Ja näin heti alkuun vielä kerran kun muistan. Kiitos. Ihan suunnattoman nöyrä ja kaunis kiitos kaikille Teille ihanaisille, jotka olette paluustani innostuneet ja ilahtuneet! Olen saanut ihania kommentteja, kannustusta ja tsemppiä, ja ennenkaikkea tukea vaikealle päätökselleni! Olette mahtavia <3 Sanojenne ansiosta olen pystynyt vakuuttamaan itselleni että kaikesta tämänhetkisestä huolesta ja murheesta huolimatta oma terveyteni on tärkeä, ja minun on saatava itseäni kuntoon, ja sen myötä sitkeästi pidättäydyin päätöksessäni aloittaa projektini suunnitellusti tänään. Kiitos siis tuestanne,niin vanhat kuin uudetkin lukijat, joita olen vuorokauden sisään saanut jo muutaman, ja mitä ihanimmilla kommenteilla. Arvostan vaivannäköänne ja ajatuksianne suunnattoman paljon, tietäkää tämä <3
Mutta nyt siis lärinät sikseen ja kuvia kehiin. Pieniä suuria asioita, ja ennenkaikkea ateriarytmin uudelleen opettelemista. Omaksi yllätyksekseni olen jopa kerennyt tuntemaan nälkää tänään, ja suurimmalta mahdolliselta ähkyltä vältyttiin. Hmm, jännää. Olen syönyt tänään monipuolisemmin, määrällisesti enemmän ja rytmillisesti paremmin kuin mitä pieneen dynastiaan, ja silti olen ollut kuin itse laupeuden lammas. Hermo ei ole värähtänyt sitten suuntaan jos toiseenkaan, enkä ole jaksanut ahdistua sitten mistään. Hihihihi, hymyilyttää. Väsy on tietysti pitkän unettomuuden jäljiltä vieläkin kova, mutta muutoin päivä on mennyt erittäin mallikkaasti. Olen yllättynyt ja ylpeä. Hyvä minä, tästä on hyvä jatkaa...
Aamupala 9.40
Univelasta huolimatta laitoin kellon aamusta soimaan jottei aamupala venyisi ihan kamalan myöhään, mikä vaikuttaisi luonnollisesti koko päivän syöntien rytmittämiseen. Tarkoituksenani olisikin nousta aamuisin ylös siten, että olen syönyt aina ennen 10, mielellään jo 9 maissa.
Leipää. Jukrat. Viimeksi aamupalalla sain nieltyä leipää varmasti toukokuussa. Mutta vaikkei nälkä aamulla ollut mikään jäätävä (kesän aikana aamupala saattoi mennä vasta puolenpäivän aikaan, tai skippasin sen kokonaan...), odotin tätä leipäateriaa kuin eukko miestään sodasta. ja voi jukrat, niin hyvältä se maistuikin! Tuoreen kauraleivän päälle leikkasin kaksi paksua palaa juustoa, mikä itsessään on jo pieni ihme, mutta olin jo etukäteen päättänyt että juusto it is! Kaveriksi Plus-maitoa, sekä 2 dl uutta mustikka-mustaherukkajogurttia mökin mustaherukoilla. Jogurtista en hyppinyt riemuissani, sillä en pidä mustikkajogurteistä yhtään, ja herukkaa tuossa jogurtissa oli vain nimeksi. Kuluttajahuijausta! Toki kainen söin, mutta odotin jogun olevan enemmän minun makuuni. Mutta maistamalla selviää, ja nyt onkin aika maistella kaikkia uutuuksia ja "kiellettyjä" oikein olan takaa ;) jogurtit nimittäin ovat aina olleen minulle niitä vaikeimpia. Kaiken huuhdoin alas Liptonin toffee teellä,nam. Vettä otan tavoitteeksi juoda ja paljon, sillä muutoin putkisto menee varmana näin äkkiseltään ihan tukkoon!
