Suupielet hymyssä, sokerisessa!

Hauskaa työväenjuhlaa kaikille! Varatkaahan pilkkihaalarit ja karvalakit matkaan jos kylillä liikutte, ei anneta takatalven yllättää!Vappu, niinkuin muutkin juhlapyhät  yleensä tähän asti ovat vierähtäneet osaltani lähes aina juhlakansaa juottamalla töiden merkeissä, mutta nyt sitten vapaiden merkeissä. Itsehän aion pukea ehkä ylioppilaslakin päähäni, ja suunnata kaupungille vappupäivänä karkeloita katselemaan ja syömään perinteikkäästi kesän ensimmäisen (toisen) pallojäätelön <3 Siinä minun juhlintani. Tänään pääsin sitten viimein myös munkkikiusauksestani herkutellessani mamman tekemillä, vastapasitetuilla vappumunkeilla. Sussiunaa, kannatti odottaa näihin omatekemiin, suussa sulaviin yksilöihin mitä ostaa kaupasta, sen verta eriherkkua sain syödäkseni <3 Upposi yksi, upposi toinenkin, ja mitään en kadu ;)

Siman, serpenttiinin ja sokerimunkkien täyteistä vappua kaikille!

~ Laura 

Pi-pi-piiiirakkkaaa!

Jo jokunen dynastia sitten lupasin jollekkulle, että aivan kohta heti pian laitan uusimman ja viimeisimmän reseptikokeiluni myös tänne teille halukkaille näytille. Hupsista kun aika taas mennä vierähti! Nyt kuitenkin tonkiessani tuon samaisen reseptin esiin huomista varten, ajattelin että jos nyt sitten viimein.....

Eli luvassa olisi, mina herrar och damer, omenapiirakkaa! Ja vaikka piirakoita on tullut leivottua harvasenpäivä pitkin kesää, tämän ohjeen ristin loistavaksi jo heti ensi ensi lusikallisen jälkeen! Kyseessä ei ole nimittäin ihan perinteinen piirakka, vaan proteiinipiirakka. Löysin reseptin eräästä blogista, jonka pitäjä oli itse suuressa viisaudessaan kyhännyt kasaan... ihailtavaa lahjakkuutta ja mielikuvituksen käyttöä. Mutta siis, koska paino kaipaisi taas hieman kiritystä kuluneen kesän jäljiltä, on tarkoituksenani ollut lisätä hieman proteiinin saantiani. Ja tämä piirakka on vastaus rukouksiini: vaikka piirakan syönti vielä välistä käykin pienestä haasteesta, tämä luomus katosi minun ja armaan serkkuni kiduksiin vajaasa kolmessa päivässä.... kyllä, söimme sen kaksitaan. Koko piirakan. Viimeisintä murua myöten. Jos tarkoituksena on lisätä protskua ruokavalioon, miksei lisätä sitä sitten piirakan muodossa? Vaikka minullakin oli alkuun pieniä ennakkoluuloja tätä "terveyspiirakkaa" kohtaan (onhan noita mitä ihmeellisimpiä väännöksiä tullut testailtua kuluneiden vuosien varrella), tässä piirakassa oli oikeasti sitä makua, rakennetta, pehmeyttä, mehevyyttä, sekä myös niitä ravintoarvojakin. Kyllä oli Tontulla moneen otteeseen ohjenuorat hukassa, kun aamupalana lautasella komeili kunnon siivu omenapiirakkaa, hahah! Tai välipalana...tai iltapalana.... tai pitkän työillan jälkeisenä yöpalana kello kolmen aikaan pilkkopimeässä keittiössä istuskiessa, nälän kurniessa mahassa. "Mitä kummaa, piirakkaa joka onkin ruokaa, eikä vain kahvikupposen avecci?" Aluksi piiraakkaa söikin melkoisen ristiriitaisin tunnelmin, kun niin pitkään kaikki makeat leivokset ovat olleen pannassa, ja vasta viimeisen vuoden aikana olen niillä ruvennut itseäni haastamaan, ja nyt sitä saikin vetää ihan leivän tai rahkan asemasta. Kummallista. Kyytipoikana toimi Dr. Oekterin hieman kevyempi "arkinen" vanilijakastike, jota kokeilin myös ensimmäistä kertaa. Vaikka mikään ei voita Flora Vanillaa, ei tämäkään soossi pahasti jäänyt kalkkiviivalle pölyjä nielemään, mitä vanilijakastikkeisiin tulee. Uusi puteli lähtee kiertoon ja varmaan heti huomenissa, kun haluan vaihteeksi taas niellä protskut tämän maistuvan piirakan muodossa.

