Life is good,so is sushi!

Hei te kaikki kauniit ja karvaiset! I know i know, liika pitkä aika viime postauksesta taas, mutta kiirettä on pitänyt niin töissä kuin töiden ulkopuolellakin (!!!!!!!). Kyllä, ei uskoisi :D Siinä missä saleilu on hieman jäänyt, olen sen sijaan olen nähnyt enemmän ihmisiä ja ystäviä kuin pitkiin aikoihin yhteensä, ja pääsin jopa käymään maakunnan rajojen ulkopuolellakin pääsiäisen vietossa (kiitos Salla, kiitos Jyväskylä!) Elämme muutoinkin jännittäviä aikoja, sillä pinnan alla kytee, ja luvassa on melkoinen muutos tähän astiseen elämääni.... kjihihihihi! Vatsassa on perhosia, ja olen tulevasta meeeeelko innoissani, mutta tästä saatte kuulla lisää vasta tulevana lauantaina, kun tämä tähänastisen elämäni ehkä suurin ja vastuullisin päätös,ja sen tuoma muutos astuu viimein täytäntöön! *-* Te, jotka minut tunnette luonnossa, saatatte jo ehkä arvaavatkin mistä on oikein kyse ;)

Mutta tätä odottella, aijon leuhottaa teille uusimmasta aluevaltauksestani!! Nimittäin...... oih. I'm in love. Deeply and totally. Nimittäin, pitkän (lähestulkoon koko elämänmittani ajan) olen ollut erittäin ennakkoluuloinen raakaa kalaa kohtaan. Olen oikea sukuni musta lammas, sillä kaikki muut perhepiiristä vetävät kalaa kaikessa sen mahdollisessa muodossa kaksin käsin.........paitsi minä. Graavilohta? Nope. Suolasiikaa? Nah-ah. Tomaattisilliä? Big no no! Kala, jonka elämänkaari päättyy minun lautaselleni, tulee käydä joko grillin, pannun, savustuspöntän tai uunin kautta. Piste. End of the conversation. Mutta. Ihmeiden aika ei ole ohi! Todella! Se että minä itse raahasin oman ahterini vapaasta tahtdosta syömään sushia, on jotain mitä en ihan heti olisi itsekkään arvannut tekeväni. Nimittäin,  A. lähtökohta tälle kattauskelle on jo melko.......no, haasteellinen ja B. Ulkona syönti on ollut minulle, vielä voin vuosi takaperin, iso henkinen koettelemus. Noh, vaikka ulkona syönti on tullut valtavan kaninloikan verran eteenpäin erityisesti viimeisen puolen vuoden sisällä, ei ennakkoluuloni ja kammoni raakaa kalaa ja mautonta riisiä kohtaan ole hälvennyt kyllä yhtään. Tjaa-ah. Mutta niin vain kävi, ja uskoni kehittyneisiin makunystyröihin on kai sen verran vahvistunut ja maku vuosien mittaa kypsynyt, että tahdoin noita ennakkoluuloja lähteä urakalla hätyyttämään.... tai sitten vain vahvistamaan. Jostain käsittämättömästä syystä minua on riivannut jo pidempään  pakonomainen halu maistaa sushia, vaikka vähän jo ennakkoon ajattelin että metsään mennään että pölinä käy. Mutta ei. Tahtoo tahtoo! Ja ei muuta kuin kaveri matkaoppaaksi sekä henkiseksi tueksi kainaloon, sekä askel kohti oulun toista sushiravintolaa, tiskiltä tilaus jotakuinkin summan mutikassa silmät kiinni ja pitkän sekä piinallisen odottelun jälkeen eikun maistelemaan. En tiedä miten kokemusta parhaiten kuvailisi, niin monta hyvää ja mahtavaa kokemusta tuolta reissulta matkaani tarttui, että en voi muuta kuin todeta olevani erittäin onnellinen ja rakastunut. Niin sushiin, kuin omaan rohkeuteeni, sekä tahtooni lähteä maistelemaan aivan uusia makuja suurista ennakkoluuloistani ja peloistani huolimatta. Kannattiko? Hell yeah!

Oli Surimi-nigiriä, oli ebi-nigiriä, oli aburi-nigiriä, sekä vihreitä kuminauhoja (wakame-gunkaneita)..... oih <3 syöminen vei kaksi kertaa kauemmin mitä kaverilta, jolla on musta vyö sushin syönnistä, mutta noin puolen tunnin kestäneen tolskaamisen soijan, wasabin, inkiväärin sekä puikkojen kanssa, olin enemmän kuin tyytyväinen :3 

~ Laura