Välipala 12.30
Nopea extempore tankkaus ennen kaupoille lähtemistä. Luulin ennakkoon että joutuisin taisteleemaan tuon rahkan alas, mutta väärääsä olin, ja sepä upposikin sisuksiin aivan ongelmitta... reaktioni oli lähinnä what the... -luokkaa mitä ahdistunut :D Rakastan tätä persikka kreikkalaista, ja olen syänyt näitä aivan liika vähän! Tähän tulee nyt muutos, ja aion maistella läpi kyll äkaikki muutkin maut! ;)
Päivällinen 16
Viikonloput ovat poikkeus siinä mielessä, että perheen kanssa tulee tehyä vain yksi lämmin ateria, joka keksittyy sitten näin iltapäivälle. Arkipäiville, kun olen yksin porukoilla tai omilla kämpillä tarkoituksena on tehdä sekä lounas että päivällinen, että tulee opeteltua sitä oikean ruan syöntiä, ja ettei touhu mene aivan pelkkiä välipalojen syömiseksi. Hieman meinasi aikataulutus tässä kohtaa venähtää, ja nälkä laatikkoa uunista odotellessa pääsikin melko isoksi, mutta hyvin maltoin odottaa enkä repinyt pelihousujani. Makaronilaatikkoa olen syönyt viimeksi varmaan 3 vuotta sitten, joten uskotte varmana että mamman tekemä perusherkku maistui enemmän kuin hyvälle <3 Ruokaa meni suunniteltua enemmän lautaselle, ja hetken aikaa tämä meinasi hieman häiritä ruokailua aloitellessa, mutta äkkiäpä tuo unohtui ruokaa kiduksiinn kauhoessa, sen verta hyvää se oli, ja nälkä lähti juurikin sopivasti. Ihana lämmin, kylläinen olo :)
Välipala 18
Välipala tuntui melko jytkyltä, vaikka sitä alotellessa joku rako mahassa tuntuikin olevan... eipä ollut enää sen jälkeen. 150g täyteläistä rahkaa, kokonainen piltti (tätä olisis hyvinkin riittänyt puolikas...) sekä puoli kiiviä ja herukoita. Osu ja upposi, ja lopetin annoksen tunnollisesti vaikkei mieli enää tehnytkään.
Iltapala 21.30
Olin ihan varma vielä listoja suunnitellessa että iltapalapuuron syöminen kävisi täydestä työstä, että tuossa vaiheessa päivää nälkää olisi jäljellä enää zero, mutta vääärässä olin, taas. Annospuuro jäi jopa hieman pienehköksi, sen verta hyvältä puuro maitui piiiiiitkän ajan jälkeen. minulle oli uusi tuttavuus tämä proteiini maitopuuro, joten kokeesihan se piti ostaa. Uskoutuneena kattilankäyttäjänä valmistin tämän pikapuuron padassa mitä mikrossa, saatika pelkällä hetken hauduttamisella. Puuron pitää valmistua liedellä, ei se muuten puuroa ole ;) ilmeisesti minulle on siis se ja sama ostanko pikapuuroja vai en, jos kerta minun pitää päästä kattila sotkemaan jokatapauksessa. Suolaa ja voisilmä, mitään muuta en puuroni huoli, ikinä. Päälle vielä valion sileä päärynä (en ollut ennen maistaunut, hyvää oli), puoli päärynää, jäljelle jäänyt puolikas kiivi sekä puoli nektariinia.Koska hieman jäi vielä joku makian rako mahaan, ylimääräisenä otin haukun kaksi Questin suklaakeksi proteiinipatukasta, ja makeanhimoni oli tyydytetty :)
Ja niin on päivän ruoat paketissa! Huonomminkin olisi voinut mennä! Nyt vain uutta putkeen ja Tonttua lättyyn niin että kolina käy!
Mahtavaa alkavaa viikkoa kaikille!