Nyt siis kaikki kokeilunhaluiset omenoita hamstraamaan, sillä tämä naminamiherkkuterveyspiirakka räjäyttää tajuntanne!

Piirakan valmistus onnistuu kyllä sellaiseltakin, joka ei itseään varsinaiseksi Leipuri Hiivaksi tunnusta. Sokerin, jauhojen sekä voin puuttuessa myös valmistusprosessista puuttuu kaiken maailman, vaahdottaminen, lämmittäminen, pehmittäminen, pöllyyttäminen tai siivilöinti. Senkun vain läiskii märät aineet keskenään sekaisin...

... ja pyöräyttää toisessa kulhossa kuivat aineet. Paitsi ei omenoita. Sattui vain pulvereiden kanssa samaan kuvaan... Pomenoita pehmitin kattilassa kanelin ja stevian kanssa ihan ensitöikseen, jotta kerkeäisivät hieman jäähtyä ennen taikinapedille kumoamista. Käytin kuutiot kattilassa myös siitä syystä etteivät ne vain jäisi koviksi ja happamiksi. Liekkö pakollinen osuus, mutta näin toimin aina kun omenapiirakkaa väännän. joten näin päätin toimia tälläkin erää. Eikä niiden muuten tarvitse edes kuutioita olla, kukin vääntäköön omenoista juurikin sen mallisia ja muotoisia mihin itse on sillä hetkellä kykenevä ja halukas vääntämään.

Reseptiä halusin testata myöskin siitä syystä, että minulla oli jäänyt kaapin pohjukalle keväisestä salitreenailusta palautusjuomana toiminutta herajauhetta. En halua heittää kallista pulveria roskiin, joten nyt tarkoituksenani on ujuttaa kyseistä "kaakaota" kokeiluihini keittiössä. Tässä tämä suklaan makuinen jauhe toimi ainakin enemmän kuin hyvin, vaikka alkuperäisessä reseptissä olikin käytetty vanilijan makuista heraa. Mausteeksi sekaan kunnon tujaus kanelia sekä kaardemummaa.

Lopuksi kuivat ja märät soossit lyödään sikonsokinsekaisin keskenään, taikina voideltuun vuokaan,  sekä omena kuution, lohkot, suikulat, siivut, viipaleet.... raaste, neliöt tai mitkä ikinä ripoteltuna niskaan. Ja uuniin. Asteita 175, ja noin puolisen tuntia. Itselle meinasi käydä ohraset paistovaiheessa, kun väänsin kelloon ylimääräiset viisi minuuttia lisäaikaa. Taikina (liekkö tuon jauheen ansiota) on herkkä paistumaan, joten toinen puoli piirakasta meinasi saada astetta paria hieman tummemman rusketuksen pintaansa. Mutta suurta vahinkoa ei onneksi päässyt käymään kun kuolavana leuasta valuen kyttäsin piirakkaa lasin läpi herkeämättä, ja kerkesin kuin kerkesinkin piirakkapolon pelastamaan kuivumiselta juurikin ajoissa. 

