Eli luvassa olisi, mina herrar och damer, omenapiirakkaa! Ja vaikka piirakoita on tullut leivottua harvasenpäivä pitkin kesää, tämän ohjeen ristin loistavaksi jo heti ensi ensi lusikallisen jälkeen! Kyseessä ei ole nimittäin ihan perinteinen piirakka, vaan proteiinipiirakka. Löysin reseptin eräästä blogista, jonka pitäjä oli itse suuressa viisaudessaan kyhännyt kasaan... ihailtavaa lahjakkuutta ja mielikuvituksen käyttöä. Mutta siis, koska paino kaipaisi taas hieman kiritystä kuluneen kesän jäljiltä, on tarkoituksenani ollut lisätä hieman proteiinin saantiani. Ja tämä piirakka on vastaus rukouksiini: vaikka piirakan syönti vielä välistä käykin pienestä haasteesta, tämä luomus katosi minun ja armaan serkkuni kiduksiin vajaasa kolmessa päivässä.... kyllä, söimme sen kaksitaan. Koko piirakan. Viimeisintä murua myöten. Jos tarkoituksena on lisätä protskua ruokavalioon, miksei lisätä sitä sitten piirakan muodossa? Vaikka minullakin oli alkuun pieniä ennakkoluuloja tätä "terveyspiirakkaa" kohtaan (onhan noita mitä ihmeellisimpiä väännöksiä tullut testailtua kuluneiden vuosien varrella), tässä piirakassa oli oikeasti sitä makua, rakennetta, pehmeyttä, mehevyyttä, sekä myös niitä ravintoarvojakin. Kyllä oli Tontulla moneen otteeseen ohjenuorat hukassa, kun aamupalana lautasella komeili kunnon siivu omenapiirakkaa, hahah! Tai välipalana...tai iltapalana.... tai pitkän työillan jälkeisenä yöpalana kello kolmen aikaan pilkkopimeässä keittiössä istuskiessa, nälän kurniessa mahassa. "Mitä kummaa, piirakkaa joka onkin ruokaa, eikä vain kahvikupposen avecci?" Aluksi piiraakkaa söikin melkoisen ristiriitaisin tunnelmin, kun niin pitkään kaikki makeat leivokset ovat olleen pannassa, ja vasta viimeisen vuoden aikana olen niillä ruvennut itseäni haastamaan, ja nyt sitä saikin vetää ihan leivän tai rahkan asemasta. Kummallista. Kyytipoikana toimi Dr. Oekterin hieman kevyempi "arkinen" vanilijakastike, jota kokeilin myös ensimmäistä kertaa. Vaikka mikään ei voita Flora Vanillaa, ei tämäkään soossi pahasti jäänyt kalkkiviivalle pölyjä nielemään, mitä vanilijakastikkeisiin tulee. Uusi puteli lähtee kiertoon ja varmaan heti huomenissa, kun haluan vaihteeksi taas niellä protskut tämän maistuvan piirakan muodossa.
Nyt siis kaikki kokeilunhaluiset omenoita hamstraamaan, sillä tämä naminamiherkkuterveyspiirakka räjäyttää tajuntanne!
Piirakan valmistus onnistuu kyllä sellaiseltakin, joka ei itseään varsinaiseksi Leipuri Hiivaksi tunnusta. Sokerin, jauhojen sekä voin puuttuessa myös valmistusprosessista puuttuu kaiken maailman, vaahdottaminen, lämmittäminen, pehmittäminen, pöllyyttäminen tai siivilöinti. Senkun vain läiskii märät aineet keskenään sekaisin...