~ Laura
Ihanan positiivinen postaus ja herkullisen näköisiä ruokia! Se on kyllä hassua, miten ruokamäärien lisääminen ja säännöllinen syöminen saavat näläntunteen heräämään ihan uudella tavalla. Samalla tuntuu siltä, että kroppakin herää henkiin jonkinlaisesta horrostilasta. Vähän kateellisena täällä katselen, kun minulla on ateriasuunnitelman noudattaminen vähän jäänyt ja esimerkiksi leipää tullut syötyä viimeksi kuukausia sitten... Sinun viimeaikaiset postaukset ovat tosin saaneet minut pohtimaan tilannettani ja miettimään, josko sittenkin pystyisin taas ottamaan itseäni niskasta kiinni - kiitos siitä! Mutta hei, mahtavalta näyttää ja jatka samaan malliin :)
VastaaPoistaMoi henna :) koitetaan uudestaan..olin jo melkoisen romaanin kirjoitellut kunnes sormi osui johonkin ja koko *aska hävisi...hengitä hengitä :D no mutta. kiitos kommentistasi ja tsempistä. tähän väliin olin kirjoitellut hirveän pitkän lorun siitä miten syönnit ovat sujuneet nämä viime päivät mallikkaasti, ja kuinka nopasti se kroppa on taas alkanut heräilemään siihen ,että ruokaa tarkoitllaan tassaisin väliajoin, ja se ptää sisällään muutakin kuin vain rahkaa ja kasviksia. ja nälkääkin olen kerennyt tuntemaan! eli vaikeinta oli taas vain aloittaa, nytkun on päättänyt että tässä pysytään, niin ei se ahdistus niin suunnaton ole :)
PoistaNoiden lörinäiden sijaan haluan keskittyä siihen todelliseen huoleen, eli SINUUN. Kävin lueskelemassa viimeisimmät postauksesi, ja voin sanoa että melkoinen huoli kihahti pintaan: edessäsi on melkoinen seikkailu uudess koulussa, kulttuurissa ja ympäristössä, ja vastuu ja paineet tulevat olemaan kova. Samalla kirjoitit todella rehellisesti siitä, mikä tilasi on tällä hetkellä, kuinka sinua huolettaa hieman omat ajatusesi ja syömiset, ja kuinka saat turvaa kontrollista ja ruoalla pelaamisesta. Olen ihan suunnattoman kateellinen, innoissani ja onnellinen puolestasi, sillä joskus omanakin haaveenani olisi lähteä opiskelemaan jonnekin päin maailmaa. MUTTA jos minulta kysytään, ajoituksesi ei mielestäni ole oikea. Uskon 100% sinun olevan vahva ja itsenäinen nainen joka selviää haasteesta kuin haasteesta, mutta ollakseni myös rehellinen, kysyn millä hinnalla. Niin kuin itsekin sanoit, lähtökohdat seikkailullesi ovat melko otolliset sairauden lietsomiseen. tulet potemaan välistä suurtakin koti-ikävää, yksinäisyyttä, pelkoa ja ahdistusta oikeista ratkaisuista, sekä haasteista löytää oma paikka uudesta yhteisöstä….. sairaus tuntuu tuolloin varmana tutulta ja turvalliselta, niin kuin jo itse tunnut jo vähän aavistelevan.
...
PoistaEn tullut vain pelottelemaan, vaan puhun myös kokemusen syvällä rintaäänellä. Suoritin itse opintojeni aikana harjoittlun indonesiassa, sairauden pitäessä otteessaan vielä melko tiukasti. Ei siinä, selviydyin reissusta kunnilla, sain työni siellä tehtyä ja kotiinkin pääsin ehjin nahoin. Mutta jaksoinko tutkailla uutta saarta niin kuin olin suunnitellut? maistelinko uusia mahtavia makuja, ja nautinko jäätelön joka päivä palmun alla niin kuin muut…. podin suurta koti-ikävää, en jaksanut tehdä uusia tuttavuuksia, ja rientää illat niin kuin muut nuoret… laihduin, väsyin, ja loppuajasta söin vain mangoja ja tonnikalaa. Eristäydyin, tein työni täysillä ja loppuajan toivoin vain pääseväni kotiin. Kuulostaako tämä sinun korvaasi sellaiselta reissulta, mikä olisi kokemisen arvoinen? I have been there!! Kuinka paljon olisin voinut saada tuosta seikkailusta irti, jos olisin pitänyt huolen itsestäni, syönneistä, ja antanut kontrollin ja pelot mennä menojaan….?! ystävä, älä tee samaa virhettä kuin minä. kommentissasi mainitsit että melkein alkaa itselläkin mieli tekemään tsempata ja ruveta jälleen syömään ja panostamaan, mutta samaan hetkeen luen kuinka sinua ahdistaa syödä kaksi PROTEIINIPATUKKAA, vaikka näet nälkää…… to be honest, en tiedä mitä sanoa. Voi johtua siitä, että itselläni on nyt kova draivi päällä, motivaatiota tuntuu olevan ja uhkun vihaa ja raivoa sairauttani kohtaan, ja tästä syystä minulta ei paljoa sympatiaa heru, ei omaa, eikä toisten sairautta kohtaan.