Uunista ulos! Siinä mielessä erikoinen piirakka, että jos joku olisi tarjonnut tätä minulle ihan "tavallisena" piirakkana, enpä kyllä olisi välttis edes arvannut, että eihän  tämä ihan perinteinen piirakka ollutkaan: sen verran pehmeä rakenteeltaan sekä maistuva maultaan tämä kokeilu oli, että maistuisi ihan varmasti myös kaikille niillekkin, jotka vannovat aidon voin ja kerman nimeen ;) Ainakin oma isäni ylisti piirakan makua, eikä tainnut miesrukka tietää mitä edes söi :D Mutta ihan aikuisten oikeasti suuren suuri positiivinen yllätys, ja varmana tulee kokeiltua tästä eri variaatioita jatkossakin. Niiden ihan normipiirakoiden lisäksi, totta kai ;) 

Maku oli kohdillaan erityisesti seuraavana päivänä piirakan muhittua ja maustuessa jääkaapissa yön yli, ja aina sitäkin seuraavaan päivään. Kaardemumman ja kanelin maku voimisuivat joka kerta enemmän, ja kakku kostui mukavasti. Todella hyvää paljaaltaan, mutta vanilija kastikkeen kanssa vieläkin parempaa! Luulen että kaveriksi sopisi myös joku vanilijainen rahka, tai miksei vaikka jäätelökin. Vaihtoehtoja on rajattomasti, oman maun mukaan :)

 

Omena-pomena-proteiinipiirakka

2,5 dl kaurahiutaleita

60 g (eli 2 mittaa) proteiinijauhetta (vanilija/suklaa)

 1,5 tl kanelia

1 tl kaardemummaa

1 tl leivinjauhetta

 ripaus suolaa

makeutukseen halutessa ripaus steviaa

 (itse en makeutta ensimmäiseen piirakkaan lisännyt, mutta huomiseen kokeiluun taidan steviaa hieman lorauttaa sekaan, jotta pohjasta tulee heti kunnolla makea ;))

4 munan valkuaista (itse olin laiska ja löin kaksi kokonaista munaa...)

2 KYPSÄÄ banaania (mitä kypsempiä,sen makeampi piirakka!)

1/2 dl vettä (itse lorautin maitoa)

1/2 dl rahkaa, luonnonjogurttia tms.

omenoita oman maun mukaan

175 astetta, noin puolisen tuntia. Paranee kylmässä yön tai pari yli muhittuaan. Tarjoile millä ikinä haluat, vanilijakastike mielestäi ehdoton ässä! Itse kyseisen soossin voi tehdä mm. rahkasta ja maidosta ja steviasta, mutta enpä oikein itse moiseen usko........ ei voi millää maistua yhtä hyvälle kuin kaupasta ostettu valmis kastike. Ei nyt ruveta sentään ihan niuhottamaan.

Kokeilkaa, kokeilkaa, kokeilkaa! Tätät maistuvammassa muodossa ei proteiinia ja kuituja voi enää saada! Tuo mukavaa vaihtelua aamu- ja iltapala menuihin, sekä toimii enemmän kuin hyvin välkkäripalana, laisinkin silloin kun makeanhammasta kolottaa.

