Kotilääkäri teki jälleen omat diagnoosinsa, ja päätin että kyllä tämä silti ravinnosta, tai sen puutteesta johtuu. Siksipä pienen harkinnan jälkeen päätin ottaa kokeiluun kalorilaskuri.fi sivuston Sulamo ohjelman (viikon kokeilu 1,90e) jotta saisin hieman käsitystä ja lukuja siitä, mitä todellisuudessa syön, ja onko tämä riittävä syömiseni todellisuudessa riittävää. Ei huolta, tämä ei ole askel menneisyyteen, sillä en ole koskaan ollut mitkään paha lukujen pyörittäjä ja numeroiden sekä kaloreiden kanssa säätäjä, ja en edelleenkään tiedä omenan tai perunan tarkkaa kalorimäärää. Tottahan niitä on tullut mietittyä, mutta en siis ole koskaan pitänyt mitään kirjaa, tai laskenut numerolleen omia syöntejäni. Hyvä näin. Joten nyt oli ihan mielenkiintoista, kun tarkoituksena olisi syödä riittävä määrä kaloreita per päivä, ryhtyä katsomaan, että onko minulle oikeasti mitään käryä miten hommat kuuluisi mennä.
Kirjauduin siis ohjelmaan ,asetin omat tietoni ja tavoitteeni (ei; en halua että rasva palaa, ei; , en halua tietää viikottaista energiavajettani, ja ei; painotavoitteeni ei ole -5,-10 eikä -20kg! Melkoinen työ oli siis laittaa omat tavoitteet ja asetukset kohdilleen, nutta kyllä se viimein onnistui, ja on ohjelmasta ollut ehkä jotain apuakin. Asetin itselleni oman tavoitteen siten, kuinka suuri määrä minun tulisi syödä per päivä, ja sinne vain lätkin suunnilleen kaiken sen, mitä alas nielen, ja ohjelma näyttää täyttyykö päivittäinen tavoitteeni, mitä minun tulisi saada lisää (esim, protsku, kuitu ja hyvät rasvat), ja mihin kiinnittää huomiota (kova rasva, sokeri ja suola), Kun ohjlemaa käyttää suotuisin silmin, eikä tartu lukemiin ja liikunta vihjeisiin niin kyllä se toimii näinkin päin :D Ei oikeasti, melko kätevä, ja olen ehkä jotain oppinutkin... siltikin omien tavotteiden asettamiseen voisi olla tervetullutta jonkun ammattilaisen aamen, sillä tämänhetkinen tavoite on vähintään 1200 per päivä, mikä kuitenkin on ehkä liika alhainen, ainakin työpäivinä? Ehkä porisutan jotain ttraineria työmaalla, meillä kun niitä käy lounastamassa ihan kiitettävästi ;)
Jouduin kuitenkin ohjelmaa luodessani laskemaan pientä matikkaa... minun tuli nimittäin selvittää oma lepokulutukseni, mikä pääsi kyllä yllättämään minut. Vajaa 1100 kcal per päivä! You said whaaat?! Eihän tuohon määrään tarvitse syödä mitään! sehän täyttyy hetkessä. Paniikki? EI ei, nyt ei hermostuta. Nämä oavt vain lukuja. Tämän myötä alkoin ajattelemaan, että mikähän mahtaa olla bmi:ni, sitä kun ei ole tullut laskettua varmasti vuoden päiviin. Ei ole ollut tarvetta, eikä kiinnostusta. Laskimpa sen siis itse. Ja järkytyin, Ainakin hieman.
Vain vähän reilu 14?
