Ehdotuksia tuli jos jonkin moisia... piirtämistä, maalailua, kättentöitä, askartelua, leiketöitä, aarrekarttaa, uuden taidon opettellua, opiskelua, lukemista, sarjojen katselua, vaikka ja mitä. Saitte minut ajattelemaan; niin... tarvitseeko sen tekemisen loppupeleissä ollakkaan nin kummoista ja ihmeempää? Eikö tärkeämpää olisi oppia pysähtymään? Tehdä asioita, joita eityön ja kiireen keskellä kerkeä? Juurikin piirtää, maalata, kierrellä kauppoja, kokeilla uusia reseptejä, ja ehkäpä opetella uusi meikki tai nuttura? Ongelmana tosin kohdallani on myös se, että kun näitä tekee tarpeeksi, alkaa sekin puuduttamaan. Itseasissa, en ole tehnyt näistä vielä juuri mitään, muuta kuin kuljaillut kyllästymseen asti kaupoilla. Miksi? Koska minun on vaikea, liki mahodoton pysähtyä, keskittyä, saada mieleni psyähtymään ja päättämään mitä tekisi, milloin, kuinka, miksi.... en osaa aloittaa mitään, saatika lopettaa. Yritystä on enemmän kun malttia tai kärsivällisyyttä. Saitte kuulostamaan saikusta selviytymisen itseassiassa melko helpolta ja mielekkäältä. Minun on vain ensin kyettävä pysähtymään, sallimaan itselleni luvan vain olla, eikä kokea paikoillaan oloa huonona asiana, rikollisena toimintana, jota on vältettävä viimeiseen asti. Ja ennenkaikkea, ymmärrettävä, ettei siitä tarvitse kokea huonoa omaatuntoa. Että vain on, ottaa rauhallisemmin, ja tekee asioita, jotka oikeasti ovat mielekkäitä, mutta jotka tällä hetkellä tuntuvat lähinnä rangaistukselta. Ja vain siksi koska en osaa pysähtyä, ja nauttia tästä hetkestö ja mahdollisuudesta toteuttaa omia projekteja ja haaveita. Ensi työkseni, minun onkin siis opittava katsomaan tät äsaikkua uudesta vinkkelistä, ja jatkuvan stressaamisen sijaan yritettävä innostua asioista, joihin minulla on nyt aikaa. Ensin olisi vain osattava päättää mistä aloittaa. Ideoita saattaisi olla, mutta ajatus repeää niin sataan paikkaan, että loppu peleissä en osaa tarttua mihinkään, ja kaikki jää loppupeleissä tekemättä tai ihan puolitiehen. Todella rasittavaa, todella uuvuttavaa.
Tein siis listan. Tai sain sen ainakin alulle. Päätin, että niinä hetkinä ja päivinä, kun tuskastuminen hiipii pintaan, ajatus jumittaa ja aika ei kulje ja turhaudun, kaivan tuon listan, ja kylmänrauhallisesti vain päätän toteuttaa listalta jotain. Aikaa ei tarvitse kuluttaa kaupoilla ilman rahaa ravaamalla, peiliin tuijjottamalla, tai pakkolenkkeilen. Sen voisi käyttää juurikin kaikkia ehdottamianne asioita tehden. Ei ehkä nin tuottavaa, mutta ehkä sillä saa ajan kulumaan ja mielen mukavampiin asiohin.
Ehkä kyse onkin sitten vain asenteesta. Pakko myöntää, että kyllä minua edelleen hieman puhalluttaa ajatus pelkästä tukan palmikoinnista ja piirustelusta päivät pitkät, mutta ehkä merkittävintä nyt olisikin oppia nauttimaan omasta ajasta, ja opetella pysähtymään. Tekemään asioita jotka innostaa ja kiinnostaa, jäädä sisälle eikä lähteä ulkoilemaan vain jotta kokee tekevänsä jotain. Sisälläkin voi tehdä asioita, eikä tekemisen tarvitse aina olla menemistä.
Nyt siis ideoita. Mitäs taitoja ja talentteja tässä voisi alkaa keksimään? Olen ajatellut ranskan alkeita. Pidän todella myös askaretelusta, käsillä näpertelystä sekä piirtämisestä ja maalaamisesta. Minulla on kasa tyhjiä kehyksiä, mitähän niihin keksisi? On tämäkin, kun kehittää stressin ja ahdistuksen asiosita, jotka voisivat olla mielekkeitä, ja monella työssäkäyvällä ei ole aikaa toteuttaa! Mutta niinkuin moni teistä totesi; ehkä tämä kaikki on vain väliaikaista, ja tässä hetkessä on vain opeteltava olemaan.