Ja vielä viimeisenä sanasena on pakko mainita myös yksi tosiseikka: Tiedetään, ei ole ehkä kannattavaa kikkailla pelkästään kyseisenlaisilla terveyspiirakkaresepteillä, sillä tämänkaltaiset reseptit ruokkivat osittain vielä sairasta ajattelumaailmaani, mutta tiedoksi myös se, että yhtälailla olen haastanut itseäni myös ihan tavallisilla piirakoilla, viimeksi juuri naapurini leipomalla yllärimustikkapiirakalla (jonka syömisestä jaksan olla edelleen todella ylpeä, sillä haasteellisinta minulle vastaavanlaisessa syömisessä on juurikin ollut se, etten ole tiennyt mitä toisen leipoma/kokkaama ruoka tarkalleen pitää sisällään... mutta sinne upposi ne palaset, ja hyvä niin!). Yhtä syylliseksi tunnen itseni jakaa kanssanne tämä kyseinen resepti kuin mitä kaupassa ostaessani ainoastaan luumutomaatteja tai banaaneja, jotka nyt vain sillä hetkellä sattuvat olemaan vain se ainoa asia, mitä kaupasta satun sillä hetkellä ainostaan tarvitsemaan. Ymmärrättekö mitä tarkoitan?  Koen, että heti löytyy joku, joka välittömästi ajattelee että nonnih, arvasinhan minä, ei tuo tyttö kuitenkaan kykene muuta syömään kuin pupun ruokaa ja versoja.... Aivan kuin en saisi ikinä koskaan enää ostaa mitään terveellistä, kevyttä tai vähäkalorista ilman, että joku jostain hyppäisi eteeni ja sanoisi Hah, I knew it! Vai onkohan taas kaikki tämä vain minun päässäni....? Todennäköisesti. Mutta jokatapauksessa, käsi sydämmellä voin kuitenkin todeta, että toivoin tämän piirakan todella piristävän mieltäni, ja tuovan ennenkaikkea vaihtelua loputtomalle raejuusto, kananmuna, rahka, jogurtti, tonnikala-rumballe. Lisäksi halasin kokeilla jotain aivan uutta jopa minulle, sekä itse todeta, voiko kyseinen piirakka todellakin olla toimiva.

Ja juu-u, kyllä se näemmä vaan voi.

Maistuvaa loppu lomaa kaikille!

~ Laura

Hei me leivotaan! Taas...

Kakkuja, kakkuja, lisää kakkuja! Viikonlopun leipomistalkoiden jälkeen päätin aloittaa viikon leipolla vähän lisää kakkuja ja muffineita, tällä kertaa äitini työpaikalle kahvipöytään. Resepti oli sama mitä viikonloppuisen kakkusen, ja tällä kertaa ajattelin tuoda respetin teillekin kokeiltavaksi Lauran pyynnöstä, sen verta ahkerasta olen kyseisen Humminbird cake:n makua kehuskellut!

En varsinaisesti pidä isojen kakkuvuokien käytöstä niiden kömpelyyden sekä kakkujen mataluuden vuoksi, joten tällä kertaa otin käyttööni oman "sinkkivuoaksi" kutsumani irtopohjavuoan. Taikinaa jäi hieman yli, mutta ongelma ratkesi kun kaadoin loput taikinaa muffinivuokiin, ja näin työpaikan rouvat saivatkin nauttia samaa leipomusta seka kakun että cupcakesien muodossa ;)  Pohja onnistui jälleen hyvin vaikka pekaanipähkinöiden sijaan jouduinkin turvautumaan hasselpähkinöihin. Näppärän kokoinen ja näppärä leikata, vaikka kerroksia kakkuun tulikin kolme. 

Päälle nakkasin vielä butter cream frostingin sekä kasan preeriasuusuja. Siinäpä se. Palaute ainakin oli hyvää, ja jos tämänkin kertainen keeki jäljitteli edes yhtään sitä mitä viikonloppuna tekemäni ja syömäni oli, niin varmasti ihan onnistunut tämäkin ;) 

Eli nyt naiset ja herrat leipomaan! 

(Tuunattu) Hummingbird cake

1 cup (110g)     paahdettuja, murskattuja peekaanipähkinöitä

3 cups (390g)      jauhoja

2 cups (400g)     sokeria

1 tl                      soodaa

1/2 tl                   suolaa

1 tl                      kanelia

3 isoa                  kananmunaa

3/4 cups (180 ml) rypsiöljyä

1 1/2 tl                vaniljauutetta (löytyypi markettien leivonta osastolta, alle 3e maksoi)

1 tölkki               ananasmurskaa mehuineen

3-4                     kypsää banaania

Väliin kypsää, muussattua banaania. Itselläni banaanin päästessä loppumaan lisäsin omaani paniikissa raastettua omenaa, mikä osottautuikin erittäin toimivaksi kokeiluksi! Väliin tulee makeaa frostinkia, ja alkuperäisessä ohjeessa edes banaani ei ole ihan välttämätön, mutta mielestäni marjat, hedelmät tai miksei vaikka Nutella toimisi kivana lisänä kerrosten välissä. 

