"Äiti, olin eilen reipas ja ostin Saarioisten äitien tekemää ruokaa, lasagnettea!"
"Aaa, no tosi kiva. Miltäpä maistui, oliko hyvää?"
"Joo, oli tosi hyvää, oon ilonen että uskalsin ostaa ja kokeileen, tänään söin loput"
"...."
"No mitä?"
"Maidonkin vedit sitten vissiin suoraan tölkistä?"
"No mitä vikaa siinä nyt on?"
"Ei,ei kai siinä mitään vikaa ole... Oisit nyt kuitenkin edes lautaselle laittanut, mukavampi syödä......"
" O_____o"
"No siinä on. Ei vaikuttanut makuun."
#vaimoainesta#livingalone#
~ Laura
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaNiin minäkin ajattelin ;) No ei vaan, kyllä itsekkin laitan kaiken aina esille, ja valkkaan kipot ja kupit joskus turhankin tarkkaan ja fiiliksen mukaan :D tuona päivänä taisi olla vain vähän kiirus ;) iltapalalla katselen myös monesti leffaa, tai koneelta videoita, mukava syödä kun saa katsella omia juttuja samalla :)
Poistakuule pienin varmoin askelin vain kohti haasteita ^^ pasta/riisi ja pottu on ollut sen seitsemän vuotta ruokaympyräni ulkopuolella, joten niiden takasin ottaminen on käynyt melko työstä, ja jää poiskin kaikista helpoiten. ja auheuttaapa vielä suurinta tuskaakin. mutta onneksi mieliteot on olleet tukena, ja minun on tarvinnut lisätä vaan rohkeus: makuja ja ruokia lapsuudesta, sekä mielenkiinto kaupanhyllyjen uutuuksiin. pienestä on aloitettava. ei sinunkaan tarivtse kyetä kumoamaan suurinta rosson pastalautasta alas, vaan aloitat aivan omassa liigassasi: ostat vaikka juurikin jonku tällasien valmiin, ja syöt siitä sen lusikallisen. yhden lusikallisen. saattaa kuulostaa naurettavalta, hävettääkin ehkä, ahditaa, turhauttaa ja lannistaa, mutta arvaa, oletpas sitten ainakin yhden lusikallisen verran enemmän irti sairaudesta :) tuo pieni askel voi olla hyvinkin merkityksellinen, kunhan sen vain uskaltaa tehdä. muistan kun itse aloian lusikka kerrallaan opettelemaan normaali rasvaisen raejuuston syöntiä: ensin lusikallinen kevyen kylkeen, sitten kohta ja toinen.... pitkään aikaan en ole muita kun normirasvaisia syönyktään, ja rasvaton rae maistuu aivan kamalalta, kuivalta röpöltä jota en osta enää koskaan :D mutta tämä on minulle itselleni jäänyt vahvasti mieleen, ja on mielestäni hyvä esimerkki, että siedätyshoidolla ja sitkeydellä saavuttaa isompiakin asioita. epäilen, että kenenkään tässä tilanteessa olevan harteille yhtäkkiä laskeutuu suuri voima ja rohkeus tehdä isoja muutoksia yhtäkkiä, mutta niitä pieniä, jotka kasvavat sitten isoiksi asioiksi ^^ eli rohkeasti aloittamaan edes siitä pienimmästä asiasta. Syötät loppuun niitä ruokia joita itse et kykene vielä lopettamaan vaikka poikaystävälle/vanhemmillie, veljelle, tai vaikka koiralle ;) :D kunhan et anna ajatuksen siitä, että tyhmää mosen annoksen valmistus olla tekosyy sille, että et edes yrittäisi ^^
Rohkeutta!! Sitä se "vain" vaatii, ja omaa halua ja tahtoa tehdä muutoksia ^^
:'DDDD ihana! oot hassu :'D <3
VastaaPoistaEi, vaan laiska ja realistinen ;D ainakin toisinaan ;) Mutta kiitos :P :)
PoistaHaha, ihana :D Onnittellut valmisruoan syömisestä! :)
VastaaPoistaHih, kiitos ;) Näitä valmisruoka himoja oli melko määrät erityisesti jokunen viikko takaperin, nyt tuo kausi on hieman laantunut, mutta olipas ihanaa maistella kaikkia uutuuksia, sekä vanhoja suosikkeja, joita nuoruusvuosina veti päntiönnään :D ja se ruokkii kehon lisäksi myös mielen rohkeutta ^^
Poista