No mutta, tämän lisäksi viikko on mennyt hyvin pitkälti samalla kaavalla kuin edeltäjänsäkkin: syöntiä syöntiä syönnin perään. Mieleni halasi kirjoittamaan, sillä nyt täytyy kyllä tunnustaa, että ihan niin mahtvasti ei ole mennyt kuin mitä viime viikolla. Tai olenhan minä syönyt, paljoltikin, rytmissä pysytellen ja suunnitelman mukaisia annoksia, mutta jokin tässä nyt mättää. Hieman meinaa mono tökkiä... enkä oikein tiedä miksi! Tai ei, kyllä tiedän: stressi. Stressi töistä, stressi ensiviikon työtunneista, ja selvityimisestäni työpaikalla ruokailujani ajatellen. Lisäksi minua on alkanut jännittämään ihan suuresti myös itse paluu töihin, nytkun kaikki työtoverini ovat tietoisa sairaudestani ja tämänhetkisestä tilanteestani. Ja tämä kaikki pyörittäminen ja ahdistuneisuus ovat enemmän kuin kytköksissä ajatuksiini: vaikka ruokaa on uponnut kunniakkaasti myös tällä viikolla, huomaan niuhottavani, kikkailevani (tai ainakin yritystä löytyy), sekä kokevani enemmän ahditusta ja valinnanvaikeutta mitä syömisiini tulee mitä viime viikolla. Tällä viikolla olen useampaan otteeseen jo joutunut aivan hermotumaan itselleni että nyt likka oikeasti! Ei ole väliä kummassa näistä rahkoista on enemmän energiaa, tai kumpi niistä on pienempi, senkun otat sen mitä mieli halajaa!! Siinä missä viime viikolla mätin naamani kaikkea mitä miele halasi, niin nyt Tonttu on ollut hieman mukana kuvioissa ystävällisesti "auttamassa" pitämällä kirjanpitoa mitä herkkua milloinkin söin viimeksi, ja koska tohtisi syödä seuraavan kerran. "Tekeekö oikeasti mieli vai otatko vaan koska tarjolla on. Mietippä vielä. Haluttaako nyt ihan varmasti? Taisit eilenkin syödä jo jäätelön, syö tänään vaikka vaan rahka"........ Sulake palaa kohta!! Viime viikolla, alun työkuvioista selvittyäni, syömiseni tunti hyvin pitkästä aikaa vihdoin todella vapaalta ja normaalilta,ja olin moisesta itsekkin aivan ymmälläni, niin miksi nyt sitten, kun minulla on edelleen sama lupa ja vapaus nauttia aivan kaikesta, ja vieläpä kun sairaslomaakin on jäljellä. Miksi alkaa niuhottamaan jostain tuuteista ja pullan puolikkaista?! Työt ovat palanneet uniini, ja huomaan päiväsaikaan vähä väliä ajattelevani ensi viikkoa, sekä hieman luultua pidemmäksi venyvää työputkea näin heti alkuun, yövuoroineen kaikkineen. Minua ahdistaa ja pelottaa. Lisäksi onnistuin haalimaan itselleni ihastuttavan flunssan, ja tulessa oleva nieluni on valvottanut minua useamman yön tällä viikolla. Juuri kun univelka alkoi ehkä pikkasen hellittämään, niin hankitaan sitten uutta tilalle.... Viime yönä en onneksi enää herännyt sen 4 kertaa, eikä minun tarvinnut imeskellä ainuttakaan pastillia, sekä päässäni virtasi muutakin kuin vain räkä, joten ehkä tämä alkaa olemaan jo voiton puolella. Mutta syömiseen ja ruokahaluun tauti on kyllä kieltämättä mainannut vaikuttaa, mutta periksi en ole antanut. Mutta koska kaikki on lähtenyt tämän vajaan kahden viikon aikana niin mallikkaasti liikkelle, pelkään todella epäonnistuvani töissä, ja kaatuvani rähmälleni jo kalkkiviivoilla! Eilinen oli yhtä suossa tarpomista!! Jouduin oikeasti olemaan itselleni tosi tiukka, että en skippaa välipalaani, ja loppupeleissä syömäni Acticia rahka ei ollut hyväksyttävä, sillä siihen olisi pitänyt olla muutakin lisänä. Suututtaa kun on joutunut taas muistuttelemaan itseään mistä tässä kaikessa on tarkoitus, ja että saavuttaakseni tavoitteeni, minun ei todella ikannattaisi jarrutella ja hissutella nyt.... pitkittää vaan koko prosessia!
