lihaton, mutta vähemmän munaton viikko jatkuu...

....nauran omille surkeille jutuilleni ääneen. Säälittävää. Aika hankkia parempaa seuraa kuin sylissä rötköttävä katti, käy vitsitjo vähän vähiin....

Mutta näin on. Kaksi päivää lihatonta kokeilua takana, Tai nimesin projektini lihattomaksi lokakuuksi,  joka on hieman kylläkin auheuttanut hilpeyttä ja kummastusta yhdessä jos toisessakin, mutta asiaa selvitettyäni olen saanut hyvinkin ymmärtäväisiä "ahaa"-vastauksia. Mutta siis, vielä vkloppu edessä. Hmm. Täytyy sanoa että eipä tämä ole tuottanut minkäänmaailman päänvaivaa tai puutostiloja, ainakaan vielä. Paitsi eilen töissä oli käydä pikku lepsus, kun raivonälän partaalla töistä lähtiessäni olin napata suuhuni vahingossa kalkkunaleikkeleen jääkaapista. Hupsista. En yksinkertaisesti tuossa tilassa muistanut mitään "kieltoja" tai kokeiluja, vaan saatoin jo maistaa tuon lintupolon kielelläni. Sitten muistini palasi äkillisesti, ja leikkele jäi hyllylle pötköttämään, ja pelastin tilanteen viime hetkellä nappaamalla suuhuni kirsikkatomaatin. Neliveto päällä pyöräilin sohjon ja myrskyn läpi kotiin keittämään kasvishernaria, aaah <3 Mutta muutoin ei ole ongelmia ollut. Paitsi (alkoihan niitä tulemaan) töissä hanke meinasi karahtaa toistamiseen jo lähtöruutuun, kun lounaana oli lasagnea ja borssikeittoa pekonilla. How nice. Niille siis jotka eivät vietä lihatonta lokakuuta näin tammikuussa. Keksiviikon lounaana jouduin siis tyytymään porkkanaraasteeseen ja raejuustoa, jota onneksi löytyi lounaalta myös. Tästä viisaastuneena tänään töissä matkassani oli omat eväät kaiken varalta, vaikka sitten keitoksi luonnollisesti sattuikin tomaattikeitto. Ei sillä, vihaan tomaattikeittoa, mutta tänään ruokailut myös töissä sujuivat jo huomattavasti mallikkaammin.

Kasviksia, salaatteja, soseita sun muita sömpöttejä tulee syötyä sen verran muutenkin paljon, ettei tuota paljoa huomaa että kelkasta olisi pudonnut jotain. Vaikka raetta ja rahkaa saan täällä viikolla vielä syödä (ensi viikolla luvassa on maidoton, iiks!), on ruokaympyräni laajentunut näiden kahdenpäivän aikana huomattavasti. Ilmeisesti päässäni napsahti joku tsemppivaihe muutoinkin tämän kokeilun myötä päälle, sillä olen syönyt huomattavasti enemmän, niin laadullisesti kuin määrällisestikkin, Viljaa, leipää, muroja, burguria, hyviä rasvoja, herkkujakin on uponnut. Syömiseni on ollut kuin lähestulkoon oppikirjan sivuilta, ja ainakaan vielä en voi moittia omaa syömistäni ollenkaan. Päinvastoin, se on parantunut huomattavati, ja ero tuohon vielä viikon takaiseen raejuustoa reajuuston kera-menu on kyllä kokenut melkoisen muutoksen. Toivotaan siis että sama meno ja ruokahalu jatkuu vielä pidempään, sen verta kivaa on taas syösä oikein ja normaalsiti, vaikka nyt sitte lihatotmasti ;) Rakeen lisäksi olen sallinut itselleni myös kananmunia (yhden oikeastaan olen vasta joutunut syömään), jotta proteiinin saanti pysyy oikeissa summissa.

Muutama otos vikon ruoilta... muutamat jogurttimössöt ja kasvishernari on jääneet kuvaamatta, muttaeiköhän me kaikki tiedetä miltä moiset kokkailut näyttää ilman kuviakin. Hyvää on ollut <3 

Omaksi ilokseni olen saanut syötyä jogurtin sijaan enemmän pilttejä! Piltit on sellainen juttu, että niitä tulee hamstrattua hyllyt täyteen, mutta sitten myös unohtuvat sinne, ja niiden tilalta tulee syötyä liikaakin (kevyt)jogurtteja, Ensi viikkoa ajatellen olen päättänyt että piltin saavat luvan jälleen  nousta parrasvaloihin jo tämän viikon aikana! Murojen sijaan mieli teki jotain makeaa, joten murustelin päälle elovena karpalo-kinuski välipakakeksin. Hyvvää oli! 