Sen sijaan siis että maalailisin taivaanrannan kuvia ja lässytän tsemmpiviestejä ja ”kaikki järjestyy”-viestejä, voisin sanoa: *vittu make it happen, äläkä marise ja märise siitä kuinka kiikut veitsenterällä ja haluat olla terve muttet kuitenkaan. Olen varma että haluat omasta seikkailustasi enemmän irti mitä minä sain omastani, halaut keksittyä opintoihin ja saada ystäviä, ja kestää koti-ikävät ja ahdistukset normaaliin tapaan, et kontrolloimalla syömisiä ja laihtumalla, sekä eristäytymällä. En halua hyssytellä, sillä olen todella huolissani miten tulet pärjäämään tulevasta elämänmuutoksesta ja haasteista, ellet todella herää tähän hetkeen ja todellisuuteen nyt heti, ja ota vastuuta tekemisistäsi niinkuin nuoren naisen kuuluukin. Miksi se olisi kenenkään muun tehtävä huolehtia syömisistäsi, katsoa mitä syöt ja milloin? ethän ole enää lapsi… olet ottanut valtavan rohkean haasteen vastaan lähtiessäsi opiskelemaan jenkkeihin, ja once again, olen niin innoissani ja onnellinen puolestasi, mutta jos luen vielä kovin kauan kirjoituksia, joista paistaa tämänhetkisen kaltainen epävarmuus ja ”kaikki on ihan hyvin, ei ees oo”- meininki, olen kyllä todella surullinen puolestasi. Olet saanut melkoisen mahdollisuuden elää monen nuoren naisen unelma elämää, ja sinä et ole varma haluatko leikkiä terveydelläsi vai et? Ai ei ateriasuunnitelman noudattaminen koululla onnistu koska ajat vaihtelee jne jne… pullshit sanon minä, tiedät itsekin ettei syöntiin kelloa tarvita, vaan tärkeintä on se, että syöt,vaikka sitten omalla rytmilläsi, kunhan taot ruokaa kiduksiin kolmen tunnin välein… tiedät itsekin että pystyisit tähän kaikkeen jos vain niin haluat päättää, sinussa on rohkeutta,sisua ja taisteluhenkeä, tästä olen vilpittömän varma, mutta eri asia on, halautko sinä? sairuas ei,sen tiedämme molemmat, mutta siellä jossain syvällä se aito henna, mitä se haluaa?
PoistaAnna anteeksi, tarkoitukseni ei ole saarnata, lannistaa, pahoittaa mieltäsi, solvata tai mitään tältä väliltä, sillä olenhan ollut samassa tilanteessa itsekin, mutta tuolloin minulla ei ollut ketään kuka minua olisis hieman ravitsellut, ei ketään kuka olisis asettanut rajat tuolle päättömälle touhulle, ja kehoittanut nauttimaan elämästä ja pitämään itsestä parempaa huolta. haluan että menestyt, saat ystäviä, maistat ihania ruokia, matkustelet ja nautit oloistasi kaukana kotoa, ja koulu vastaa odotusksiasi. Haluan että elät elämääsi tuolla meren takana niin täysillä kuin vaan voit, mutta tämä kaikki vaatii ponniosteluja osaltasi, ei kenenkään muun osalta. Katse siis peiliin, ja kysäiseppäs itseltäsi että mitä tulevalta vuodelta odotat ja haluat, ja oletko valmis uhraamaan SAIRAAT ajatuksesi saavuttaaksesi nuo tavoitteet…. lennoilla sinulla on valtavan paljon aikaa mietiskellä asioita. On oltava realistinen, eikä jatkaa ajattelua ”sitten kun, kyllä tämä tästä, tseppaan ihan kohta, vielä hetki…..” miksi odottaa tai pelätä jotain, mikä oikeasti ei ole edes pelkäämisen arvoista? Uskon menestykseesi ja voimiisi, mikset sinä sitten uskoisi?
PoistaVoimia sinulle <3 ja onnea!! Nauti elämästä ja alkavasta seikkailusta! Tulen lukemaan kuulumisiasi ja odotan innollla mitä tulevaisuus sinulle tuo tullessaan… elän ja unelmoin siis kauttasi!! ethän halua pettää odotuksiani? ;)
Ja ennen kaikkea: asennetta nainen!! Nyt jos koskaan näytät minulle ja muille mistä se kana oikein pissii!
Laura <3
ps. malliesimerkki siitä, kuinka vastataan lyhyesti :DD mutta ehkä meni huoleni ja viesti perille, aamen ja anteeksi ^^