Kangertelu alkoi kun minulla oli tapaaminen terapeuttini kanssa maanantaina, ja tuolloin puheenaiheeksi tuli juurikin selviytymiseni työpaikka ruokailuista:rytmistä on pidettävä kiinni, sillä olen ennenkin sortunut kikkailuun. No jos nyt sitten äkkiä teen vielä tämän, ja vien tuon, syön sitten tämän jälkeen. Nyt on kyllä niin kiire ettei kerkeä. No kello on jo noin paljon, lounas aika meni jo...korkeintaan jotain ihan pientä. Jaksan kyllä odottaa seuraavaankin ruokailuun,eihän siihen olee enää kiun vajaa pari tuntia..... Tiedostan itse hyvin pitkälti omat heikkouteni, ja olen niihin varautunut ja valmis pistämään hanttiin, mutta silti minua hermostuttaa. Ei se syöminen itsessään: joko äpestän edellisen päivän ylijäämäruokaa, tai sitten syön työpaikan lounasta, sitä mitä on tarjolla,piste. Mutta se ajottaiminen, ja ruokailuajoissa pysyminen. Olen töissä oaikassa missä tarjoillaan lounasta, mikä tarkoittaa sitä, että kun on lounas aika, minulta odotetaan suurinta työpanosta, ja tehtävää riittää tuolloin paljon! On tiskiä, annosten vientiä, erikoiskahvien tekoa, blokkaamista, kassalla oloa.... en minä tuolloin irtoa syömään, vaikka muiden ihmisten tavoin juuri tuolla hetkellä kuuluisi olla minullakin lounasaika. Päivät ovat erillaisia, ja tiedän että toisina päivinä minun onnistuu syödä normaaliin lounasaikaan, mutta sitten taas on niitä päiviä, että tiedän rumban rauhoittuvan vasta kahden jälkeen. Ja tuonne asti en voi odottaa, sillä silloin rytmi menee sekaisin, ja ennenkaikkea väli edellisestä ruuasta liian pitkäksi! Olen suunnitellut jos jonkinmoisia eväslaareja ja välipalaboxeja töihin niitä päivä varten jolloin syömään pääsy on sula mahdottumuus, sillä syön mieluummin piakpikaa seisten esimerkiksi energiapatukan, banaanin ja rahkan mitä jätän syömättä kokonaan! Kunhan energiaa tulee jossain muodossa! Varsinaisen lounaan söisin sitten töistä päsätyäni, oikeaan aikaan klo 15 aikoihin. Olisiko tämä ihan hullu ehdotus? Kalori on kalori, ja mielestäni se on se ja sama missä muodossa minä energiani tuolloin puoliltapäivin saan, kunhan kertaakaan en skippaa tuota ruuhkatuntien energiatankkausta, ajattelemalla vain että jos tässä nyt ei päästä "oikeaa ruokaa" syömään niin enpä syö sitten ollenkaan. Muuten menee plörinäksi koko touhu....