... ja pyöräyttää toisessa kulhossa kuivat aineet. Paitsi ei omenoita. Sattui vain pulvereiden kanssa samaan kuvaan... Pomenoita pehmitin kattilassa kanelin ja stevian kanssa ihan ensitöikseen, jotta kerkeäisivät hieman jäähtyä ennen taikinapedille kumoamista. Käytin kuutiot kattilassa myös siitä syystä etteivät ne vain jäisi koviksi ja happamiksi. Liekkö pakollinen osuus, mutta näin toimin aina kun omenapiirakkaa väännän. joten näin päätin toimia tälläkin erää. Eikä niiden muuten tarvitse edes kuutioita olla, kukin vääntäköön omenoista juurikin sen mallisia ja muotoisia mihin itse on sillä hetkellä kykenevä ja halukas vääntämään.
Reseptiä halusin testata myöskin siitä syystä, että minulla oli jäänyt kaapin pohjukalle keväisestä salitreenailusta palautusjuomana toiminutta herajauhetta. En halua heittää kallista pulveria roskiin, joten nyt tarkoituksenani on ujuttaa kyseistä "kaakaota" kokeiluihini keittiössä. Tässä tämä suklaan makuinen jauhe toimi ainakin enemmän kuin hyvin, vaikka alkuperäisessä reseptissä olikin käytetty vanilijan makuista heraa. Mausteeksi sekaan kunnon tujaus kanelia sekä kaardemummaa.
Lopuksi kuivat ja märät soossit lyödään sikonsokinsekaisin keskenään, taikina voideltuun vuokaan, sekä omena kuution, lohkot, suikulat, siivut, viipaleet.... raaste, neliöt tai mitkä ikinä ripoteltuna niskaan. Ja uuniin. Asteita 175, ja noin puolisen tuntia. Itselle meinasi käydä ohraset paistovaiheessa, kun väänsin kelloon ylimääräiset viisi minuuttia lisäaikaa. Taikina (liekkö tuon jauheen ansiota) on herkkä paistumaan, joten toinen puoli piirakasta meinasi saada astetta paria hieman tummemman rusketuksen pintaansa. Mutta suurta vahinkoa ei onneksi päässyt käymään kun kuolavana leuasta valuen kyttäsin piirakkaa lasin läpi herkeämättä, ja kerkesin kuin kerkesinkin piirakkapolon pelastamaan kuivumiselta juurikin ajoissa.
Uunista ulos! Siinä mielessä erikoinen piirakka, että jos joku olisi tarjonnut tätä minulle ihan "tavallisena" piirakkana, enpä kyllä olisi välttis edes arvannut, että eihän tämä ihan perinteinen piirakka ollutkaan: sen verran pehmeä rakenteeltaan sekä maistuva maultaan tämä kokeilu oli, että maistuisi ihan varmasti myös kaikille niillekkin, jotka vannovat aidon voin ja kerman nimeen ;) Ainakin oma isäni ylisti piirakan makua, eikä tainnut miesrukka tietää mitä edes söi :D Mutta ihan aikuisten oikeasti suuren suuri positiivinen yllätys, ja varmana tulee kokeiltua tästä eri variaatioita jatkossakin. Niiden ihan normipiirakoiden lisäksi, totta kai ;)
Maku oli kohdillaan erityisesti seuraavana päivänä piirakan muhittua ja maustuessa jääkaapissa yön yli, ja aina sitäkin seuraavaan päivään. Kaardemumman ja kanelin maku voimisuivat joka kerta enemmän, ja kakku kostui mukavasti. Todella hyvää paljaaltaan, mutta vanilija kastikkeen kanssa vieläkin parempaa! Luulen että kaveriksi sopisi myös joku vanilijainen rahka, tai miksei vaikka jäätelökin. Vaihtoehtoja on rajattomasti, oman maun mukaan :)
Omena-pomena-proteiinipiirakka
2,5 dl kaurahiutaleita
60 g (eli 2 mittaa) proteiinijauhetta (vanilija/suklaa)
1,5 tl kanelia
1 tl kaardemummaa
1 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
makeutukseen halutessa ripaus steviaa
(itse en makeutta ensimmäiseen piirakkaan lisännyt, mutta huomiseen kokeiluun taidan steviaa hieman lorauttaa sekaan, jotta pohjasta tulee heti kunnolla makea ;))
4 munan valkuaista (itse olin laiska ja löin kaksi kokonaista munaa...)