Tämänpäiväinen työlounas: bulguria kera kikherneiden ja kasvisten/salaatin. Kahvia maidolla pari kuppia päälle...

Tämän aamun aampula, samaa settiä kuin eilen mutta muroilla tällä kertaa. Kovin näyttää vähäiseltä mutta oli niitä, uskokaa pois ;D 

Iltapalaksi on jo useampana iltana maistunu ruisleipä pitkästä aikaa! Eilinen jälkiuunipala upposi muna-raejuustomössöllä, päälle rasvaksi vielä avioadoa. Oli kyllä yllättävät maistuva leipä, että varmana menee uusiki samanlainen jo tänäiltana ;) Suolakurkkuja kyytipoikana, tottakai...

 Löytämääni kookosjuomaa on tullut testattua myös murojen kanssa, mutta paremmin neste toimii smoothiessa, jota testasin tiistai-iltana. pakastettua banaania, play kaakaota ja tuota kookosjuomaa.... vitsit!!! <3 

Päivällinen: bataattiranuja, käristettyjä kikherneitä, ja pinaatti-kikherne-kasvispaistosta. Raejuustolla tietty. Nälkäänsä söi ;) 

Palasin juuri kauppareissulta... tänään on ollut pitkästä aikaa väsy päivä usemaman huonosti nukutun yön vuoksi, ja stockan ruokapuolella pyöriessäni törmäsin yhteen "mieltä ylenstävään näkyyn" lisää: murojen kanssa samaan hyllyväliin kanssani osui todella kapea kasvoinen (siis todella! tytöllä ei ollut kasvoissaan mitään lihaa, ainoastaan nahka ja jänteet paistoivat kun hän jauhoi vimmalla purkkaa. Ei ole minullakaan yhtään liikaa elopainoa, mutta tuo tyttörukka....huh), ponnaripäinen ja riukulapakarainen tyttönen, joka pyöritteli myslejä ja muroja edestakasin, Isä seisoi vieressä kori kädessään, luovottaaneen, väsyneen ja turtuneen näköisenä. Surullisen tottuneen näköisenä koko touhuun. Vielä surullismepaa tilanteessa oli ehkäpä vielä se, että tytöstä oikein paistoi se, kuinka hän oli nykyisen elämäntilanteensa kanssa totaallisen fine, tyytyväinen, happy. Siinä missä isä vain raahautui tytön perässä, puhumatta, toimeettomana, tyttö perusteli ja selitteli jokaista valintaansa, ja oli yliterhakkana ja reippaana jokaisen valinnan ja ostoksen äärellä. Korissa oli kaikkea, muttei siltikään mitään. Ainakaan mitään ylimääräistä. Ton-ton tuotetteita vierivieressä... En voinut muutakuin hetken stalkata tuota parivaljakkoa, ja ostoskorin sisältö näytti juurikin niin pelottavan tutulta kuin mitä omani vuosien takaa. Minun teki todella pahaa isän puolesta. Tytön myös. Pienen hetken sisälläni heräsi voimakas tunne ja tarve jälleen (ks. marketin tyttö kirjoitus...) puuttua noiden tuntemattomien ihmisten elämään sanomalla jotain, kertomalla jotain, mutta hetken aikaa asiaa puntaroiduttuani, päätin luopua hankkeesta. Ei pysty. Ei jaksa. Tänään minusta ei ole pieneksi maailman parantajaksi. Oma oleminen ja kotiin kauppakassien kanssa raahautuminen räntäsateessa tuntui jo riittävän haastavalta urakalta, saatika sitten anoreksian kanssa honeymoonia viettävän nuorien naisen pelstamisenyritykset kaupan ollessa auki enää vajaat viisi minuuttia. Sinne jäivät purkkapussia valitsemaan kun minä painuin kassalle. Tänään ei vain jaksanut leikkiä arjen sankaria. Ei kai sitä aina tarvitse jaksaakkaan....?

Hyvää yötä maailma. Huomenna kolmas päivä ilman kalkkunaa. No problemos. Eväät jäi tekemättä. Paska. Nooh. Toivoa sopii että töissä lounaalla on jotain soppelia. Aamulla selviää myös jatko töiden suhteen, kun käyn neuvottelut työterkan ja possini kanssa tulevan kevään työtunneista, sun muista... jänskättää, mutta uskompa että ei ole kuitenkaan kummoinen käynti luvassa. Eiköhän tuo mene hyvin, ja löydetään kaikkia osapuolia tyydyttävä ratkaisu.

Nighty night! 

~ Laura