Mutta kyllä minulla on myös ihan vahva ja vankka usko omaan onnistumiseeni, sekä ennenkaikkea tahtoon onnistua. Itseasiassa, sen lisäksi että minua jännittää epäonnistumisen varjolla palata töihin, minua kutkuttaa myös hyvällä tapaa vatsanpohjasta: kuinka äkkiä huomaankaan sen eron entisen ja tulevan välillä! Kuinka ihanaa on sallia itselle lämmintä, kunnon ruokaa kesken tohinan, sen sijaan että "palkitsisi" itsensä vasta suoristuksen tehtyään. Kuinka antaa itselle lupa nauttia hyvällä omallatunnolla ihanien leipurityttöjemme ihania leivoksia ja pikkusuolaisia, sekä kerran jos toisenkin syödä vaikka pulled pork burgeri tai muita keittiön ihania anteja. Tähän asti olen pysytellyt melko pitkälti omien eväideni kimpussa, mutta nyt tarkoitusekan olisi nimenomaan vähentää omien kippojen ja kuppien raahaamista paikanpäälle, ja syödä sitä mitä mitä sinä pävänä tarjolla on! Ennen kuusi tuntia oli minulle maksimi mitä jaksoin niillä surkeilla, kevyillä, välipalamaisilla syönneillä, ja nyt kun tarkoituksena on syödä oikeaa ruokaa oikealla rytmillä, lord knows millainen working machine minusta kuoriutuu ;) Sillatavalla hyvällä tapaa, ei suorituspakkopullamielessä! Eli olen myös erittäin toiveikas ja innoissani tulevasta, kunhan vain syönnin rytmittäminen saadaan toimimaan. Mutta sellainen terve pelko persuksissa vain, tiedättekös....
No jaa. Eiköhän siinä olisi jo tarpeeksi yhdelle iltaa. Tänä viikko on mennyt huomattavasti hitaammalla postaustahdilla mitä edeltäjänsä. Tämä miniflunssa on vienyt kyllä mehut aivan kokonaan, ja nytkun on joutunut työstämään mieltään hieman enemmän, niin en ole oikein löytänyt itsestäni mitään luovuuden tai inspiraation kipinää. Itseasiassa, olen kirjoittanut tätäkin tektiä jo kaksi (kolme??) päivää, and vihdoin sain asiani sanottua. Huuh, on rankkaa... mitä tässä on, neljä kappaletta?! Alkuviikkoon verrattuna mieli ja ajatus on ehkä luistanut pikkasen kirkkaammin mitä nuina viikon alkupäivinä, mutta ei mennä vielä kehuskelemaan liikoja... ;)
Ai niin. Huomenna on sitten virallinen puntaripäivä! Tasan kaksi viikkoa on kulunut tämän projektin aloituksesta, ja huomenna aamulla nähdään joko työ on tuottanu tulosta, hiih jännittävää! Tällä kertaa todella odotan muutosta aivan päinvastaiseen suuntaan mitä viime sununtaina, ja kyllä minulla on vahva usko että jotain tuloksia olen ehkä saanutkin kuluneella viikolla aikaiseksi ;) We'll see! Thumps up everyone!
Tässäpä vielä muutama kuva kuluneen viikon sapuskoista puhelimen kätköistä, olkaa hyvät!
Yksi vakio aamupalasetti on tuorepuuro, joka pitää sisällään milloin sekoituksen rahkaa, raejuustoa, jogurttia eri suhteissa, ja tietysti hiutaleita/leseitä. TÄnään kokeilin myös mehukeiton kanssa, mikä toi kivaa vaihtelua piltille. Seassa on milloin mitäkin; nyttemin flunnan kunniaksi olen syönyt paljon viinimarjoja, mutta vadelmat, nektariinit ja kiivit ovat olleet listalla jo pidemmän aikaa. Nami nam! Myös muroilla olen yrittänyt haastaa itseäni useampaan otteeseen, ja hyvältäpä ovat nuokin rahkan/jogurtin kanssa masituneet!