Kiitos vielä kaikille, kommenttinne olivat kultaakin kalliimpia, jokainen <3
~ Laura
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKiitos ^^ Kommenttisi, niinkuin edeltäväsikin, ovat merkinneet kyllä paljon, ja ovat saaneet ajattelemaan, ja tämän myötä vielä arvostamaankin omaa tilannetta: on aivan totta että vaihtoehtoisesti olisin osastolla, jolloin kaikki tämä puntarointi ja mietintä olisi turhaa. Nythän minulla on vaihtoehtoja vaikka ja mitä, tietäisi vain mihin tarttua; toisin olisi asia jos en olisi siis kotona. En saisi valittaa, mutta luonteelleen ei ihmnen mitään mahda, ja tekevänä ja menevänä sorttina aika käy välillä todella pitkäksi. On vain opeteltava uusi asenne, ja nähdä asian valoisat puolet :) Ehkä lainaan jonkun mindfulness kirjan, opettelen pyshtymään ja nauttimaan niistä mahdollisuukdista, mitä minulla on kotona :) Kiitos kovasti!
PoistaJa ihanaa viikonloppua! JA jaksamisia sullekkin ^^
Tuossa on aivan ihania ideoita. Ei kaiken tekemisen tarvitse olla elämää mullistavia ja valtavia juttuja. Pienetkin asiat, pienetkin tekemiset tuovat suurta iloa elämään. Uuden kielen opiskelu olisi varmasti valtavan mielenkiintoista. Tai sitten askarrella/maalailla jotain, jota saa sitten vaikka ripustella seinälle :) Pysähtyminen tekisi varmasti itse kullekin hyvää! Minä varmaan itken samanlaista tylsyyttä, kun kesällä päästään - eiköhän tämä liikkuminen tästä aika haasteelliseksi ennen syksyä ala käydä.. Pitää silloin muistaa näitä asioita, joita sinullekin listailtiin! Nauti <3
VastaaPoistaP.s. Käsialasi on aivan ihana! Todella upea :)
Kiitksia, taas jälleen kerran ^^ Sinunkin osaltasi sain ihania ehdotuksia ja rohkaisua <3 nyt pitää vain osata jarruttaa, nauttia kevään tulosta ja löytää sitä mielekästä hommaa ja projektia päiviä kuluttamaan :) aika menee turhilla asioilla käydessä, ja sinne jä myös energia: illasta ei siiten enää jaksakkaan tai huvitakkaan tehdä enää mitään. Keksisi vain sen jonkun kivan homman.... vaihtoehtojakin tuntuu olevan liikaa (pinterest <3) mutta silti tuntuu että mitään ei löydä :D
PoistaHahaha, voi apua, kiitos kohteliasuudesta :DD itse aina miellän että fonttini on kyllä sellaista junttitankkia, ja taidatkin olla ensimmäinen joka sanoo jotain kivaa käsialastani ;D kiitos siis siitä, sainpa naurut :)
Aurinkoista sunnuntaita sinnepäin ^^ Ja vointeja! jos keksit minulle projektia, niin anna kuulua, mielelläni otan ideoita vastaan ;)
Hei! Tuli vielä mieleen tästä sun tekstistä, oletko koskaan kuullut tunne-teko-ajatus -kolmiosta? Ajatus piirretyssä mallissa on siis, että nuo ovat kolmion kulmissa, jotka yhdistyvät tietysti toisiinsa kolmion suorien kautta (hitsin vaikea selittää sanoin). Mutta pointtina siis yhteyksissä on, että teko, joka on siellä kolmion huipulla, vaikuttaa ajatuksiin, vaikka välitöntä tunnetta ei tulisikaan.
VastaaPoistaItseäni tämä on rauhoittanut välillä, kun juurikin pakottamalla teen näitä "ajantappoasioita". Toi on aika yleinen kommentti sairaslomalaiselle, että nythän kerkiät tehdä kaikkea kivaa", mutta eihän se tässä sairaudessa niin mene, koska armollisuus ja nauttiminen eivät kuulu sanavarastoon.. Mutta ei siinä tosiaan ole oikotietä, pitää vain tehdä ja opetella olemaan.
Itse koen myös, että jokaisen pitää lisäksi löytää ne "omat juttunsa", ei ole mitään yleistä toimivaa. Nimimerkillä istuin joskus kirjastossa "lukemassa" lehteä ja hoin päässäni rentoudu, rentoudu. Ja lopulta melkein huvitti ja aloin katsella toisia ja mietin,, onko täällä muitakin "rentoutujia" :D Eipä siis ollut ihan mun keino ;)
Mutta tsemppiä ja kärsivällisyyttä! Ja kokemuksesta voin kyllä sanoa senkin, että kehon ravitsemustilan korjaantuminen auttaa asiaan paljon. Mutta koska siihenkään ei ole oikotietä, siihen asti on vain löydettävä ne keinot, joilla tässä kohtaa selviää!
♥
Tutun kuuloista tekstiä! Itsellänikin on vaikea pysähtyä ja olla paikoillaan ja mieluummin olisi kokoaika tekemässä jotain..
VastaaPoistaMutta hyviä ehdotuksia olit saanut ja nyt vaan listaa toteuttamaan! :)