Aivan kuten Strömsössä?

Hejdå alla! Ja astetta vähemmän aurinkoista lauantai-illan ehtoota kaikille! Ulkona sataa vettä, minä poden viikolla vilustumisen myötä saamaani pientä flenssua, päässä ei virtaa mitään muuta kuin parikymmentä litraa räkää, eikä virta riitä mihinkään hirmuisen jännittävään... joten mitä tehdä? Käsidesi hollille, kasvosmaski naamalle ja aivastuksia automaattiaseen lailla tykittäen leipomaan! Viime viikolla kotona koiraa hoitaessa pillastuin leipomaan isille pikkuleipiä metallipurnukan pullolleen aamukahvihetkiä varten. Tänään ajattelin leikkiä taas ehtoo emäntää, ja leipasta tuon nyt jo tyhjäksi käyneen rasian täyteen uusia pikkuleipiä. Viime viikon ohjetta en enää muista (jostain blogista minä sen nappasin), mutta tältä ne näyttivät...

Resepti ei ollut mitenkään kummoinen ja monimutkainen, joten tuunasin sitä hieman lisäämällä osaan kaakaojauhetta, murskattuja hasselpähkinöitä sekä kookoshiutaleita. Kolmea eri sorttia siis oli tarjolla, ja hyvinpä nuo tekivät kauppaansa... Ihan kuin piskuisia tiikerinkakku leivoksia!

Päätinpä siis tylsyyden selättämiseksi, sekä etelästä tulevia sukulaisia ilahdutaakseni uusia tämän "pullan tuoksuinen koti-äiti"-ilmion, ja elvistellä keittiötaidoillani. Ei olisi ehkä kannattanut, sillä eipä mennyt tuo leivonta aivan kuten Strömsössä...

Siinä missä pikkuleipien PITI näyttää tältä... 

Kuva täältä. 

...omat luomukseni eivät aivan yltäneet samaan, ja näyttivät tältä...

Reseptistä, josta piti tulla "meheviä ja muhkeita" american cookie -tyyppisiä suklaahippukeksejä, minä onnistuin taikomaan tuota samaista reseptiä orjallisesti noudattaen kauralastuja? Vad?! Nämä mantelirouheella höystetyt näyttävät vielä ihan...sieviltä, kun taas samaa ei voi sanoa valko- ja tummasuklaalla tuunatuista versioista. Mitään kaunistelematta näyttävät suoraan sanottuna siltä kuin ne olisi kertaalleen jo syöty, ja sitten leivottu uudelleen. Aprikoosilla sekä kaardemummalla höystetyt näyttivät vähintäänkin yhtä...viehättäviltä. 

Eipäs tartuta pieniin yksityiskohtiin! Ajatus on tärkein, vai kuinka? P****t, tätä soopaa en jaksa itsekkään niellä, ja tästä positiivisesta ajattelusta huolimatta taidan sulloa nämä pikkuiset, eilispäivän lounasta muistuttavat,  kivikovat tappaja-kiekot vähin äänin tuohon iskän rasiaan, ja tarjota vieraille jotain kauoasta ostettua ja valmista! Ensi kerralla parempi menestys! Tämä yritys ei nimittäin jää tähän! 

Nyt sitten guacomolea, savuporolevitettä ja saaristolaisnappeja ilta natustettavaksi ähertämään! Ei vissiin kannattais... 

Kanelin tuoksuisin terveisin, 

~ Laura