Tämä on uusin löytöni, ja uusin rakkauteni! Ei hitsit!! Oliko minulla ennakkoluuloja? Voi kyllä! Kumoutuivatko ne? VOI KYLLÄ!! Annoin äidilleni tehtäväksi valita riisi-ja ohrapuuron väliltä, ja vaikka itse olisin ottanut riisipuuron, äiti valitsi toisin. Ja minä mukisematta tähän suostuin, ja kun toissa-aamunä tätä kokeilua hieman kulmat kurtussa lähdin tähän koekappaleesee ntuttavuutta tekemään, en olisi voinut edes kuvitella reaktiotani!! Pehmoista, kermaista, lämmintä (tulista...), ja kaikin puolin NAMIA. Se oli rakkautta ensi lusikasta alkaen <3 Nyt kaapissa kellii jo toinen yksilö, jonka taidan kohta pukata mikroon ja herkutella iltapalaksi ;)
Lounasta, päivällistä.... näiden viikkojen teema on ollut kotiruokaa isolla koolla. Toisaalta, ei kai siinä ole mitään hassua, että kun vuosia panttaa ja karttelee kaikkea mihin on kasvanut ja mitä on oppinut ja tottunut syömään, niin nyt ne tuntuvat suuriltakin herkkuruoilta! Aivan tavallista kotiruokaa olen vääntänyt laidasta laitaan juuri omien mielitekojeni mukaan, enkä ole edes pysähtynyt ajattelemaan mitä tuo ruoka mahtaa pitää sisällään tai tohtisiko.... olen syönyt kaikkea perinteisistä rössypotuista hiemna erikoisiin kookospossuwokkeihin sekä valmiskaalikääryleisiin ,eikä yksikään ruoka ole jäänyt vielä lautaselle, tai en olsisi siitä pitänyt. Olen kaivannut näitä ruokia ihan todella paljon, ja nyt kun niitä sallii itselleen syötävän, niin ne maistuvat moninkerorin paremmilta! (kuviin valikoitui perjantai-illan jokirapu-savulohisalaatti patongilla(!!), homemade tuna sandwish avocadolla sun muilla törtteillä, atrian kaalikääryleet (<3) sekä ensimmäistä kertaa itse valmistamani, kanankoivista valmistettu kana-bataattikeitto....).
Lihapihvejä uuni bataatilla ja punajuurilla, sekä iänkaikkinen kestosuosikkini, pinaattikeitto karjalanpiirakalla, jota taas en ole syönyt yhteen dynastiaan! Ai että maistuiko....... kysyttekin vielä!!
Viikkoon on mahtunut myös kaksi ihan ehdotonta kohokohtaa! Nimittäin kaksi kertaa olen joutunut antamaan periksi herkulle, jota viimeksi taisin syödä huhtikuussa? Samalla sain haudata ajatuksen "eletään visusti seuraavaan palkkaan asti", mutta sen verta ihanalta maistui sushi minulle (aivan liian) pitkän tauon jälkeen, että miltei onnesta itkin kun ensin maanantaina vierailin vakio paikassani Tomossa, saman kaavan vaintoistuessa perjantaina. Kokeilin uusia makuja ja muotoja, ja uusia lemppareita löytyi taas. Ennen vihasin, tai pelkäsin, nykyään vain rakastan <3
Uusien jogurttien ja rahkojen ankara testaus senkun vain jatkuu! Aivan mahtavia makunautintoja ja onnistunneita kokeiluja! Kohta on melko hyvin kahlattu kaikki läpi, muutamaa makua lukuunottamatta ;D
