Leipuri Hiiiiiva....

Aurinkoiset kelit sekä mielenpäällä pyörivät asiat muun muassa tulevasta kesästä, töistä, reissuista, hoitotapaamisista, sairaslomista sekä muista pikku hiljaa tasaantuvan elämän mukanaan tuomista ajatuksista ovat hieeeman pääseet vaikuttamaan postausaktiivisuuteeni, mutta ei anneta sen häiritä, eihän? Tässä nyt kuitenkin hieman viiveellä kuvasaldoa viikonlopun (tarkemminottaen lauantain) leivontasessioista, joita suunniteltaessa ja toteuttaessa kului mukavasti pari päivää. Minulle nakitettiin siskoni synttärikinkereiden tarjoiltavista huolehtiminen, ja pitihän sitä päästä kokeilemaan jotain uutuus-juttuja. Leivonta muutenkin on minulle todellä lähelllä sydäntä, ja nautin siitä suunnattomasti, vaikken moneen vuoteen ole omia leipomuksiani juurikaan päässyt maistelemaan. Siltikin leipominen on tuonut minulle aina suurta nautintoa huolimatta myös sen mukanaan tuomasta syömisen ja syömättömyyden ahdistuksesta. Suurta mielihyvää se on tuonut ehkäpä suureksi osaksi myös sen vuoksi, ettei tuolloin omat ajatukseni paina mieltäni, vaan ne jäävät taka-alalle paneutuessani suunnitteluun ja toteutukseen 110 prosenttisesti! Vaikka ammattitasolla en leipomisesta ole koskaan innostunut, on kakkujen, muffinien, piirakoiden, keksien ja pienten suolaisten ähertäminen minulle eräänlaista terapiaa, jota teen ihan tosi mielelläni, ja melko useinkin. Luovuuteni ja mielikuvitukseni pääsee kertaheitolla vauhtiin, kun kokeilen sekä omia että löytämiäni reseptejä... joskus paremmalla, ja joskus vähemmän paremmalla menestyksellä! Mutta  täytyy sanoa että viime lauantaiset leipomukset olivat jättimenestys, ja erityisesti uusi kakkupohjaresepti sai vakipaikan omasta reseptikirjastani! Herkkua, jota itsekkin mätin naamaa parikin lautasellista alun ahdistuksen jälkeen, joka kyllä sittemmin mielestäni hävisi maiskuteltuani ensimmäisen lusikallisen kurkustani alas! Kunnia ei kuulu siis yksinomaan minulle itselleni, vaan sille mahtavalle reseptille, jonka yhdesta ruotsalaisesta blogista löysin. Pohja ei siis ollut lähelläkään perinteistä sokeri-muna-jauho yhditelmää, vaan tämän kakun pohjaa maustoivat paahdetut pekaanipähkinät, ananasmurska sekä melkoinen terttu banaaneja! Aivan taivaallisen tuoksuista, makuista, ja ihana kosteaa ja pehmeää; ei tarvittu mitään ihmeitä väliin saatika kostukkeeksi jotta tämä torttu olisi tehnyt kauppaansa!

Ekaa kertaa elämässäni onnistuin myös pohjan leikkuussa täy-del-li-sesti! Ei muruja, ei hajoavia kerroksia, ei erikokoisia levyjä... täydellistä! Kiitos kuuluu omatekoiselle köyhänmiehen pyörivälle kakkualustalleni, jonka kyhäsin juustotarjottimesta, iittalan kulhon puisesta kannesta sekä märästä talouspaperista.. toimi kuin rasvattu! ;) Ehdoton apuväline oli myös oikeanlainen veitsi, sekä TEKNIIKKA, jonka opin edellisenä yötä katsellessani amerikkailaisten kotiäitien youtube-videoita! Johan maailma kirkastui kertaheitolla! Mitäpä ei internetistä löytäisi..... ;) 

Siinä sivussä pyöräytin myös parit cupcakesit kahvipöytään. Näihin päälle tarkoituksena oli kuorruttaa mokka-suklaa-kuorrute kookoshiutaleilla ja ilman, aivan kuten mokkapaloissa. Taikina ei muutenkaan juuri poikennut tutusta piirakkataikinasta, erona se, että myös taikinaan tuli kahvia.  Täytteeksi kakkuun vuorostani laitoin ainoastaan murskattua banaania sekä cream cheese buttercream frostinkia, eli tomusokeri-tuorejuusto-voi kompoa. Vastaavanlaista tahnaa lyödään muun muassa porkkanapiirakan päälle, vaikkakin tämä buttercream ilman mitään tuorejuustoja on juurikin sitä tököttiä, mitä jenkit tuuppaavat omien kakkujensa niskaan. Olen lopen tylsistynyt leipomaan perinteisiä hedelmillä sekä marjoilla koristeltuja kermakakkuja, joten nyt halusin kokeilla kerta heitolla jotain kunnon American dream keekiä :D  

Koristeeksi kakkun päälle halusin eläviä kukkia, joten kukkakaupasta mukaani edellisenä iltana tarttui nippu ruusuja, jotka laitoin yöksi lämpimään veteen avautumaan...

Sitten iski pieni kiire, mistä johtuen projektin dokumentointi jäi hieman vähemmälle. Tähän väliin mahtui siis muutaman eri kuorrutteen valmistusta sekä pari ärrä-päätä, ja vaikkei kakusta tullut läheskään sen näköistä mitä piti, lopputuloksena oli kuitenkin kakuksi tunnistettava tekele. Eikä se ihan kamalan pahaakaan ollut ;) Itseäni yhtään enempää kehumatta maultaan (ei näöltään!) ehdottomasti parhaimpia suorituksiani! 

Apukokkina keittiössä hääri myös karvakaveri, joka parin tunnin kerjäämisen jälkeen masentui ja möksähti täysin...

Onnistuneet kahvittelut ja tarjoiltavat kaikin puolin, ja oli ihanaa herätellä pitkästä aikaa leipomisvimmaani! muutenkin sadeilma sekä edellisviikon flunssa ovat vetäneet hiemann mieltä ja oloa veteläksi, joten tällainen leivontapäivä oli kyllä mukavaa vaihtelua, ja toi paljon muuta ajateltavaa! Pääsenkin pian harjoittelemaan täydellisen kuorrutteen levittämistä uudemman kerran jo tällä viikolla, sillä sain tehtäväksi leipoa kakun äitini työpaikalle. Saas nähdä miten käy, ja kuinka monta epäonnistunutta kuorrutetta tällä kertaa saan väännettyä ennen kuin olen tyytyväinen! Jää nähtäväksi. 

~ Laura