Jos vuori ei tule Muhammedin luokse, Muhammed menee vuoren luo...

Tässä tapauksessa kyse on kylläkin vain minusta, ja pitkään minua riivanneesta matkakuumeestani Kreikkaan. Lisäksi tilanne on päinvastainen. Nyt kun kukot ovat munansa munineet, trullit palanneet vuorelleen, lampaat laskettu vehreimmille niityille ja mämmiä vedetty rove kaupalla, on taas aika palailla ihanan arjen pariin. Tosin, sunnuntaisesta pääsiäisateriasta inspiroituneena päätin jo heti maanantaina jotain: jos Laura ei pääse Kreikkaan, tuodaan Kreikka Lauralle.

Jos ennen ole suo, kuokka ja Jussin, niin tänään oli hanki, lapio ja Laura. Hetkeä myohemmin tilalla oli patio, grilli ja kanavartaat! Pyhänä nauttimani uunipaprikat silmissäni siintäen päätin järjestää itselleni ja systerilleni kreikkalaisen päivän. Zorpaksen soidessa taustalla (cd:ltä tosin) ja kanasouvlakien muhiessa pallogrillissä, oli tunnelma vähintäänkin kuin aidossa kreikkalaisessa tavernassa: uunissa valmistui valkosipulileipiä, tzazikin valkosipuli kirvelsi silmissä asti, ja kreikkalainen salaatti oliiveineen ja fetakuutioinen viimeisteli koko komeuden. Tarvitseeko edes sanoa että tämän kesän grillikauden avaus oli enemmän kuin onnistunut?

 Pallogrillin saamiseksi oli nähtävä hieman vaivaa, ja siksipä keittiömestareiden oli kohdattava muun muassa aava meren selkä kaikkine haasteineen ja uhkineen(?). Mutta ei ollut kelissä valittamista...

Hakureissulle pieneen pösöön matkanjohtajaksi mukaan ahtautui tietysti myös skilos mas Wasso (joka on muuten yleinen naisen etunimi Kreikassa... :D)

Grilli, ruoka, ja itse The Grillimestari: kiitos kanavartaiden karsinogeeneistä kuuluu yksinoikeudella systerille ;)  

Zorbakset soimaan ja eikö ruoan valmistukseen! Hyvin meni jalan alle, ja hyvä ettei ruvennut lautaset keittiössä lentelemään tätä kuunnellessa!

Kana-kasvis-souvlakit <3 Voiko MIKÄÄN tuoksua paremmalle kuin pallogrillistä lautaselle nostetut herkut?! Ei. Voiko mikään tuoksua enemmän kesälle?! Ei. Voiko mikään yhtä yksinkertainen ruoka maistua tätä paremmalle?! Ei. 

Nyt mentiin vähän siitä mistä aita oli matalin, mutta koska matkaseurue oli grillin metsästysreissun jäljiltä jo niin nälissään, valkosipulileiväksi kelpuutimme tällä kertaa pakasteesta löytyneet paahtoleipäsiivut. Aivan yhtä hyviä olivat testiksi valmistetut merisuolalla ja avokadolla voidellut rapsakat ruisleipäsiivut. 

Fetaa, oliiveja ja punasipulia = <3 <3 <3. Muodon vuoksi mukaan oli laitettava myös hieman muitakin lisukkeita. Yksinkertaista mutta hyvää! Omatekemä tzaziki oli koko pöytäseurueen Masterpiece: bulgarianjogurttia, kurkkua, sitruunaa, pippuria, ja tuninkina hieman kurkkusalaattia sekä raejuustoa. Unohtamatta tietenkin lukematonta määrää valkosipulinkynsiä, joita nakkelin joukkoon melko reilulla kädellä. Jos ei tuoksunut valkosipuli tämän aterian jälkeen niin vika ei ainakaan ole tzazikissa ;)

Tällaisia pillastumisia ja tuulahduksia etelästä kaipaisi hieman useamminkin piristämään omaa sekä muiden mieltä, ja ennenkaikkea makuhermoja! Eihän tämä tämä aivan aitoa matkaa etelään auringon alle korvannut, mutta toi pientä helpotusta pahimpaan matkakuumeeseen... justiinsa. Valetta. Se nimittäin vain pahensi riivatun kuumetta entisestään. Minkähän maan keittiöön sitä seuraavaksi matkustaisi? Viikko jatkunee kuitenkin ruisleipä/peruna-linjalla siihen saakka kuunnes uusi insipaarioaalto iskee taas kokeilikeittiöön.

Tätä odotellessa, aurinkoista viikon jatkoa kaikille! 

~ Laura