Lisää välipaloja... Jäätelöä oin mennyt melkoisen kiitettävästi, samoin muutama proteiinijuoma sekä -patukka, mutta erityisen tykästynyt ja rakastunut olen ollut jo pidempään erilaisiin raakapatukoihin, jotka on enemmän kuin kätevä nakata vain laukkuun ja syödä tien päällä, niinkuin kuvista päätellä saattaa ;) kokeiltua ja maisteltua on tullut melkoiset määrät eri merkkejä sekä makuja, ja viimeksi tänään rakastuin eräänlaiseen gojimarja-auringonsiemen-saksanpähkinäpatukkaan (tiedättekös, sellainen tahmapatukka jossa siemen ja pähkinät ovat kokonaisia ja sellainen siirappi sitoo ne yhteen...:D), jota olen tähän asti vain pyöritellyt käsissäni. Tänään sen ostin, ja ostan kyllä heti uudestaan, kunhan vain P&S:n pääsen ;) Hyvästi energiaa maisstuvassa muodossa, ja makuja ja kokoja on joka lähtöön! :)
Hyvää yötä maailma!Ilo irti vielä viimeisistä vapaista! Annetaan elämän maistua <3
~ Laura
Hei voi se tässä hetkessä oleminen olla todella jännittävääkin, oli vaikka sitten kyseessä näennäisen "tylsä koti-ilta". Kokeile asennoitua toisin;) mä luin mindfulness kirjoja muun muassa ja fiksasin ajatusmaailmaa niin jo bussilla matkustaminen tuntuu kuin olisi lapsi disneylandissa, srsly!xD
VastaaPoistaViihtyisiä hetkiä Sinulle!:)<3
Kiitoksia taas viihdyttävästä kommentista ;) Alkukeväästä metsästin itsekkin erilaisia mindfulness sekä muita henkisen balanssin kirjoja, mutta en sitten kuitenkaan saanut mitään luettua... oisk osulla suositella joitain mitkä itse oot kokenu hyviksi tai hyödyllisiksi? :) ei tekis varmaan pahaa tähän saumaan tehdä harjoituksia myös mielen kanssa ;)
PoistaKiitti tsempistä, rinta rottingilla vastatuuleen mennään! ;) Laiskaa sunnuntaita sinnekin! ;)
Plöääh pääseekö kommentin lähetystä edeltävästä todista-ettet-ole-robotti -numerotiedustelusta eroon...? Heh katoin juuri metropia-animaatioleffan jossa "joku kuuntelee ajatuksiasi" ja joka jätti jännän fiiliksen... suosittelen jos tulee kirjastossa vastaan ja löytyy sopiva rako katsoa:) jees rupeen vaikuttaa oudolta kommentoijalta mut ei kai se haittaa, vaai?:'D
VastaaPoistaPidä lippu korkealla!:P
Nyt kysyst kyllä varsinaiselta elektroniikan ihmelapselta..... :DD eli en valitettavasti osaa asissa neuvoa :/ Aainakin jos sinulla on käyttäjä tili, niin silloin ei tarvitse mitään todistella, senkun vain jättää kommenttia ;) mutta siihen tosiaan sinun on liityttävä google tiliin, ja luotava profiili :) näppärää ja helppoa sekin.
PoistaOutos on suhteellinen käsite, ja luokittelen itsenikin kyseiseen katekoriaan ;) Eli nou paniikki, en ole vielä kovin huolissani ;)
mukavaa loppu päivää!! :)
Laura
Toivottavasti töihinpaluu sujuu hyvillä mielin. :)
VastaaPoistaTäytyisi itsekkin muuten käydä lähiaikoina katselemassa jogurtti + rahkauutuudet. Helposti sitä vaan koukkaa kaupasta sen tutun maitorahkan ja raejuuston..
Mutta heei! Aamulla rikoin rajojani ja laitoin puuron päälle 2% raejuustoa. Ja se teki puuronkin jotenkin täyteläisemmäksi "luksuksemmaksi". Yleensähän käytössä on ollut rasvaton raejuusto. Mutta tuo oli positiivinen makuelämys. Ehkä tupnkin purkin jälkeen ostan ohan normirasvaista raetta.. ;)
Tsemppiä sinnepäin!