2 KYPSÄÄ banaania (mitä kypsempiä,sen makeampi piirakka!)
1/2 dl vettä (itse lorautin maitoa)
1/2 dl rahkaa, luonnonjogurttia tms.
omenoita oman maun mukaan
175 astetta, noin puolisen tuntia. Paranee kylmässä yön tai pari yli muhittuaan. Tarjoile millä ikinä haluat, vanilijakastike mielestäi ehdoton ässä! Itse kyseisen soossin voi tehdä mm. rahkasta ja maidosta ja steviasta, mutta enpä oikein itse moiseen usko........ ei voi millää maistua yhtä hyvälle kuin kaupasta ostettu valmis kastike. Ei nyt ruveta sentään ihan niuhottamaan.
Kokeilkaa, kokeilkaa, kokeilkaa! Tätät maistuvammassa muodossa ei proteiinia ja kuituja voi enää saada! Tuo mukavaa vaihtelua aamu- ja iltapala menuihin, sekä toimii enemmän kuin hyvin välkkäripalana, laisinkin silloin kun makeanhammasta kolottaa.
Ja vielä viimeisenä sanasena on pakko mainita myös yksi tosiseikka: Tiedetään, ei ole ehkä kannattavaa kikkailla pelkästään kyseisenlaisilla
terveyspiirakkaresepteillä, sillä tämänkaltaiset reseptit ruokkivat osittain vielä sairasta ajattelumaailmaani,
mutta tiedoksi myös se, että yhtälailla olen haastanut itseäni myös ihan
tavallisilla piirakoilla, viimeksi juuri naapurini leipomalla
yllärimustikkapiirakalla (jonka syömisestä jaksan olla edelleen todella
ylpeä, sillä haasteellisinta minulle vastaavanlaisessa syömisessä on
juurikin ollut se, etten ole tiennyt mitä toisen leipoma/kokkaama ruoka
tarkalleen pitää sisällään... mutta sinne upposi ne palaset, ja hyvä
niin!). Yhtä syylliseksi tunnen itseni jakaa kanssanne tämä kyseinen resepti kuin mitä kaupassa ostaessani ainoastaan luumutomaatteja tai banaaneja, jotka nyt vain sillä hetkellä sattuvat olemaan vain se ainoa asia, mitä kaupasta satun sillä hetkellä ainostaan tarvitsemaan. Ymmärrättekö mitä tarkoitan? Koen, että heti löytyy joku, joka välittömästi ajattelee että nonnih, arvasinhan minä, ei tuo tyttö kuitenkaan kykene muuta syömään kuin pupun ruokaa ja versoja.... Aivan kuin en saisi ikinä koskaan enää ostaa mitään terveellistä, kevyttä tai vähäkalorista ilman, että joku jostain hyppäisi eteeni ja sanoisi Hah, I knew it! Vai onkohan taas kaikki tämä vain minun päässäni....? Todennäköisesti. Mutta jokatapauksessa, käsi sydämmellä voin kuitenkin todeta, että toivoin tämän piirakan todella piristävän mieltäni, ja tuovan
ennenkaikkea vaihtelua loputtomalle raejuusto, kananmuna, rahka,
jogurtti, tonnikala-rumballe. Lisäksi halasin kokeilla jotain aivan uutta jopa minulle, sekä itse todeta, voiko
kyseinen piirakka todellakin olla toimiva.
Ja juu-u, kyllä se näemmä vaan
voi.
Maistuvaa loppu lomaa kaikille!
~ Laura
MULLEKKI!!!