Oohhoh. Ootko tosissaan? Minun piti laskea sama lasku melko useaan otteeseen, jotta käsittäisn etten ollut painellut laskimen nappeja väärin. Hmm. Olisiko tässä syy siihen vetämättömyyteen ja väsyneeseen oloon? En ole tohtinut sano asiaa nyt äidilleni, joka välistä kysyy painoani. En minä puntarillakaan käy, en edes itse omista sellaista, ja tässä varmaan osa syy siihen ettei minulle ehkä ollut todellista tajua tämänhetkisestä painostani. Tiedän laihtuneeni joulun aikaan, työ verotti kovalla kädellä meitä kaikkia, mutta en nähtävästi ole saanut takasin sitä mitä menetin, toisin kuin luulin. Olen sentään tsempannut ja syönyt huomattavasti reippaammin tämän tammikuun kuin mitä loppuvuoden. Ajatus myös hieman pelottaa, sillä tiedän työni olevan fyysisesti melko kuluttavaa, kun päivä kuluu jatkuvasti jaloilla ollessa, kävellessä, nostellessa ja kantaessa, ja tunnen jo nyt välistä olevani aika uupunut jo pelkän viiden tunnin jälkeen. No onko tämä ihme? Eikö tällä painoindeksillä jotkut ole jo sairaalahoidossakin? Minä taas kannan pöytiin makaranilaatikkoa ja lohisoppaa, sen koomin ajattelematta ja asioista murehtimatta... pitäisiköhän? Ehkäpä. Ehkä nuo klinikkahaastattelut ovat aivan paikallaan, ja panostusta omaan hoitooni ja sen kehittämiseen lisättävä, ennenkuin löydän itseni taas saikulta.
Tämä ajatus on ollut päässäni nyt muutaman päivän ajan, ja ensin ajattelin että puhunko asiasta ollenkaan, mutta sen verran ajatus herättää ajatuksia, hämmennystä sekä hieman huolta, että ajattelin että nyt olisi viisaan neuvonantajakaartin aika ehkäpä kokoontua. Kaikki lähtee omasta itsestä, mutta silti... olen vain yllättänyt. Joskus totuus iskeytyy vasten kasvoja kuin märkä rätti, ja nyt tuntuu juurikin siltä. Höh.
Ja takaisin töihin! sitten alkaakin jo viikonloppu <3 Mahti päivää kaikille :) Kyllä se tästä!
~ Laura
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKiitoksia kommentistasi, ja huolestasi :) ja anteeksi vastaamisen viivästyminen. Apua on tulossa, kun hoidon tarve kartoitetaan tuolla klinikalla :) Olen siis toiveikas, ja siihen asti jatketaan kotosalla, ja tsempataan syömisiä. Ruokien kanssa olen parantanut huomattavasti verraten esim juurikin tuohon joulukuun hullunmyllyyn, ja pidän huolen että päiviin kuuluu kasviksia, lihaa, hiilareita, ja niitä herkkujakin ;) eli vaikka syöminen ei ole ehkä täysin mallikelpoista, niin huomattavasti paremmalla jamalla kuin aiemmin, ja siksi tuo paino pääsi vähän yllättään. Mutta olne toiveikas, ja minä uskon puntarin lukuun; jos se näyttää vähemmän, niin ruokaa ja energiaa on tankattava enemmän :) toivon todella että sinunkin asiasi saadaan järjestykseen, ja saat kaipaamaasi aoua ^^
PoistaVoimia :) ja v iikonloppuja!
Totuus on karu - mutta joskus kovin tarpeellinen - kohdata. Omalla kohdallakin sen on saanut huomata... Mutta eiköhän tuossa ole tosiaankin selitystä vetämättömään oloon: aliravitsemus eli nälkiintyminen ja keholle vaarallinen alipaino!
VastaaPoistaJa kyllä, itse olen tuossa tilassa ollut osastolla :O Ja nyt terveessä kehossa ja suht terveessä mielessä tuntuu että siihen aikaan oli ihan kuollu olo...! Uupumukseenkin todella tottuu ja mieli voi kyllä "jaksaa", jopa suunnilleen ylikierroksilla. Mutta jossakin vaiheessa keho voi lopulta tehä tenän, vaikka mieli kuinka yrittäis kroppaa huijata.
Oletko käynyt lähiaikoina ravitsemusterapeutin juttusilla? Itse olen saanut joskus paljonki apua ravitsemusterapeuteilta, jos on siis pystynyt juttelemaan muustakin kuin pelkästään ravitsemussuunnitelmasta. Aliravitsemuksen korjaaminen kun on kuitenkin vähän eri juttu kun terveen "normi-ihmisen" syöminen. Joten jonkun mekaanisen laskurin neuvoihin ei kannata luottaa! Tarvitset kipeästi energiaa (eli ruokaa) ja kipeästi lepoa, että keho, jota syömishäiriö tuhoaa, voi alkaa tervehtyä.