Heippa vaan Mari :) Mukava kuulla sinusta taas :) Ja kiitoksia, huominen kietlämättä hermotuttaa, mutta toisaalta mahan pohjassa kutkuttaa myös hyvällä tapaa ;) Varaan töihin paaaljon evästä niitä päivä varten etten lounaalle kerkeä, pitää vain pysyä lujana ettei mene taas säheltämiseski ja kikkailuksi! Nämä kaksi viikkoa ovat olleet kyllä ihan todella paikallaan, ja nyt aivan naurattaa kuinka ateriasuunnitelman aloittamista onkin voinut vain siirtää ja siirtää eteenpäin, kun loppujen lopuksi sen noudattaminen (ainakin näin kotioloissa) käykin näin mutkattomasti! syöminen on kivaa ;D *-* ja sitä ihan odottaa että pääsee aina syömään luvassa olevan herkkulounaan, ja tai välipala jäätelön! kerta "pakko" on ;) ei, kyllä tämä ihan luvan kanssa syöntiä on ;D
PoistaLuvasta puheenollen... hienoa Mari!! Tuo raejuustokokeilu meinaan :) Pikku hiljaa ja varmoin askelin, ja ROHKEASTI ennenkaikkea. Tiedätkös, ei kannata jäädä "jumittamaan" liika pitkäksi aikaa yhteen voittoon, tai siihen lusikalliseen: nytkun olet saanut kokeiltua normaaliravaista raetta, ja pidit siitä, osta samantien uusi! MItä tuota miettimään? älä jää odottelemaan ja vitkuttelemaan, vaan rohkeasti kaupan hyllyllä otat siitä mistä pidit. Vain sillä tavalla sairaus antaa pieni asia kerrallaan liikkumatilaa, mutta se vaatii sitä, että ITSE päättäväisesti pistää sairauden säännöille ja rajoitteille hanttiin! "kyllä minä silloin kerran joskus vuosi sitten maistoin sitä yhtä lusikallisen verran, ja olihan se hyvää.....kait, en muista enää"..... Olen itsekkin tehnyt sitä, että ostin kerran pari kertaa vuodessa jonkun normi tuotteen, sanotaan vaikka nyt minun haastavin, eli joku ihan tavallinen jogurtti, söin sen ja juhlistin sitä kuin maraatonin voittanut, mutta koska seuraavan tuotteen ostoon meni sitten se puolivuotta, niin ahdistus ja pelko oli AINA yhtä kova kuin aikaisemmallakin kerralla. Toistoa ja harjoittelua, sitä se vain vaatii, muutoin sama tuttu ahdistus ja valinnan vaikeus palaa luoksesi uudelleen ja uudelleen. Itse olen tästä ainakin nyt viimein viisastunut, ja nyt viimein ateriasuunnitelmaa noudattaessa olen oivaltanut, että vaikka kuinka sen tavallisen jogurtin syönti ahdistaisi, niin se ahdistus pienenee ja hälvenee joka kerta pala pala pienemmksi kun uuden ihanan jogurttipurkin avaan ^^ mutta se todella vaatii sen, ettää päättää että nyt mennään eikä meinata, pelosta huolimatta ;) nyt vain rohkeasti ja sinnillä sitä raetta ostamaan, sillä arvaatkos mitä... itseäni kertomasi kuitenkin hieman myös jopa hieman huvitti :D Miksi? Koska itse olin tuossa vaiheessa myös joskus, ehkä noin puoltoista vuotta sitten, ja nyt olen pisteessä, etten ikimaailmassa koskisi enää rasvattomaan raejuustoon! :DD Jos äitini esim minulle tuollaisen purkin kaupasta vahingossa joksus kiikuttaa, minulta jää tuo purkki syömättä! Se ei maistu millekkään, on kuivaa, nitiseväää kitisevää kuivaa kokkaretta joka pyörii suussa kovina kikkareina.... ja hei, tämä ihmiseltä joka on syönyt sitä melkien yhden dynastian ;D kyllä se vaikka salaatteihin sopii, mutta itse en enää kaupassa näe tuota vaihtoehtoa :)