VastaaPoistaEiku vaan piirakkaa vääntämään ;) Tänä aamuna tekaisin puolikkaan ohjeen mukaan, paistoin pienessä sinkkuirtopohjavuoassa, ja tuli ihan sairaaaaan hyvää, parempaa kuin tästä ensimmäisestä! Pienemmän vuoan vuoksi piirakasta tuli paksumpi, ja sitä kautta vähän mehevämpi, sekä lisäsin taikinaankin tällä erää steviaa. Sitäpä onkin väännetty sitten tänään päivällisen/välipalan sekä iltapalan korvikkeena, kun kiire on pitänyt liikkeessä koko päivän. ja hupsista, nyt kaapissa onkaan enää yks pikku kytynen siivu jäljellä ;) ehkäpä jo tällä viikolla tekaisen uuden, persikkaversiona näillä näkymin *-*
PoistaOo, tätä pitää kokeilla! Normaalien piirakoiden lisäksi tietty (;
VastaaPoistaJeps, normi piirakat ovat ne jotka hätyyttävät sairautta, mutta ihan tosi ihanalta maistui tämäkin, ja vielä mukavampaa on saada vaihtelua proteiinin saantiin :) Tänään tekemäni piirakka on mennyt kuin kuumille kiville, ja jäljellä on enää yksi pieni siivu (kyllä, olen syönyt itse YKSIN koko pikku piirakan (puolitin taikinan) yhden päivän aikana), sen verta onnistunut, ehkä jopa parempi, tämän kertainen torttu oli ;) Rohkene kokeilemaan ihmeessä :) HProtskujauhon hankkiminen ei tietenkään ole välttämätöntä, keksii vain millä korvata tuon pulverin....ehkä enemmän rahkaa, ja mantelijauhetta sekaan? eikun rohkeasti kokeilemaan ja etsimään toimivia reseptejä ;)
PoistaKysyin vain, että mitä opiskelet/mihin oot valmistunut? :)
VastaaPoistaEn oo sun blogia sen kummemmin katellut, mutta voisin kyllä alkaa lukemaan :)
Heippa vaan :)
PoistaMukava saada uutta verta näihinkin piireihin, välkommen :) Opiskelin. Valmistuin restonomiksi hotelli- ja ravintola-alan koulutusohjelmasta viime lokakuussa Rovaniemeltä, ja koska olen tällainen hätähousuikiopiskelija, tarkoituksenani olisi lähteä lukemaan ravitsemustiedettä avoimeen yliopistoon tulevaksi vuodeksi nyt syyskuusta alkean :) mistä moinen kysymys juolahti mieleen? :)
Opiskelujutut tuntuu ajankohtaiselta, kun vuoden päästä sitä suuntaa maailmalle katsomaan mitä löytyisi. Lukion viimeinen vuosi siis starttaa maanantaina :) Ootko vielä ajatellut sitten valmistua ihan ravitsemustieteestä, eikö siihen vaadita Kuopio tai Helsinki? Itse mietin yhdessä vaiheessa ravitsemustiedettä, mutta ei se sitten kiinnostanutkaan tarpeeksi kun katoin mitä kursseja se pitää sisällään. :) Missä päin asut sitten nyt? Itse oon näillä näkymin lähdössä Ouluun vuoden päästä.
PoistaAhh, kylläpä tulee omat lukiovuodet ja vaikeat päätöksenteot elävästi mieleen :D Itsellänikin piti melkoisen kauan miettiä mille sitä alkaisi ja mitä haluaisi, matkailuala tuntui tuolloin kaikkein kiinnostavimmalta, ja sillä kait minä Rovaniemelle päädyinkin. Ei hotelli-ja ravintolamaailma ole 110% se minun juttuni vaikka alan töitä mielelläni teenkin, mutta jotain pitäisi silti vielä keksiä.