Paahda pähkinöitä uunissa 180 astetta noin 5-8 minuuttia. Älä polta, niinkuin minä tein ensimmäisellä yrittämällä, viime tingassa sain onneksi pähkinäni pelastettua, kiitos äidin! Nosta uunista, murskaa ja jäähdytä. 

Sekoita yhdessä kulhossa nuolialla tahi kapustalla (tässä reseptissä ihanaa on myös se, ettei kakkua valmistaessa tarvitse vatkainta, eli näin ollen mitään ei tarvitse esimerkiksi vaahdottaa...) "märät" aineet, eli munat, öljy, valuttamaton ananasmurska, banaanimusrka, vanilijauute sekä jäähtynyt pähkinämurska. Toisessa kulhossa sekoita keskenään kaikki kuivat ainekset, eli jauhot, suola, sooda, kaneli ja sokeri. Sen jälkeen kaada märkä seos parissa erässä kuivien ainesten joukkoon, sekoittaen taikina tasaiseksi ilman jauhopaakkuja. 

Taikina on melko raskasta ja sellaista kosteaa, aivan kuten olisit leipomassa jotain kuivakakkutaikinaa. Mutta tämän reseptin maistuvan kostea ja maukas salaisuus onkin juuri ananasmurskassa, banaaneissa, sekä ehdottomasti runsaassa määrässä pähkinöitä! Kerroksia ei tarvitse siis edes kostuttaa millään!

Kaada voideltuun vuokaan, ja paista 180n. 45-60 minuuttia. Hammas- tai grillitikku on paras apuväline kypsyyttä testattaessa ;) 

Butter cream frosting

1 1/2 cups (n.360g)                   huoneenlämpöistä voita

3 3/4 cups (jotain reilu 7 dl)     tomusokeria 

3-4 rkl                                       maitoa tai kermaa

1,5 tl                                          vanilijauutetta

(1 dl                                          tummaa kaakaojauhetta)

Tämä frostin täyte/kuorrute maistuu melkein aivan kuten porkkanapiirakan valkea kuorrutus. Eli hy-vää ja makeaa! Laisinkin jos sekaan heittää tuorejuustoa, minkä minä tein ensimmäistä kakkua tehdessäni, mutta tuolloin kannattaa huomata että kuorrutteesta tulee juoksevampaa, jolloin kannataa ainakin haudata haaveet tasaisesta ja virheettömästä kuorrutteesta (kyllä, kokemuksen syvällä rintaäänellä puhun ;) Tämän viikkoisesta kakusta, jonka kuorrutteeseen ei siis tuorejuustoa tullut, tuli heti paljon ryhdikkäämpi ja helpommin jähmettyvämpää). Tätä tahnaa löin siis kakun väliin, ja tällä tein myös crumb coating sekä viimeistellyt vuorrutuksen. Reseptistä päällystä tulee paaljon, mutta liian kanssa pärjää aina ;) Itse löin ylimääräisen massan pakkaseen, josta sitä on helppo tursotella sitten vaikka muffinien tai uuden kakun koristeeksi. Kaakaota lisäämällä kermanvalkeasta päällyksestä saadaan mukava suklainen vaihtoehto, jonka täytekaveriksi voisin kuvitella sopivan esimerkiksi vadelmat tai tuoreet aprikoosit sekä persikat. Mielikuvitus rajana! 