Tämä sinulle siis esimerkkinä :) toivon, että käsität, että ero noiden tuotteiden välillä on samaan aikaan niin pieni, mutta myös samalla niin suuri! Olen tosiaan syönyt valion perhmeää raejuustoa 2,5%, (ehdoton suosikki, vedä sitä purkki kerrallaan paljaaltaan!!) sekä sun muita "rasvaisia" rakeita nyt jo yli vuoden, and look at me? :) Onko minullekkaan mitää pahaa tapahtunut? :) En musta milloin tuo minun ensimmäinen normiraeneitsyt matkani tapahtui, mutta silloin kun paineen alla ja"pienen" ahdistuksen kanssa raetta jouduin syömään, käsitin, että ei jee, tämän on niin paljon parempaa kuin rasvaton....!! hetken kuluttua ostin myös kotiin tuollaisen normijuuston, ja lusikka kerrallaan tykästyin ja totuihin siihen enemmän ja enemmän, ja nuo lusikat muuttuivat purkeikeiksi, ja ei elämä mitkä määrät olet kiskonut arlan keso 1,5% sun muita rakeita sen jälkeen :DD ja hei oikeasti..... jos haluat numeroita, niin tässä sinulle: 10 tai 15... kaloria meinaan. ero rasvattoman ja normaalin välillä, riippuen juustosta mitä syöt. 10!! toivon , ettei kukaan pahastu nostaessani nämä luvut pöytään, sillä tarkoituksenani ei ole aiheuttaa vahinkoa, päin vastoin. uskallan ottaa nämä luvut puheeksi sillä itselleni eivät moisen numerot ole niin pitkään aikaan aiheuttaneet mitään ongelmaa tai päänhuimautsa, että niiden esille tuonti ei tuota tuskaa minulle,ja toivon ettei ne auheuttaisi sitä muillekkaan. 10.... käsitätkö, että kulutat noin paljon kun hengität kaksi kertaa sisään :DD itse en ole jaksanut välittää rakeiden ravintosisällöistä enää piiiiiitkäääääään aikaan, ja menen ihan mielitekojeni ja kokeilunhalujeni mukaan, mutta tämän halusin vain vielä nostaa esiin korostaakseni sitä pienuutta, mistä alussa puhuin. näiden kahden tuotteen välillä ei oikeasti todella ole kuin hiuksen hieno ero, ja tiedän kyllä itsekkin siinä pisteessä olleena kuin tuokin luku tuntuu suurelta, mutta todellisuudessa...... onko se sitä? todella? mitä minulle on tapahtunut kun olen jättänyt rasvattoman rakeen taakseni?;) Laihsuin viisi kiloa :DDD no ehkä sillä ei ole mitään tekemistä rakeen kanssa, mutta todella, mitään pahaa ei tapahtunut minulle, eikä siis todellakaan tapahdu sinullekkaan, takaan,lupaan ja vannon sen!! ei. valehtelin sittenkin.... sillä kyllä tapahtuu, Mutta ei fyysisti (niinkuin me kaikki jossainn vaiheessa niin pelätään), mutta henkisesti kyllä. Se, kun uskallatkin yhtäkkiä ottaa rasvattoman sijaan jotain aivan uutta, jotain ennen niin kiellettyä, niin rikollista, ja ennenkaikkea niiiiiiiiiiiiiiiiiiiin paljon parempaa, tekee henkisesti sinulle jotain aivan todella ison muutoksen!! ^^ sen yhden raejuustopurkin ostaminen voi tuntua ihan naurettavan mitättömältä ja pieneltä asialta jonkun ulkopuolisen korvaan, mutta se päätös ja muutos on ihan mieletön, ja voi ollakin yksi suuri ratkaiseva askel kohti seuraavaa haastetta. Itseleni kävi juurikin niin ^^huomattuani, kuinka hyvää tuo tavallinen rae on, ja miten se minuun vaikutti (eli fyysisesti ei todellakaan mitenkään :D mutta henkisesti sitäkin enemmän... hitto, käytössäni olikin yhtäkkiä kokonainen raejuusto hylly,ei vain yksi vaihtoehto :DD). Pikku hiljaa aloin juomaan "rasvaista" piimää, maitoa, jogurteissakin sai olla rasvaa...... usko, luottamus ja rohkeus senkun kasvoi ja laajeni tuote ja hylly kerrallaan, ja tuolla polulla olen edelleen, ja viimeistään nyt kahden viikon sisällä olet tullut melkoisia kukon askelia eteenpäin ihan kaikessa :) vielä kk sitten en ostellut taaskaan kuin rasvattomia jogurtteja, ja nyt olen syönyt ja NAUTTINUT kaikki uutuus maut läpi, kaikkine sokereineen ja rasvoineen ;D ja olen tästä erittääin onnellinen ^^
