Kuulumisia kukkuluuraa!

Hellurei ja hellät tunteet! Tuossa keittiössä nälkäkuoleman partaalla kattilaa raivolla mäiskätessä ja sormiani tomaatin sijaan veitsellä viillellessä tulin ajatelleeksi, että pitänee varmasti kirjoittaa jotain. (Edit: olen kirjoittanut tätä tekstiä jo kolme päivää......). Tai ainakin ilmoittaa olemassaolostani.  Sitä paitsi ärsyynnyn itse kun en saa haluttua tahtia postauksia tehtyä, vaikka kuinka olisi aikomusta. Eihän tuota minulla normaalista poiketen taaskaan mitään asiaa ole, mutta jottei tauko venyisi jälleen parin kuukauden mittaiseksi, on se hyvä käydä naamaansa aina silloin tällöin täällä näyttämässä. Sitä paitsi ulkona sataa vettä (rakastan suomen talvea <3) ja on niin vietävän liukasta, etteivät tuon vesijään päällä olleet sorakiteen muuta kuin antaneet enemmän vauhtia yrittäessäni liukastella aamupäivästä keskustassa. (Edit nro.1: oikeasti ulkona on tällä hetkellä kuulas keli ja pakkasta, ihanaa!),Olen siis päättänyt pysytellä evakossa loppu päivää. Tosin, sain käytyä tulostelemassa uusimman työhakemukseni uusia paikkoja varten jossain reippauden puuskassa, ja niitäpä minun täytyisi ilmeisesti lähteä tuonne kylille juoksuttamaan. Hyi olkoon.

Mutta jos jotain olen saanut aikaiseksi, niin tosiaan päivitettyä cv:ni ja hakemukseni, ja muutamaan paikkaan on tullut jo soiteltua, ja vielä olisi muutama paikka jäljellä. (Edit nro.2: done and done!) Vaikakkin edellisen työpaikan ohitse käveleminen kirpaisee vielä hieman, niin ei ole auttanut jäädä ihmettelemään, vaan minun on saatava äkkiä jotain tekemistä (ja rahaakin on ihan kiva saada, sillä kun saa kaikkea kivaa, ja maksaa laskutkin, hassu juttu). Ensin hieman ajattelin että olisin hengähtänyt jouluun asti, mutta saa nyt nähdä.Voihan noita hakemuksia nyt levitellä ympäri kaupunkia jo etukäteen, ei sitä työnsaantia kuitenkaan ihan itsestäänselvyytenä kannata pitää. (Edit nro. 3: Viisi hakemusta olen kuluneen viikon aikana saattanut nyt maailmalle, kaikki peukut pystyyn että edes jostain kuuluisi jotain, ja naamani pääsisin vaikka edes haastattelussa näyttämään).