Elikkäs, vatkaa voita kuohkeaski vaahdoksi joku 5 minuuttia. Sen jälkeen alkaa ärsyttävin vaihe, eli tomusokerin sihtaaminen! Ja sitä kun pitää jaksaa siivilöidä se vajaa puoltoista pakettia, niin meinaa pitkäpinnaisellakin hermot pettää :D (Pitkäpinnaisella en tarkoita itseäni, sillä itse olin valmis heittämään koko sihtilän mäkeen jo ensimmäisen parin desin jälkeen!).Välillä sekaan kermaa/matioa, vanilijauutetta, ja sitten taas tomusokeria. Kuorrutteen paksuutta on helppo pelata tomusokerin määrällä, mutta salaisuus piilee voissa. Kuorrute jämähtää todella nopsaa kovaksi jääkaapissa, ja sitten taas hieman lämpimässä seisottamalla se notkistuu jälleen kätevästi. Kuorrute ei kuitenkaan valu, toisin kuin tuorejuustoa lisättäessä kakun reinaut pääsevät rumasti näkyville kun massa ei pysykkään halutussa paikassa. Kokemusesta oppii :D 

Vielä tuosta crumb coatingista. Jos tosiaan tavoitteena on tehdä täydellisen sileä kuorrute, kannattaa täyttämisen jälkeen vetäistä kakun ympärille yltympäärisnä uloittuva ohuen ohut kuorrute, joka sitoo muruset ja tasoittaa kylkien epätasaisuudet. Jääkaappiin hetkeksi, jolloin kerros jämähtää niin, että sitä voi ihan vapaasti kosketella ilman että sormet tarttuu kiinni (tässä juuri butter creamin salaisuus!). Tämän jälkeen vain työstämään vasta varsinaista kuorrutusta, jonka tekeminen nyt onkin helpompaa, kun muruset eivät irtoile spatulaa nostaessa, ja kakku on jo valmiiksi melko tasainen ja ryhdikkään suorakulmainen. 

Eli nyt vain kaikki vähänkään keittotaitoiset hällän ääreen ja kakkua vääntämään! 

Loppuun vielä iloinen välipalaetana... 

~ Laura 

Leipuri Hiiiiiva....

Aurinkoiset kelit sekä mielenpäällä pyörivät asiat muun muassa tulevasta kesästä, töistä, reissuista, hoitotapaamisista, sairaslomista sekä muista pikku hiljaa tasaantuvan elämän mukanaan tuomista ajatuksista ovat hieeeman pääseet vaikuttamaan postausaktiivisuuteeni, mutta ei anneta sen häiritä, eihän? Tässä nyt kuitenkin hieman viiveellä kuvasaldoa viikonlopun (tarkemminottaen lauantain) leivontasessioista, joita suunniteltaessa ja toteuttaessa kului mukavasti pari päivää. Minulle nakitettiin siskoni synttärikinkereiden tarjoiltavista huolehtiminen, ja pitihän sitä päästä kokeilemaan jotain uutuus-juttuja. Leivonta muutenkin on minulle todellä lähelllä sydäntä, ja nautin siitä suunnattomasti, vaikken moneen vuoteen ole omia leipomuksiani juurikaan päässyt maistelemaan. Siltikin leipominen on tuonut minulle aina suurta nautintoa huolimatta myös sen mukanaan tuomasta syömisen ja syömättömyyden ahdistuksesta. Suurta mielihyvää se on tuonut ehkäpä suureksi osaksi myös sen vuoksi, ettei tuolloin omat ajatukseni paina mieltäni, vaan ne jäävät taka-alalle paneutuessani suunnitteluun ja toteutukseen 110 prosenttisesti! Vaikka ammattitasolla en leipomisesta ole koskaan innostunut, on kakkujen, muffinien, piirakoiden, keksien ja pienten suolaisten ähertäminen minulle eräänlaista terapiaa, jota teen ihan tosi mielelläni, ja melko useinkin. Luovuuteni ja mielikuvitukseni pääsee kertaheitolla vauhtiin, kun kokeilen sekä omia että löytämiäni reseptejä... joskus paremmalla, ja joskus vähemmän paremmalla menestyksellä! Mutta  täytyy sanoa että viime lauantaiset leipomukset olivat jättimenestys, ja erityisesti uusi kakkupohjaresepti sai vakipaikan omasta reseptikirjastani! Herkkua, jota itsekkin mätin naamaa parikin lautasellista alun ahdistuksen jälkeen, joka kyllä sittemmin mielestäni hävisi maiskuteltuani ensimmäisen lusikallisen kurkustani alas! Kunnia ei kuulu siis yksinomaan minulle itselleni, vaan sille mahtavalle reseptille, jonka yhdesta ruotsalaisesta blogista löysin. Pohja ei siis ollut lähelläkään perinteistä sokeri-muna-jauho yhditelmää, vaan tämän kakun pohjaa maustoivat paahdetut pekaanipähkinät, ananasmurska sekä melkoinen terttu banaaneja! Aivan taivaallisen tuoksuista, makuista, ja ihana kosteaa ja pehmeää; ei tarvittu mitään ihmeitä väliin saatika kostukkeeksi jotta tämä torttu olisi tehnyt kauppaansa!