PoistaMutta tuo raejuustopurkki on sinun alkusi :) Uskalla lähteä toteuttamaan sitä Mari rakas, eläkä jätä tuota herkkunautintoa vain luksushetkiin, vaan tee siitä osa arkeasi :) kun vain jaksat sen pienen määrän alun ahdistusta, lupaan että viikon pästä sinä kahmit jo kaupassa jotain toista sorttia, ja mielesi halajaa kokeilla enenmmänkin uusia juustoja (niissäkin kun on valtavavia eroja ;)). Nyt siis tyttö lupaa minulle, että tällä viikolla ostat sen purkin mikä niin tuntui hyvältä, ja raportoit kokemuksistasi minulle :) Mitään pahaa ei tapahtunut minulle, eikä siis tapahdu sinulle, ja vielä joku päivä pystyt ajattelemaan tätä hetkeä hymyillen ja huvittuneena, mutta ennenkaikkea voittajana :) Uskallusta Mari, sitä se vain vaatii <3
PoistaPs. jos saan suositella niin ainakin aknnattaa kokeilla tuota arlan keso 1,5% vaaleansinistä purkkia.... härregod kun minä sitä joskus ensimmäistä kertaa ostin niin se oli menoa se!! :DD rakkautta ensi silmäyksellä *-* sillä on hyvä lähteä harjoittelemaan, ja se miksi minä siitä niin vaahtoan, selviää sinulle kyllä heti kun purkin avaat ;);) se poikkeaa jollain tapaa muista "kokkare"juustoista, mutta miten?se selviää kun purkin ostat ja koemaistat ;);) myöhemmin siirtyessäsi advance-tasolle (aivan kuin puhuisin jonkun pelin tasoista ja leveleistä :DD), ostappa valion tumman sinen pehmeä raejuusto...... ja olet valmis kuolemaan onnellisena! ;D syötyäsi viimeistään tätä olet valmis tuikkaamaan koko rasvattomien raejuustojen hyllyn tuleen!! ;D
Minun mielikseni. lupaisitko edes yrittää? ^^
Ihanaa, haasteiden täyteistä, mutta ennenkaikkea sisukasta viikkoa Mari-rakas!!
Laura :) (olen hengessä mukana!!;))
(Ai että oon nin taitava vastaamaan lyhyesti ja ytimekkäästi!! :DD please bear with me ;D)
Poistaitellä tää on toiminut: vaikeet ja haasteelliset normiruuat (esim. lämminruoka, pasta, peruna, jälkiruoka, suklaa, vaihteleva leipä, normirasvainen+sokerin jugurtti, kevytmaito jne. you name it) osaksi arkiruokailua (eli jokapäiväisiksi).
VastaaPoistaharjoitus todella tekee mestarin ja vie sen tunnelatauksen monista ruuista ja "madaltaa kynnystä" kunhan vaan toistaa ja toistaa haastavinaan kokemiaan asioita ja syö säännöllisesti + riittävästi. tää voi kyllä vaatia aluks vähän "ulkopuolista kontrollia" ja apua, mutta kohta sitä ei enää niin hirveesti mieti että mitä sitä syö, mikä on ruuan makrojakauma ja olisiko pitänyt valita toisin jne....
mulla on auttanut se, että voin syödä ruokalassa lähes päivittäin. ja alkuun auttoi myös osastolla valvottu syöminen ja se, että kotona saikulla ollessani vanhempani tekivät suuren osan valinnoista. lopulta on tullut se oma halu ja voima päästä syömishäiriin kahleista yhä enemmän ja enemmän irti!!
Pidä lippu korkealla ja potki tonttua persuksiin! you can do it :)
(oot syöny ihanii ruokii: kaalikääryleet nam, sushi aaah, karjalanpiirakat, pihvit ja uunibataatit, jäätelööö... ihanhan tässä tulee nälkä :D pitääki mennä kaiveleen kaappeja ^^)