Kovsti olen yrittänyt miettiä myös postauksia liittyen ruokailiuihin ja aterioihin. Pitämäni pienimuotoisen kyselyn perusteella Teitä kiinnostaisi juurikin tuo arkiruokailuni kuvineen kaikkineen, ja vaikka puhelimessa on kuvia milloin miltäkin aterialta, niin hyvästi nuo kuvat ovat myös puhelimessa pysyneet. Ärrinmurrin! Yritän taas ryhdistäytyä! Parin viime viikon työrumba sai vain ajatukseni ihan muihin asioihin, eikä aikaa ja motivaatiota ruoan kuvaamiselle ole jäänyt. And lets be honest, töiden menettäminen verottaa, myönnän sen: annosteni laatu ja koko ovat heittäneet enemmän tai vähemmän häränpyllyä, eikä rytmitykselläkään ole kerskumista.... eilinen meni klo kahdentoista raejuusto "brunssilla", klo 18 kasvissosekeitolla, ja myöhäisellä iltapallalla..... haluatteko nähdä kuvaa? Sitä minäkin, ei oikein inspiroivaa kuvamateriaalia. Vaikka siis töiden haku ressaa ja ahdistaa, niin ahdistaa tämän kaiken vaikuttaminen välittömästi syömisiini, ja sekös vasta ärsyttääkin! Paljon ahdistusta ja ärtynystä ilmassa siis! Ei saisi lähteä tunteisiin mukaan, ja melko työstämistä tämä pari viikkoa on kyllä ollutkin, niin hienosti sain projektiani käyntiin. En halua heittää kovaa työtä (ja tuota ylihinnoiteltua ateriasuunitelmaa) hukkaan. Elämässä tulee vastaan haasteita, eikä niihin saisi reagoida tavalla niinkuin minulla on erittäin voimakas taipumus, eli ruoalla kikkailemalla. Tämä tuo vain sitä outoa turvaa ja kontrollin tunnetta kuin kaikki muu menee päin...pakaroita, eikä mistään tunnu saavan taaskaan otetta. Töitä tehdessä minulla ei ollut tarvetta turvautua ruoan kontrolloitiin näin voimakkaasti, vaan sain keskitettyä tahdonvoimani Tontun rökittämiseen, mutta nyt tuo tahdonvoima minussa menee yksin siihen, että yritän saada kuunneltua omaa järjenääntäni päässä käyvän huumaavan sambakarkelon ylitse, jota Tonttu itse paraatipaikalta johtaa. Ja valitettavan usein olen takkiin ottanut, vaikka voiton hetkiä näihinkin viikkoihin on jokunen mahtunut. Nyt on vain skarpattava, ja jospa nuo lähettämäni työhakemukset hieman toisivat helpotusta stressiini ja ahdistukseeni. Tästä on ryhdisttäydyttävä, ja painoa ennenkaikkea saatava! Lupaan tsempata :)

Aikaa on vienyt myös hieman muu, vähän jännempikin juttu. Nimittäin tarkoituksenani olisi napata Teuvo povitaskuuni, ja lähteä reissuun tulevana maanantaina viikoksi. Varasin lennot jo vajaa pari kuukautta sitten, mutta tavoistani poikkeamatta en ole paljoa aikaa matkan suunnittelullekkaan löytänyt työkiireiden vuoksi. Ja kun taas työt loppuivat, ja mieli oli melkoisen apeana, harkitsin ihan vakavissani matkan perumista. Mutta päätin kuitenkin että lähden reissuun. Lattiallani lojuu kasa opaskirjoja, muistilappuja, ostoslistoja sekä omia muistiinpanojani sekä matkasuunnitelmia, joita olen paniikissa tämän viikon rustannut. En jaksa ottaa reissusta ressiä, sen verta paljon on tullut ressattua jo etukäteen kaikkea muuta mahdollista. Matkasta tulee minun näköiseni, ja teen juuri sitä mitä juuri silloin haluttaa, oli se museossa kolumista, tai vain sitten kahvilassa ihmisvilinää ihmetellessä. Lord help me, tämä tyttö pakkaa kassisnsa ja suuntaa Lihotus Leirille mihinkäs muuallekkaan kuin itse isoon omenaan, New Yorkkiin. Olen päättänyt, että sitä mukaa mitä lompakkoni kuihtuu ja kapenee, minä paisun juustokakkujen ja hodareiden voimalla! Sinne ei lähdetä raejuustoa syömään, prkl! Ja ei, en ole aiemmin käynyt, ja kyllä, lähden yksin. Niinkuin sanoin, olkoon voima kanssani :DD Pitää sitä jotain harrastuksia tytöllä olla, niin miksei sitten kaupunkisuunnistus suurkaupungin sykkeessä. Tulen menemään niiiiiiiin hukkaan kun ikinä ihminen vaan voi mennä!

Mutta. Sellaista tällaista. Yritän parhaani mukaan vielä laittaa jotain tekstiä ennen matkalle lähtöä, matkafiilistelyä tai jotain, jahka olen vain saanut tuon muistilistan ensin koluttua ja kaikki kalsarit pestyä. Tätä odotellessa siis....

Mukavaa, rentouttavaa ja kirpsakkaa pakkas-perjantaita kaikille!! 

~ Laura