Ekaa kertaa elämässäni onnistuin myös pohjan leikkuussa täy-del-li-sesti! Ei muruja, ei hajoavia kerroksia, ei erikokoisia levyjä... täydellistä! Kiitos kuuluu omatekoiselle köyhänmiehen pyörivälle kakkualustalleni, jonka kyhäsin juustotarjottimesta, iittalan kulhon puisesta kannesta sekä märästä talouspaperista.. toimi kuin rasvattu! ;) Ehdoton apuväline oli myös oikeanlainen veitsi, sekä TEKNIIKKA, jonka opin edellisenä yötä katsellessani amerikkailaisten kotiäitien youtube-videoita! Johan maailma kirkastui kertaheitolla! Mitäpä ei internetistä löytäisi..... ;) 

Siinä sivussä pyöräytin myös parit cupcakesit kahvipöytään. Näihin päälle tarkoituksena oli kuorruttaa mokka-suklaa-kuorrute kookoshiutaleilla ja ilman, aivan kuten mokkapaloissa. Taikina ei muutenkaan juuri poikennut tutusta piirakkataikinasta, erona se, että myös taikinaan tuli kahvia.  Täytteeksi kakkuun vuorostani laitoin ainoastaan murskattua banaania sekä cream cheese buttercream frostinkia, eli tomusokeri-tuorejuusto-voi kompoa. Vastaavanlaista tahnaa lyödään muun muassa porkkanapiirakan päälle, vaikkakin tämä buttercream ilman mitään tuorejuustoja on juurikin sitä tököttiä, mitä jenkit tuuppaavat omien kakkujensa niskaan. Olen lopen tylsistynyt leipomaan perinteisiä hedelmillä sekä marjoilla koristeltuja kermakakkuja, joten nyt halusin kokeilla kerta heitolla jotain kunnon American dream keekiä :D  

Koristeeksi kakkun päälle halusin eläviä kukkia, joten kukkakaupasta mukaani edellisenä iltana tarttui nippu ruusuja, jotka laitoin yöksi lämpimään veteen avautumaan...

Sitten iski pieni kiire, mistä johtuen projektin dokumentointi jäi hieman vähemmälle. Tähän väliin mahtui siis muutaman eri kuorrutteen valmistusta sekä pari ärrä-päätä, ja vaikkei kakusta tullut läheskään sen näköistä mitä piti, lopputuloksena oli kuitenkin kakuksi tunnistettava tekele. Eikä se ihan kamalan pahaakaan ollut ;) Itseäni yhtään enempää kehumatta maultaan (ei näöltään!) ehdottomasti parhaimpia suorituksiani! 

Apukokkina keittiössä hääri myös karvakaveri, joka parin tunnin kerjäämisen jälkeen masentui ja möksähti täysin...

