Näitä kaikkia olin eilen, kun minulla oli takanani pidemmän kahden viikon tauon jälkeen vierailu klininkalla terapeuttini luona. Päiviä viime tapaamisesta oli ehtinyt vierähtämään sen verta, että olin jo kerennyt unohtamaan, millä rituaalilla käynti aina polkaistaan käyntiin. Punnitus. Ainiin! Olin aivan kerrassaan unohtanut, enkäpä siksi ollut osannut jännittää tai ennakoida tuloksia mitenkään. Tutun puntarin nähedssäni pikemminkin riemastuin, ja kasvoilleni lankesi pahankurinen virne, päänisisäinen minäni myhäillen... noniiiiin, katsotaas nyt Tonttu mites ollaan pärjäilty, kumpi vie tämän erän voiton...!
Pääsiäisen haasteista huolimatta, ja sitä seuranneesta takkuisesta viikosta ja lisääntyneestä liikunnasta huolimatta, vaa'an luku osoitti kaikkea muuta kuin tappiota, päinvastoin! Tässä ajassa olinkin saanut oikein mukavati tuloksia, ja siksipä tunsin sekä hämmennystä että huojennusta: ehkä pelkäsin huonompaa tulosta, tai paikoillaan junnaamista, mikä muuttuikin ihmettelyn jälkeen helpotuksesi, ja hyväksi mieleksi. Näin sen kuuluukin olla, ja tapahtua. Tämä tarkoittaan ,että olen onnistunut tekemään jotain oikein, antanut keholleni riittävästi polttoainetta, ja projektia ollaan saatu oikein hyvälle alulle, ja suunta on juurikin oikea. Muuttunt luku ei myöskään ahditanut tai aiheuttanut vääränlaisia ajatuksia, päinvastoin olen ollut tiedosta onnellinen, ja lähes välinpitämätön, Hyvä niin. Terapeuttini oli aidosti iloinen ja tyytyväinen, ja minua aivan hämmästytti hänen riemunsa, ja kuinka hän minua halasi; ehkä hän oli sittenkin ollut minusta huolissaan kuinka olen kotona pärjännyt, osasto vaihtoehto kun on kuitenkin koko ajan ollut kaikkien huulilla, ja taustalla minua ottamssa "vastaan" jos en urakkaan kykenekkään kotona, sen kun vain sanon niin. Ehkä eilinen osoitti siis myös itseni lisäksi myös hoitotahoilleni, kuinka tosissani olen laittanut itseäni likoon, motivoitunt ja valmis muutoksiin, Ja ennenkaikkea, halukas niihin. Muutos tuntui hyvältä, mutta samalla ei miltään: hyväksyntä ja ymmärrys ovat ilmeisesti sitten melkoisen kohdillaan :)
Neljä viikkoa saikkua takana, ja 600g + 800g saavutettuja tuloksia sen myötä. Olen tyytyväinen, hyvin :) Että olen kyennyt tähän kotona, perheen ja ystävien tuella, vertaistuella sekä hoidon nojalla, mutta ennenkaikkea omalla tahdonvoimalla, motivaatiolla, rohkeudella ja sinnikkyydellä. Vaikka välillä kompastuu omaan yrittämiseen, kaatuu rähmälleen vaatiessaan liikoja, sortuu ahdistukseen ja lipsumisiin, kokee huonoa mieltä syönnistä, joka ei aivan onnistukkaan kuin pitäisi, tai kun se leipä jää pois aterialta navan ratketessa liitoksistaan, on minun täytynyt kokonaisuudessaan pärjätä melkiosen hyvin! Alan enemmän ja enemmän uskomaan siihen, että ei se yksi ruokailu, vaan se kokonaisuus; yhteen epäonnistumiseen ei pidä juuttua, vaan jokainen päivä, jokainen ruokailu on uusi tilaisuus näyttää ja onnistua paremmin. Unohtaa ja antaa anteeksi, aivan kuin myös uskaltaa ja sallia haastaa itsensä ja sairautensa joka kerta uudelleen ja uudelleen, eikä tyytyä vain yhteen voittoon. Turhia murehtimatta, turhia stressaamatta, yrittäen nauttia tästä hetkestä. Itse haluan uskaltaa vieläkin enemmän, kyetä vieläkin suurempiin haasteisiin, kohdata vieläkin vaikeampia maistuvampia ruokailuja, ja lähteä tavoittelemaan entistä murskaavampia erävoittoja. Minulla on pitkä loputon listä pääni sisällä kaikista niistä ihanista haasteherkuista joita lähteä maistelemaan ja itseäni niillä haastamaan, mutta joihin rahkeeni eivät ole vielä riittäneet. Jos ne muutkin, niin kyllä nyt piru vie minäkin! Nyt vain täytyy jostain tuo suurempi vaihde löytää silmään, ja siirtyä sanoista tekoihin!!