Vaikka ahistais niin painon normalisoiminen ja syömistottumusten normalisoiminen todellakin on kaiken ahistuksen arvoista! Elämä ja oma keho ovat ainutlaatuisia ja kallisarvoisia... harmittaa niin, että se tonttu pirulainen on pilaamassa sun ja monen muun elämää ! :(
Ihailen sun kirjoitustaitoa ja positiivista otetta, asiat vielä järjestyy. Nyt ekstratsemppiä sulle <3
Hei siellä :) ja kiitoksia ihan valtavan paljon kommentistasi: se sai paljon aikaan ajatuksia, ja siinä oli paljon asiaa! enemmänkin voisin tietää tuosta sinun ravitsemusteraoeutistasi, joka on ilmeisesti tehnyt muutakin kuin printannut koneesta 1200 kalorin suunnitelman ja sanonut että tuossa on, syö tyttö syö ;/ en ole koskaan saanut mitään henkilökohtaista ohjausta, tai niinkuin juurikin sanoit, tarmpempia neuvvoja mihin kiinnittää huomiota ja mitä erityisesti vaalia täss äalkuvaiheessa. Nyt kun käyn noilla klinikkakäynneillä haastattelussa osastoa/ tai todnäk avohoitia varten, siellä minua tulee haastattelemaan yhtenä hoitotahona myös minulle iavan uudi rav.terapeutti. eli jotain hyvää on luvasa :) osuin niin monessa kohtaa asian ytimeen, ja tiedän varsin hyvin itsekkin mitä kaipaan: ruokaa ja lepoa! Oudottaa, kun on on kiinnittönyt nyt enemmän huomiota ruokaan ja sen laatuun ja määrään, vaikka varsinainen suunnitelmani ei vieläkään ole käytössä, on parannus viime kuuhun huomattava, ja olo on näinkin huono :/ tai tämä uupelo. ehkä se joulu potkii nyt sitten vähä takautuvasti, ja kun päivät töissä ovat taa vuorostaan alkaneet kasvattamaan pituuttaan. oma vointi huolettaa, vaikka sairasmieli tekee juurikin niinkuin mainitsit: uskottelee että voimia riittää vaikka mihin, vaikka todellisuudessa energiaa ei välttämättä riittäisikään. Sitä vain tahtoisi jaksaa normaalisti, ja omaa kehoa ei muista kuunnella. siksipä tämä yhtäkkinen väymyspiikkikin pääsi yllättämään, kun ei tällaista tahtonut tapahtuvan.
Poistamutta nyt minulle on viisi pääivää vapaata, ja maanataille kokitan järkestää tapaamisen tämän klinikan terapeutin kanssa :) kyllä ne asiat tästä, en minä hätää kärsi, todellisuus (numeroina) iski vain päin naamaa, ja antoi vähän ymmärrystä omaan oloon. kiitos vielä kommentistasi, se merkitsi minulle paljon :) Ja ihanaa kuulla että itse olet jo taivaltanut sen kivisen polun loppupäähän, ja kykenet katsomaan taaksesi ja toteamaan että se kaikki kannatti. Tämä taas motivoi ja innostaa minua! jos tämäkin tyttö tässä, niin totta helvetissä minäkin ;)
ihanaa viikonloppua sinulle! kirjoittelethan taas ^^
Laura :)
Voi kiitos vastauksesta ^_^
PoistaTuosta ravitsemusterapiasta, itse kirjoitin välillä ylös kysymyksiä mistä halusin kuulla ravitsemusterapeutin mielipiteen. Mua kiinnosti esim. onko sillä hirveästi väliä mitä ravintoaineita saa kun keho on aliravittu, missä järjestyksessä elimistö käyttää energiaa korjaukseen (eli mihin energia esin käytetään), milloin normaalit nälkäsignaalit palaa tai milloin semmonen loputtoman nälän tunne helpottaa (pelotti että helpottaako se koskaan :D)... ja vinkkejä siihen miten saan itseni käytännössä totetuttamaan sitä ateraisuunnitelmaa (eli syömisen psykologiaa)... Jotku terapeuttitapaamiset on kyllä ollu taas sellasia lista käteen ja ulos...