Onnistuneet kahvittelut ja tarjoiltavat kaikin puolin, ja oli ihanaa herätellä pitkästä aikaa leipomisvimmaani! muutenkin sadeilma sekä edellisviikon flunssa ovat vetäneet hiemann mieltä ja oloa veteläksi, joten tällainen leivontapäivä oli kyllä mukavaa vaihtelua, ja toi paljon muuta ajateltavaa! Pääsenkin pian harjoittelemaan täydellisen kuorrutteen levittämistä uudemman kerran jo tällä viikolla, sillä sain tehtäväksi leipoa kakun äitini työpaikalle. Saas nähdä miten käy, ja kuinka monta epäonnistunutta kuorrutetta tällä kertaa saan väännettyä ennen kuin olen tyytyväinen! Jää nähtäväksi. 

~ Laura 

Aivan kuten Strömsössä?

Hejdå alla! Ja astetta vähemmän aurinkoista lauantai-illan ehtoota kaikille! Ulkona sataa vettä, minä poden viikolla vilustumisen myötä saamaani pientä flenssua, päässä ei virtaa mitään muuta kuin parikymmentä litraa räkää, eikä virta riitä mihinkään hirmuisen jännittävään... joten mitä tehdä? Käsidesi hollille, kasvosmaski naamalle ja aivastuksia automaattiaseen lailla tykittäen leipomaan! Viime viikolla kotona koiraa hoitaessa pillastuin leipomaan isille pikkuleipiä metallipurnukan pullolleen aamukahvihetkiä varten. Tänään ajattelin leikkiä taas ehtoo emäntää, ja leipasta tuon nyt jo tyhjäksi käyneen rasian täyteen uusia pikkuleipiä. Viime viikon ohjetta en enää muista (jostain blogista minä sen nappasin), mutta tältä ne näyttivät...

Resepti ei ollut mitenkään kummoinen ja monimutkainen, joten tuunasin sitä hieman lisäämällä osaan kaakaojauhetta, murskattuja hasselpähkinöitä sekä kookoshiutaleita. Kolmea eri sorttia siis oli tarjolla, ja hyvinpä nuo tekivät kauppaansa... Ihan kuin piskuisia tiikerinkakku leivoksia!

Päätinpä siis tylsyyden selättämiseksi, sekä etelästä tulevia sukulaisia ilahdutaakseni uusia tämän "pullan tuoksuinen koti-äiti"-ilmion, ja elvistellä keittiötaidoillani. Ei olisi ehkä kannattanut, sillä eipä mennyt tuo leivonta aivan kuten Strömsössä...

Siinä missä pikkuleipien PITI näyttää tältä... 

Kuva täältä. 

...omat luomukseni eivät aivan yltäneet samaan, ja näyttivät tältä...

Reseptistä, josta piti tulla "meheviä ja muhkeita" american cookie -tyyppisiä suklaahippukeksejä, minä onnistuin taikomaan tuota samaista reseptiä orjallisesti noudattaen kauralastuja? Vad?! Nämä mantelirouheella höystetyt näyttävät vielä ihan...sieviltä, kun taas samaa ei voi sanoa valko- ja tummasuklaalla tuunatuista versioista. Mitään kaunistelematta näyttävät suoraan sanottuna siltä kuin ne olisi kertaalleen jo syöty, ja sitten leivottu uudelleen. Aprikoosilla sekä kaardemummalla höystetyt näyttivät vähintäänkin yhtä...viehättäviltä. 

Eipäs tartuta pieniin yksityiskohtiin! Ajatus on tärkein, vai kuinka? P****t, tätä soopaa en jaksa itsekkään niellä, ja tästä positiivisesta ajattelusta huolimatta taidan sulloa nämä pikkuiset, eilispäivän lounasta muistuttavat,  kivikovat tappaja-kiekot vähin äänin tuohon iskän rasiaan, ja tarjota vieraille jotain kauoasta ostettua ja valmista! Ensi kerralla parempi menestys! Tämä yritys ei nimittäin jää tähän! 

Nyt sitten guacomolea, savuporolevitettä ja saaristolaisnappeja ilta natustettavaksi ähertämään! Ei vissiin kannattais... 

Kanelin tuoksuisin terveisin, 

~ Laura