PoistaKuopio juurikin olisi minulla tähtäimessä, sekä siellä laillistetuksi ravitsemusterapeutiksi tuleminen (kyllä, pientä surkuhupaisuutta tässä tilanteessa kyllä on :D), ja jos nyt pääsyn lukemaan nämä perusopinnot täällä Oulussa, olisi ne jo hyväksi luettuna minulla Kuopiota varten. Mutta saa nähdä, ehtii nuo suunnitelmat muuttua minullakin melko vikkelään, mutta moinen suunnitelma tuntuu ja kuulostaa hyvältä ainakin tällä hetkellä :) Tulevan vuoden aikana joko huomaan ettei ole minua varten,tai innostun entisestään.
ja hei, välkommen till Uleåborg, kaupunkiin jossa aina tulee ;) täälläpä sitä nimittäin itsekkin ollaan asusteltu koko ikä, lukuunottamatta noita kolmea vuotta Roissa välissä. Kuopioon minulla on intressejä lähteä noin 0%,nyt kun viimein olen päässyt taas takaisin Ouluun, mutta koulu vetää puoleensa. Mitä meinasit Oulussa alkaa mahdollisesti lukemaan?
Oulu onkin jollain tapaa tuttu, kun sisaruksistani kolme asuu siellä. Siskolla tullut vuosien varrella käytyä aika usein :) Kokemus kai se Kuopiokin olisi sitten, kun Rovaniemeltäkin oot hengissä selvinnyt. Aina sieltä opintojen jälkeen voi palata takaisin Ouluun, paitsi kestäähän ne opinnot muutamia vuosia.
PoistaTällä hetkellä ois tähtäimessä hakea opiskelemaan varhaiskasvatusta eli lastentarhanopettajaksi. Asiaan saattaa vaikuttaa se, että oon ollut paljon tekemisissä kahden siskoni lasten kanssa ja oon vaan lasten seurassa heitä hoitaessa ollut tosi onnellinen :) Uskon, että motivaatio lukea 1. vaiheen pääsykokeisiin on suuri. Sen selvittyään sitten vain kun selviytyisi pääsykokeissa hyvin. Varmaankin samalla hakisin luokanopettajaksi toisena vaihtoehtona.
Olin pari vuotta sitten varma, että haen terveydenhoitajaksi. Halusin kuitenkin alaan vain muutaman asian perusteella ja en ottanut alasta selvää ollenkaan. Nykyisin se ei tunnu yhtään oikeelta alalta mulle. Tuntuu, että tässä lukion aikana on pyöritellyt tarpeeksi terveysasioita mielessään jo ja se riittänee. Hyvä sanoa vain näin, kun nyt syksyllä kirjoitan terveystiedon ja pakkohan sitä on lukea :D
Myöskin oon koko lukioajan stressannut yo- kirjoituksista ja nyt taas tuntuu olo kumman vapaalta niiden osalta. Tavoitteet ei ole enää siellä äärirajoilla. Jos päädyn hakemaan varhaiskasvatusta/luokanopettajaksi niin sinne ei edes kysytä yo-papereita. Joten se kaikki vuosien stressi tuntuu niin naurettavalta. Tätä tekstiä taas riittää :D
Antaa tulla vaan sitä tekstiä, kyllä minä jaksan lukea ;D Mutta hyvältä kuulostaa, että suunnitelmasi ovat jo noinkin pitkälle räätälöityjä, ja osaat ajatella lukiuon jälkeistä jatkopaikkaa :) Eipähän tule tehtyä mitään hätiköityjä päätöksiä sitten pakon edessä. Ja hei, älä ressaa niistä kirjoituksista; niistä maalaillaan ja pelotellaan ihan turhaan, loppupeleissä ne ovat vain yksi osa koko kokonaisuutta, jolla, niinkuin itsekkin jo totesit, ei välttämättä ole edes suurta roolia jatkoa ajatellen. Teet parhaasi, jasehän riittää. Sillä ajatuksella pääsee jo pitkälle :)
PoistaKyllähän ne suunnitelmat täytyy olla hyvin mietittyjä, kun on pari vuotta ollut asiasta ihan eri mielipiteet ja viime keväänä joutunut puntaroimaan valintoja uudemman kerran. Hirveesti kuulee, että lastentarhanopettaja/luokanopettajalla on hirveesti työtä. Onhan siinä työtä, mutta koen että saisin siitä myös paljon. Sisko juuri kommentoi, että terveydenhoitaja voisi olla leppoisampaa. Itse vähän epäilen, kun tällä hetkellä ei vaan houkuttaisi kolmen vuoden sairaanhoitajaopinnot ja sitten vuoden terveydenhoitajaa ja sitten sitä itse työtä. Ne ajatukset ovat kääntyneet vähän negatiiviseksi energiaksi..