Hienoa että sulla on tapaaminen klinikalla! Itse oon oikeastaan hyötyny osastosta, mutta oon nähny tapauksia, missä pohjalta on ponnistettu ylös avohoidon voimin. Joten keinoja on monia ja toivottavasti löytyy sopivaa apua! Seurailen kuulumisia sitä mukaa kun/jos jaksat päivittää :)
Tosiaankin uskon että susta on kääntämään suunta täysin! Toipuminen on ehkä kipeää, mutta usein ihan erilaista mitä on pelänny ja odottanut. Oon pelänny monia asioita ihan turhaan... Itelle tämä on ainaki mitä antoisinta ja toiveikkainta aikaa, vapautumisen aikaa!
Toiveikasta viikonloppua :)
- S.
Kiitoksia kovasti jälleen kommentistasi! :):) paljon oli hyödyllistä tietoa, ja vinkkejä. ehkäpä minäkin teen pientä listaa kun tiedän tuon oman ajan olevan luvassa, vaikka ei minulla ihan noin isoja ajatuksia ollut mielessäni kuin sinulla :D Lupa syödä-kirja on vastannut jo moneen kysymykseeni, siitä on olllut aikoinaan kovasti apua :)
PoistaJa kiitos suunnattomasti tsempistäsi ja uskosta voimiini ^^ hulluinta tämänhetkisessä tilanteessani tuntuukin juuri olevan se, että mieli tuntuu olevan askeleen edellä mitä keho, ojka tuntee suurta väsyä ja voimattomuutta paremmasta ravinnonsaannista huolimatta :/ tunne on outo, mutta jospa tämä olisi vain tilapäistä, ja vain yksi vaihe prosessissa :) ehkä se on niinkin että kun terveemmälle ajattelulle antaa pikkusormen, se vie pikku hiljaa mukanaan, juurikin esim ruoan tarpeena ja lepona? :D kyllä se tästä, olen luottavaisin mielin liikkeellä, ja tehostettu avohoito kuulosstaa oikein hyvältä omaan korvaani :) osastoa en pelkää enää niin suuresti, mutta se vain tietää työsuhteeni loppumista, siksi tämä ajatus on hieman kiusallinen ja tukala :/ mutta päivä kerrallaan, ei lähdetä murehtimaan asioista ennakkoon ^^
Ihanaa viikonloppua myös sinulle! <3 seuraan varmasti jalanjäljissäsi ;)
Laura
Ei mikään ihme jos väsyttää ja veto on poissa tuolla energiamäärällä ja painolla! 1200 kcal on ihan liian vähän painon korjaamiseen, ja fyysisesti raskaaseen työhön yhdistettynä koko tilanne kuulostaa aika huolestuttavalta. Ei kannata tuijottaa jonkun laskukaavan lukuja, sillä niitä ei ole tehty aliravituille tai syömishäiriöstä toipuville. Sun keho tarvii PALJON ruokaa ja energiaa korjatakseen vauriot, mitä sairastaminen on saanut aikaan. Kuten sanoit, moni olisi tuossa kunnossa jo osastolla, joten pidäthän huolen ettei tilanne pääse yhtään pahemmaksi. Ei niitä lukemia ja ravinto-aine taulukoita kannata muutenkaan liikaa tuijottaa, kyllä se keho kertoo mitä tarvitsee, jos sitä vaan uskaltaa kuunnella ja toteuttaa myös käytännön tasolla. Vaikka tietenkin syömishäiriössä käsitys normaalista annoskoosta voi olla vähän hämärtynyt ja kroppa on tottunut liian pieniin määriin... Tsemppiä ja rohkeutta syödä ihan kaikkea mitä tekee mieli ja niin paljon kuin napa vetää. Koska mitään vaaraa ei ole, että sä söisit liikaa ;)
