Lääkitys kohdilleen!

Huomenna se alkaa! Nimittäin se perkuleen ruokasota tuota pahaistaTonttu-poloa vastaan! Poloista ihan sen vuoksi, että päällimmäisenä tarkoituksenani olisi nuijia tuo rajoittava ääni päässäni syvälle maan rakoon, ja haluta,  syödä ja nauttia juuri niitä kaikkia ihanuuksia mitä mieleni vain halajaa! Ja pysytellä suunnitelmassa tottakai. Ja olla fuskaamatta. Ja muistaa se rytmin tärkeys. Ja olla hepuloimatta; hengittää syvään, laskea viiteen ja ottaa time out tarvittaessa. Sallia, nauttia ja uskaltaa. Nyt on aika, ja vähän pakkokin, varsinkin jos meinaa kotosalla haluta pysytellä.

Pelon ja riemun sekavin tuntemuksin odotan huomista ravitsemusterapeutin käyntiäni, jonka tarkoituksena on tarkistaa/päivittää/laatia aivan uusi (startti) suunnitelman vanhojen suunnitelmieni pohjalta. Nykyiset, piironginlaatikon pohjalta löyttyneet listat tuntuvat ja ovat melko isoja ja tukalia heti näin alkuun pitkään kestäneen epäsäännöllisen ja liika vähäisen syöntiuran jäälkeen, joten tarkoituksenani olis esittää toive hitusen pienemmästä, jolla lähdetään liikkeelle, totutetaan kroppa taas oikeaan, kunnon ruokaan, jota tulee tasaisin väliajoin. Sitten vaikka viikon päästä leipä kaksi lisää, ja isompi vaihde silmään. En minä aivan tuohon torstaihin ole jäänyt kuitenkaan odttelemaan, vaan jo viikonlopusta lähtien olen petrannut ja kiinnitätnyt huomiota ennenkaikkea ruokarytmiin, lämpimiin, ja leivän määrään aamu/iltapaloilla. Alkuun kroppa ihmetteli, mutta en tiedä johtuuko väsymyksestä vai mistä, on se alkanut jo hieman puhumaan minulle entistä vaativampaan sävyyn: Anna lisää. Missä toinen? Hei, jäi nälkä. Joko se loppui? Milloin syödään taas? Yöh, nyt on ähky... ai eipä olekaan enää, ruokaa kiitos! Wakey wakey, weher's my food?? .....aivan kummaa hommaa, ja olen ollut hieman hölmistynyt siitä, kuinka näinkin lyhyessä ajassa olen onnistunut herättelemään näläntunnetta ilman, että kunnon suunnitelma on edes vielä käytössä :D Toisaalta olen tähän todella tyytyväinen, sillä eipä tule aivan shokkihoitona ja pystymetsästä kun huomenna potti räjähtää upouuden suunnitelman muodossa. Kjihihihihih..... naamalle kirpoaa virne. Ihanaa saada alkaa taas syömään, ja oikein luvan kanssa >:D Onhan minulla jo pitkään ollut lupa syömiseen, olen vain tehnyt sitä väärin, huolettomasti ja siltikin sairauden sanelemana. Nyt ei paljoa Tontulta kysellä syödäänkö vai ei, sillä se on vähän pakko nyt. Ja oikein luvan kanssa! Olen saikulla juurikin tätä missiota varten. Jos on kipeä, ihminen tarvitsee lääkettä, eikös vain? Ja ruoka on minun lääkkeeni? Eikä lääkkeitä saa jättää ottamatta, tai jättää kuuria kesken, muuton ei parane, tai tauti uusiutuu? Näin olen ainakin oppinut.

No, minulle kirjoitetaan huomenna sellainen "resepti", että eiköhän tässä ala kohta, pikku hiljaa sekä kroppa ja mieli tokenemaan. Hui apua, hihihi kamalaa. Ihanaa. Ihan totta? Kyllä! Tuleekohan tästä mi.. kyllä tulee! Nyt höpinät, pelko, epäluulo, niuhoitus, ahdistus, rajoitukset ja vastuun välttely ikkunasta kartanolle!  Nyt on aika nauttia, uskoa ja uskaltaa!

Tämän aamun projekti :D Heräsin "vasta" kuudelta, joten aikaa riitti. Löytiyhän niitä muutama laatikon pohjalta, vuosien varrelta. Suunnitelmia meinaan. Niitä vertaamalla , yhdistelemällä ja muokkaamalla laadin uuden mallin, jonka kiikutan huomenna matkassani oys:iin. Terapeuttini siis pyysi tuomaan matkassani suunnitelman, en minä oleta että sinne marssitaan oma lista kourassa ja sanotaan että no näin ajattelin syödä :D Lähinnä vähensin leivän sieltä täältä välttääkseni pahimman shokin, ja toin mukaan omia toiveita (rahka/rae mössöt, mutta tällä kertaa murojen, leseiden ja hiutaleiden kera, niin että ne ovat hyväksyttäviä ja riittäviä aamu- ja iltapaloja). Katsotaan mikä on tuomio. Jo sillä saisi edes aloittaa, ja sitten katsottaisiin jo valmiiksi viikon parin päähän vaikka joku näistä vanhoista. Jännittää. Mutta hyvällä tapaa :) 

May the force (and food. And brains) be with me.

~ Laura