PoistaEräältä henkilöltä kuulin kirjoitusten suhteen lähes samat sanat kuin mitä itse sanoit :) Opein niiden sanojen merkityksen vasta vähän aikaa sitten. Nyt vaan kun ylihuomenna koulu alkaa ja pelkät kertauskurssit koulussa niin tekee tunneilla parhaansa ja sitten kotona lukee niin oon ainakin omalta osalta tehnyt parhaani. Tiedän kyllä etukäteen, että en ole mikään luonnonlahjakkuus esim. ruotsissa että mulle M ois kova suoritus.
Nyt mennyt kyllä hyvin ripari-isostelusta lähtien. Olin riparilla just ennen mun synttäreitä isosena. olihan ne yöunet sitä 6-7h/pv ja viimeisenä päivänä 4h mutta hyvin jaksoi :) Oli ihan tosi hyvä porukka ja ne oli kaikki yhteistyökykyisiä ja positiivisella energialla mukana leirillä. Leirin jälkeen olikin viimeisiä ajoja ja sitten oli inssi. Nyt sitten oonkin jo kahdesti ajanut Ylivieska- Oulu välin ja kerran takas Oulu- Ylivieska. Muuten en kyllä autolla ole ajanut inssin jälkeen, mutta kaks tuntia putkeen on toki ihan hyvää harjoitusta :D
Riparin jälkeen myös en oo enää nukkunut unirytmiä 2-12 vaan keskimäärin nukkuminen on ollut sitä 11-8.30 :) Eka ajotunnit ja inssit 8 aikaan aamulla. Tän viikon heräsin kolmena aamuna salille, yhtenä lenkille ja yhtenä kaverin kans Kokkolaan shoppaileen vuorokauden ympäri. En oo koskaan ollut aamuenerginen, mutta nyt kyllä tuntui että ehkä sitä kuitenki vois jopa olla :D Nyt viikonloppua viettelen siskolla, ollutkin touhuisat päivät kun torstaina kaverin kanssa klo 8 junalla Kokkolaan shoppailemaan ja takaisin klo 19:30 lähtevällä junalla. Eilen taas kävin 8 aamulla salilla, sen jälkeen ajoin Kelloon siskolle. Täällä hoidin illalla yksin klo 17 eteenpäin 1v, 3v ja 4v sisaruksen lapsia. Hyvin meillä meni, mutta ainahan tuossa touhua on.