Näin niitä tuloksia nähtävästi saadaan aikaiseksi :):)
~ Laura
Oot sinä aikamoinen:) Ei moni pystyisi ilman osastohoitoa tuohon! Nyt vaan tosiaan entistä suurempi vaihde silmään, tai ainakin jatkat samaan malliin, niin hyvä tulee. Sua odottaa vapaa, ihana tulevaisuus kun nyt vaan jaksat taistella.
VastaaPoistaKiitos Kaisa ^^ On totta, että on ihana aivan ihanaa saada tuloksia pitkän yrittämisen ja aikomisen jälkeen, ja vielä niin että on tosissaan tekemäänsä työhän tyytyväinen, on tietää tehneensä työn vielä niin, että on uskaltautunut lähtemäään rikkomaan rajoja ja mistelemaan kaikkia ihania uusia ja vanhoja juttuja ^^ vielä on monta haastetta kohdattavana ja ruokahaavetta täytettävänä (otan muuten haasteesi vastaan, ja tarkoituksenani olisi kohdata joku ultimate ruokahaaste jo ensi viikolla, oli se sitten arnolds, tai jokin muu lostallana olevva ;)) Ja väliaikaisista ahdistuksista ja ähkystä huolimatta myös nauttinut projektista!! Onahn syöminen sentään nin kivaa, kun siihen antaa itselleen viimein luvan, ja syödä mitä vain!^^ Olen onnellinen että olen päässyt näinkin pitkälle ilman osaastoa, aika näyttää mihin asti rahkeet riittää, mutta so far minulla on todella hyvä mieli, ja aion anuttia tästä fiiliksestä nyt ^^
PoistaMolemmat ollaan supernaisia!! aurinkoista loppusunnuntaita, ja sinnikästä alkavaa viikkoa! ;) eiköhän lyödä toisiamme älläkällä vielä tulevaisuudessakin ;)
Jee! Ihanaa! Onnea ^_^ Siis tulipa hyvä mieli siitä, että suunta on oikee. Samaa rataa eteenpäin! Voimia ja rutkasti myös iloa alkavalle viikolle!
VastaaPoistaKiitoksia huimasti! ^^ on totta, että on ihan vihdoin, ja vieläpä hyvillä mielin, hyvällä omalla tunnolla ja maistuvista ruoista nautiskellen saada tuloksia aikaseksi :) Samalla tsempillä eteenpäin! :)
PoistaJa kiitos, sitä samaa myös sulle! :) annetaan kevät aurongon lämmittää mieltä ja kehoa :)
Laura :)
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKiitos ihanasta kommentistasi ^^ Toivottavasti myös itselläsi on varma ja vahva olo, ja onnistumisa on enemmän mitä epäonnistumisia ^^
Poistaja totta, ihan varmana!! I like the idea ;) Haaste otettu siis vastaan!! Siispä miettimään miten tämän haasteen totettausimme, ja mitä toisen päänmenoksi keksittäisiin ;) kenties luettelo toiselle niistä ruosta joita pitkään haluttanut, mutta ei ole vain kyennyt? Vai sitten aivan haku ammunnalla? vai kenties sama ruoka,eri kokit ja paikkakunnat? ;) niin monta tapaa totetuttaa tämä jännittävä haaste, aivan myhäilen jo ääneen ;D
kovasti tsemppiä ja voimia sinulle tyttö ^^ elä anna periksi, ja jatka samalla tsempillä :) Helli itseäsi ja nauti aurnkokeleistä <3
Laura :)
Upeeta työtä oot tehnyt!! Vihdoin kova uurastus palkitaan :)
VastaaPoistaJatka vaan samaan malliin! Me lukijat tsemppaillaan sua täällä ruudun toisella puolella ja iloitaan sun onnistumisista! <3
Kiitos Pinja hurjasti ^^ Ja kovasti tsemppiä myös sinne <3 Ja aurinkoista viikon alkua! ^^
PoistaHyvä,suunta on oikea! Onnea! Erityisesti tuo sun asenne on oikea!
