämä vapaa-aika saa minut venymään melkoisiin suorituksiin! :D Jännityksellä jään odottamaan millä muilla aktiviteeteillä yritän paikata tylsistymistäni...

Elämäni yksi ja ainoa Yhden Miehen Show... sunnuntai kuluu leppoisasti koiran kanssa ährätessä.

lipase ja kumarra... käytännöllisiä temppuja ennenkaikkea.

Sama koira?  

Kappale joka on soinut lähes non-stoppina niin koneelta kuin päässä korvamatonakin kuultuani sen radiosta matkalla kaupunkiin...

Mummolassa käyntiin liittyy aina herkuttelua. Tällä kertaa uin kainaloita myöten pakastearkussa ja tein megalöydön: Lakkoja!! <3 Kuva ei anna annokselle oikeutta: rahkan joukkoon on sekoitettu miltei rasiallinen hilloja, pinnalle ripottelin muutaman vain koristeeksi. Aprikoosin maku sopi hyvin marjojen kanssa yhteen... suosittelen kokeiltavaksi!

Sunnuntaina menulla oli kunnon lasten ruokaa: (kalkkuna)nakkeja ja pottumuusia kunnon vuorella kurkkusalaattia,sinappia ja ketsuppia. Yksinkertaiset ruoat ovat monesti niitä parhaimpia! Ruoka ehti kadota kiljuvan nälän ansiosta ennen kuin annos ennätettiin ikuistaa.

Ilta jatkunee täykkäreitä (joita katselen vasta NYT ensimmäistä kertaa ikinä... saa mollata!)katsellen sekä iltapalabrunssia vietellen.

Tällaista tällä erää. Huomenna uusi viikko, uudet kujeet. Tavoitteena saada aika kulumaan ties millä metodein (harkitsin vakavissani jopa uimahallissa käyntiä... ei siinä mitään, mutta en edes tykkää käydä uimassa halleissa; aina palelee ja on tylsää! Mutta hätä ei lue lakia), sekä syödä ja saada paino jälleen noususuhdanteeseen. Siinäpä sitä onkin tekemistä. 

Loistavaa viikon alkua kaikille!

~ Laura