Työkyöpeli

Huhhuei. Johan loppui rutkutus siitä, ettei ole töitä riittämiin. Ajattelin näin lyhykäisesti ilmoitella olevani edelleen elävien kirjoissa, sekä pahoitella tätä hetkellistä hiljaiseloa. Postausideoita olisi pää pullollaan, sekä puolivalmiita kirjoituksia roikkuu rästissä jo useampi, mutta meneillään minulla on sellainen työputki, ettei aikaa tai energiaa ole yksinkertaisesti vain riittänyt. Viime perjantaina aloitin putken kevyellä, yli 14 tunnin rupeamalla, ja sama putki on jatkunut tähän päivään saakka, ja jatkunee ainakin perjantaihin. Vaikka töitä on saanutkin vääntää niska limassa, olen tästä siltikin todella iloinen, sillä moinen äkillinen työtuntien lisäys johtunee siitä, että olen aloittanut työskentelyn uudessa paikkaa entisen lisäksi! Me so happy :) Vaikka tämä viikko onkin kulunut uusien asioiden opettelussa sekä talon tavoille totutellessa, paikka tuntuu todella lupaavalta, ja päiväni ovat kuluneet kuin siivillä (eilinenkin reilu kymmentuntinen päivä suorastaan kuin "vilahti" vain, mitä nyt loppu päivästä alkoi jo hieman askel painaa....).

Mutta niin, uusi työ, uudet kujeet, ja vanha siihen kylkeen. Sekä ekstraushommat, joihin myöskin lupauduin kolmanteen paikkaan. Kyllä, en osaa sanoa ei. Mutta nyt on painettava kun siltä tuntuu. Mutta kieltämättä olen lepopäivää vailla. Myönnän olevani vielä hieman puolikuntoinen, ja pahana tapanani on ahnehtia asioita vähän liikaa, ja monesti oman hyvinvoinnin ajatteleminen jää hieman taka-alalle. Työt molemmissa paikkaa ovat kuluttavia, kiireisiä ja seisaallaan oloa koko ajan, joten tiedän että saan tosissani alkaa kiinnittämään yhä enemmän huomiota ruokailuihini, jotta edessä ei ole taas täysi uupelo. Uupelohan tuo meinaa olla jo nytkin, mutta siitä päästään kunhan pääsen lataamaan akkuja tulevan viikonlopun aikana. Sen verta alkaa pää olemaan jo tötterössä, että työt meinaa seurata niin kotiin kuin uniinkin: kauppalistaa alkaessani kirjoittamaan, etsin kodistani paperin sijaan kuumeisesti kassakonetta, pelkästään siitä syystä että työmaalla nappia painamalla kassa sylkee sinulle palan tyhjää paperia asialistaa varten. No, ei löytynyt kassaa minun taloudestani, mutta tuossa vaiheessa myönsin jo itselleni, että nyt alkaa olla hetki, jolloin pitää alkaa hieman jarruttelemaan. Suoritan viikon työt kunnialla loppuun, ja viikon lopun otan lunkisti, kiitos. Jos saisin hieman myös energiaa kirjoitella tänne ajatuksia, joita olen jo pitkään aikonutkin. Ajatuksia uudesta työpaikasta, siellä jaksamisesta sekä ruokailuista löytyisi myös vaikka millä mitalla, mutta tällä hetkellä väsymys puskee päälle jyrän lailla, joten säästän nuo raapustelut hetkeen, jolloin päässäni virtaa muutakin kuin ilmaa.

Tässä tämmöinen mitään sanomaton, hyvin häthätää, silmät ristissä ja kuolavana jo suupielestä roikkuen kirjoitettu "täällä vielä porskutellaan"-kirjoitus, ja lupaus tulevista kirjoituksista. Kunhan saan vain hetken huilittua sekä toivuttua työputkesta, uni velasta ja jalkojen pakotuksesta, ryhdistäydyn jälleen toimimaan! Tällä hetkellä ainoa mihin kykenen on raahautua kaupan kautta kotiin, sekä pysytellä hereillä tökkimällä itseäni tikulla silmään aina siihen asti kunnes on aika ja lupa mennä nukkumaan. Hyvää yötä! Huomenna harjoutukset jatkuvat!

~ Laura