VastaaPoistaTäälläkin sinnitellään, mutta kompurointia on ilmassa. Syöminen lipsunu vähän väärään suuntaan, ja ahdistus käskee taas vähentämään syömisiä. Mutta kun töissäkin pitäisi jaksaa..samaan aikaan lisääntynyt paino ahdistaa, ei huvita lähteä ihmisten ilmoille vapaa-ajalla. Tuntuu että kaikki vaan tuijottaa mun paisunutta ulkomuotoa. Ja pahinta on kun ei tiedä painoa. En tiedä mitkä lukemat on tällä hetkellä. Erään lukeman voisin hyväksyä ehkä, mutta pelottaa että ollaan jo menty sen lukeman yli. Ja työharjottelussa on vaan pakko jaksaa painaa, epäonnistuminen nakuttaa pelkona takaraivossa.
Ja sitten vielä fyysiset oireet. Sydän hakkaa omia säveliään, kun yritän käydä salilla. En tiedä, mitä tekisin. Muita ahdistuksenhallintakeinoja on ehdotettu, mutta mitä apua niistä on kun kehoahdistus ja häpeä velloo 24/7 :(
Anteeksi purkautuminen. Mutta oon aika neuvoton...
Heti alkuun, kiitosket kommentistasi,ja anteeksi aivan liian pitkään venyneestä julkaistamisesta! itselläni on ollut taasen hieman vaikeuksia tämän levottomuuden ja keskittymisen kanssa, ja kun kommenttisi luin ajattelin tuolloin, että ajan kanssa sitten...aikaa vaan venyi vain vähän liikaa :D eeläkä suotta pyydä anteeksi, hyvä vain kun oloaan purkaa kun siltä tuntuu.
PoistaValitettavasti en osaa sanoa mitään fiksua tai viisasta. miltei panikoin, kun sanoit tuntevasi olevan neuvoton, ja minä taasen enuvoton sinua neuvomaan :/ en osaa kuin sanoa, että pidä mielessäsi, että se oin juurikin sse sairauden ääni, joka pitää sinut sisällä aj eristää muista, ja saa sinut ahditumaan, ja paino, se on vain luku joka ei määrittele sinua, ja takaan ettei ihmiset sinua siiskään minään numero neä: sekin on siis vain omassa päässä, ja siitä on jotenkin kyettävä päästää irti. Itselläni tuo paino ei ole ollut koksaan se ykkös ongelma, vaan pikemminkin julmettu kontrolli kaiken suhteen. Vaaka ei siis minua toistaiseksi ahdista, ja siksi en osaa sanoa mitään kamalan järkevää, kun moinen kehoon kohdistuba ahditus on minullem elkoisen vieras :/ ehkä lähtökohta on se, että kaikkien meidän tulisi vain osata elää itsemme kanssa, hyväksyen kaikki sen muodot ja kurvit ja virheet. Se on kuitenkin ainoa mikä meillä on.
Koita harjooitella pysähtymistä ja rentoutumista. itselläni on hieman auittanut kun on tehnyt listan asioista joista tykkää, ja sitä kautta tieoitsesti lähtenyt harkoittelemaan pysähtymistä ja paikallaan oloa. Vaikeaa se on, ja väsyneenä vielä ei jaksaisikaan mitään, mutta silti jalat vie!
Toivon että jakselet ihan hyvin, ja löydät keinoja purkaa ahdistusta, ja enennkaikkea hyväksymään tilannettasi, painoasi, kehoasi paremmin. Muista, että kukaan ei sinua tuijota, vaan se olet sinä itse joka sinua peilistä katsoo, ja niinkin julmasti tuomitsee. eivät muut :)
Viikolppuja, ja kovasti voimia! ei saa antaa periksi <3