Tuntuu, että näin kirjoitusten alla on löytänyt sellaisia harrastuksia jotka on jäänyt pitkäksi aikaa pois. Alkanut taas lukeen kirjoja ja pianoa kiinnostais opetella uudestaan soittaan. Toki nyt vie paljon aikaa kuntosali, lenkit, sähly, yleinen hengailu ja yo-kirjoitukset. Ei paljon ns. ylimääräisiä ehdi harrastella. Kuitenkin nyt ollut leirin aikana ja sen jälkeen jotenkin iloinen olo :)
Tää miks vähä tähän kuulumisia kertoilen niin kuuluu siihen, kun kerran mun viestiin vastasit. Olen tämän kuukausi sitten tulleen viestin kirjoittaja
http://pieninaskelinelamaan.blogspot.fi/2013/07/naantalin-aurinko.html#comment-form
Anonyymi11. heinäkuuta 2013 23.20
Huomasinpa samalla itse tuosta, että siitä on tosiaan tasan kuukausi aikaa. Tosiaan riparilla ja sen jälkeen ei ole tullut mitään takapakkeja. Vaikkakin tein kyllä säädöksen, että syksyn yo- kokeisiin asti en syö herkkuja eli elokuun- ja syyskuun. Syy vähän, että söin niin paljon kesä- ja heinäkuun että oon ihan kylläinen niistä mutta se suurempi syy on se, että ilman herkkuja oikeesti uskallan syödä kunnolla kulutuksen mukaan juuri niinkuin kehoni tarvitsee kaiken urheilun keskellä, jonka taas flunssan jälkeen nyt juuri aloitin uudelleen. Lokakuussa sitten varmasti herkut jo maistuu taas, mutta pidän vaan jatkuvasti kohtuuden mielessä ja jos syön herkkuja niin syön niiden lisäksi myös ateriat normaalisti enkä kerrytä nälkää.. uskon, että tää nyt toimii. Vatsakaan ei ole pahemmin ees juonitellut nyt tähän kolmeen viikkoon. :)
PoistaJa kaikkeen lihavuusefekteihin.. painoa tuli kilo lisää. Siitäkin tiedän kuinka älyttömästi ihminen saa syödä lihoakseen, koska en hyvinvoivana kyllä edes söis niin paljo normaalissa tilassa mitä silloin kesällä herkkuja.. ja se tunne että parin kuukauden päästä oikeesti kykenis syömään herkkuja niistä nauttien ilman ähkyjä. :)
Moi taas :) Ja kiitos massiivisesta viestistä! itsellä on pukannut kiire, työt, ressi syksyn töiden ja mahdollisen avoimen yliopisotn kanssa, joten bloggailu on vähän jäänyt taka-alalle, siksi hitaus vastata... mutta mukava kuulla, että olet itsevarma kirjoitusten suhteen, ihan varmana teet parhaasi, ja se RIITTÄÄ! lisäksi kuulumisesi kesältä vaikuttavat hyvältä, mukava kuulla :) Nyt keskityt opintoihin sopivassa suhteessa, ja muistat pitää huolta omasta hyvinvoinnista ja ravinnonsaannista, se on erittäin tärkeää kun aivonystyrät ovat kovassa käytössä ;) Muuten menee työ hukkaan!
PoistaIhanaa syksyn jatkoa sulle :) piristä minua taas kirjoituksillasi jahka kerkeät : Tsemppiä kouluun!
Mistä noita proteiinijauheita saa? :o
VastaaPoistaIhan normi kaupoista löytyy :) yleensä urheiluosastolta, mutta marketista riippuen saattaa olla jollain muullakin osastolla. Myös Tokmanni ja Kärkkäinen myy, sekä nämä isoimmat marketit tietty, ja löytyypi tietty erikoisliikkeistä ja netistä, itse taisin juurikin ostaa Oulusta yhdestä "bodaajien" kaupasta :D pulvereita löytyy joka löhtöön aina puhtaasta proteiiniesta valmiisiin palautusjuomasekoituksiin (niissä hiilarit mukana), ja makuja aina maistamattomasta minttu-suklaaseen tai banaaniin... jokaiselle jotakin ;) Hinta kertoo jo vähän sen minkälaatuista tai mitä sorttia pussin sisällään pitää, oma pussukkani maksoi n 25 e, kauppojen hinnat vaihtelee merkisatä ja laadusta vaihdellen n19-30 e välillä, netistä saa sitten kunnon hintaan sellasia vilkkuuvälkkyy-jauheita. Nämä jauheet ovat siis juurikin niitä "mössöjä", jota salitreenajat vetelevät sheikkereistä ennen ja jälkeen tereenien :) Tai lisäproteiinina, kuten minä nytten leipoessa, kun ei ole salille käyntiä :) Mutta niinkuin jo jollekin vihjaisin, mantelijauheessa voi varmasti hyvin pitkälti pelata, suklaan makua saa tarvittaessa vaikka tummalla makeuttamattomalla kaakaojauheella :) soletko suunnittelemassa hankintoja? ;)
Poista