VastaaPoistaKiitoksset Lotta kommentistasi ^^ ja huolestasi ja tsempistäsi! kaikki sanomasi oli täyttä asiaa, ja onnekseni voin todeta että sen verta pää on menoss amukana että käsitän kaiken tämän itsekkin :) vaikka oma syöntini saattaa itsestäni tuntua väliltä reilulta, niin se ei välttämättä sitä aina ole, vaan sinne kaivattaisiin aina yksi leipä, tai iso peruna lisää, jäätelön kera ;) kovasti olen tsemoannut ja ero jouluiseen on huomattava, ja suunta oikea, joten positiivisin mielein oleen liikenteessä. Tarjoitus ei ole antaa painon tippua enää yhtään, päim vastoin: minun on jaksettava työssäni, ja siksi on minun myös jaksettava syödä enemmän, vaikka mahaa kiristäsi, ja annokset "suuria" (tontun mielestä vain ;)) kyllä se maha siitä taas venyy kun alkaa vain alas tavaraa tukkimaan ;) sallivuustasoni herkuille ja vapaalle syämiselle on ihan kohtuu hyvällä mallilla, nälkää itsessään ei vain tahdo aina riittää :/ mutta nälkä kasvaa syödessö, niinhän ne ainakin väittää, ja näin olen itsekkin aiemmin kokenut ;)
PoistaKiitokset vielä huolesta, kirjoittele toki uudemman kerran ^^
Toi on muuten jännä miten erilailla ihmiset voi BMI:n huidellessa alkaalla. Itselläni BMI:n ollessa näin alhainen ensimmäistä kertaa (pahimmmassa ano-vaiheessa vuosia sitten) olin täysin tiskirättinä väsymyksestä, enkä edes pystynyt nukkumaan energiantarpeen takia. Sain pelkotiloja ja itkin hysteerisesti koko ajan. Nyt muutama vuosi eteenpäin olen samassa painossa ja voin mielestäni ihan hyvin. Syön säännöllisesti, joskus herkkujakin. Liikun ja lenkkeilen. Jaksan koulussa yms. Silti ihmetyttää, miten BMI:n huidellessa 15,3 paikkeilla jaksan melkein sen minkä muutkin.
VastaaPoistaKuintenkin kauheasti tsemppiä sulle! :) Meillä on vaan tää yksi elämä, yksi nuoruus. Ei hukata näitä parhaita vuosia tähän sairauteen enää hetkeäkään. Uusi elämä alkaa NYT! :)
Moi, ja kiitokset kommentistasi :) on totta että keho tuntuu taipuvan vaikka ja mihin painon ollessa yllättävänkin alhainen, nyt vasta on alkanut tuntumaan askel painavalta, ja syy taisikin löytyä juuri tuosta :/ itselläni mieli ja motivaatio on ollut jo pidempään paremmassa jamassa kuin vuosiin, mutta silti painoni on ollut samaan aikaan vuosia lukemissa, missä viimeksi ala-asteella. erittäin ristiriitaista! en ole vain jaksanut kantaa huolta,tai jaksaa välittää omasta kehostani tai voinnistani, vaan "voin hyvin ilman että oikeasti voin hyvin". nyt vain alkoi tuntumaan että kohta tulee taas stoppi jos ei kerää pakettia hieman kasaan, syömisiin olemnkin alku vuoden jo panostanut, silti projekti junnaa, ja paino on tullut jopa yhden tipuaskeleen verran alas... mitä!? tärkeää on että mieli on motivoitunut, kunhan vain nyt saa kehon mukaan prosessiin, ja ruokittua terveitä ajatuksia ja turbottsempin päälle!:)
Poistahurjasti vointeja sinullekkin, ei tuota liikaa pianoa tunnu olevan sinullakaan! eli pöperöä poskeen myös siellä, niin saadan kohta molemmat puhua jo aivan eri indekseistä ;) ^^ tätä minä ainakin toivon ja odotan aidosti!!
Laura :)
Jätin Sulamossa kaiken suosituksille, niin ei tarvinnut laskea mitään, mutta sain paljon enemmän kaloreita syötäväksi. Uskaltaakohan ne kaikki syödä, jotta laihtuu varmassti?
VastaaPoista