lauantai 17. tammikuuta 2015

lihaa luitten päälle!

....tai oikeastaan lihaa hermoille ja makunystyröille! Keskiviikkona katkesi kamelin selkä, ja kahlasin tieni läpi nuoskan ja lumen Fitwokkiin, ja tilasin kanawokin! ai että! kyllä maistui kana hyvälle viikon tauon jälkeen <3 Eikä sillä, kasvisviikko sujui mallikkaasti, ja santsasin syömiseen, sen laatuun ja rytmiin enemmän kuin moneen aikaisempana kuukautena yhteensä, ja löysin uusia ja vanhoja rakkauksia. Soijarouhe, Alprot, piltit, bataatti, murot, ruisleipä avocadolla, näkkileipä, tumma riisi, pähkinät.... kaikki mikä oli jäänyt pois ruokaympyrästäni joulukuun kiireen ja huolimattomuuden vuoksi, teki nyt paluunsa, ja hyvältä nuo kaikki ihanuudet taas pitkän tauon jälkeen maistuivatkin! tartkoituksella söin hieman maltillisesti rahkoja ja rakeita, jotta tilaa jäisi juuri muillekin ruoka-aineille. Ja nälkä tuon kasvisviikon aikana olikin hieman totuttua kovempi, sillä vaikka kuinka latasin lautaseni täyteen papuja ja pähkinöitä, ei tuo ruokka pitänyt nälkää loitolla aivan yhtä hyvin kuin kunnon köntti kanaa.

Ehkä yksi juttu minkä huomasin tuon viikon aikana, oli väsymys, ja voimaton olo. En tiedä johtuiko se yksin siitä että en syönyt lihaa, vaan mistä, mutta koska olen nukkunut koko viikot sopivia unia, ja kohtuu hyvin, niin oloni, kehoni ja mieleni oli jo jostain viikonlopusta (eli puolesta välistä asit) todella vetämtäön, voimaton ja veltto. Minua väsytti ja kroppa tuntui painavalta ilman mitään syytä. En ole jaksanut hommailla mitään ylimääräisä, ja maanataina töissä tuntui jo todella pahanlta. Yöuneni ovat olleet mustaakin mustempia, todella raskaasti nukuttuja, ja olen herännyt äärimmäisen väsyyn ja raskaalta tuntuvaan kroppaan, Ruoka on maistunut, mutta joku ei ole tuntunut oikealta. Ei minulla mitään flunssaakaan ole ollut, joten en ole keksinyt mitään muuta selitystä kuin tuon pienen muutokseni ruokavaliossa. Voiko näin olla? Ja alle viikossa? Voiko olla että kaikesta huolimatta proteiinin, ja B-vitamiinien saanti ei ole ollut siltikään riittävää? Laisinkin kun kyseessä on tällainen suurlihan syöjä niinkuin minä? Maanantaina taisi tulla ensimmäinen todellinen mieliteko lihaan... tonnikalaa, kanaa, katkarapuja, mitä vain! ehkä tuossa vaiheessa kroppani yritti jo minulle morsettaa että nyt tarttis saada jotain tukevampaa rakennusainetta kehiin. Halusin selviytyä kuietnkin tuohon keskiviikkoon, koska tarkoituksena oli olla viikko lihattomana, ja ei tuo tuska vielä ylitsepääsetämätön ollut, lähinnä mieliteko. Aivan kuin olisi haikaillut jäätelön tain suklaan perään, mulla nyt vain tekikin mieli kanaa kasvispedillä;D

No joo. Siispä keskiviikkona sain viimein nenäni alle tuota haaveilemani kananpoikaa, ja niin hyvältä se kylä maistuikin. Taisinpa iltapalaksi tehdä vielä tonnikalasalaatin, sen verta mieli halasi vielä illastakin jotain hyvää! Muuten viikko on edennyt maltillisesti lihasta nautiskellen, ihan kamalana sitä ei ole tohtinut näin äkkiseltään ettei mene pötsi sekaisin äkillisestä muutoksesta. Hieman on tässä jo vähän heräillykkin, vaikka väsyhän tuo tahtoo edelleen painaa, laisinkin tämän lauantaipäivän työrumban jäljiltä. Huomenna vapaa, ja sen aion kyllä nautiskella ja levähdellä ja huilia, maanataina käynnistyy taas uusi työviikko. Missiona on panostaa ruokailuihin, sen verta paino jumittaa taas paikallaan, ja hyvin syödystä viikosta huolimatta painokehitykseni ei tällä viikolla ollut aivan sitä mitä olisin toivonut. Ketuttaa. Mutta ensi viikolla vähintäänkin samaa rataa syömisten suhteen, ja vielä vähän isommillakin panoksilla, niin saadaan nuo luvutkin sieltä nousuun. Nimittäin nousussa ovat nyt myös työtuntini uudessa työvuorolistassa, ja voin sanoa jo nyt itselleni, että en jaksa työtäni ellei fysiikkkaa saada joulun jäljiltä jo kohtapuoliin hieman korjatuksi! Eli sapuskaa poskeen, riittävästi lepoa ja oman kehon kuuntelua, niin pysyn työn tahdissa.

Keskiviikkona pröystäiltiin ja hemmoteltiin itseä oikein olan takaa! Ensin tuo taivaallinen kanawokki, ja palkintona reippaudesta syömishäiriöklinikan haastatteluissa, jälkkäriksi vielä alnoldsin jogurttijäätelö vattupyreellä, ai naminaminaminaminami!<3<3 



Iltapalaksi maistui enemmän kuin hyvin pastalautasellinen pinaattisalaattia kasviksilla ja öljytonnikalalla piiiiiiitkästä aikaa :)


Kävin myös hamstraaamassa verkkokaupasta pahimpaan Questin nälkääni muutaman patukan, joita on tullut vedettyä töissä kiljuvaan nälkään jo parikin kipaletta tälle viikonlopulle. Muutoinkin Questit tuntuvat maistuvan taas niin hyvälle, että niitä hyvällä ruokahalulla popsiikin taas naamaansa. Yhteen väliin niitä tuli syötyä liiaksikkin, mutta nyt mielenkiinto niitä kohtaan on taas herännyt, ja varsinkin niitä makuja kohtaan joita on tullut syötyä harvakseltaan...En millään malttaisi odottaa ensi viikkoon, kun postista pitiäisi  (siis ainakin pitäisi!!) tulla ilmoitus saapuvasta lähetyksestäni suoraan amerikan mailta, ja pääsen koeajamaan uusimman maun S'mores!! kovasti olen kuullut hyvää sanottavaa tuosta mausta, enkä millään malta odottaa omieni saapuvan. Tilasin myös muutaman irtopatukan makuja joita ei ainakaan täällä Oulun leveyksillä ole vielä myynnissä, paljas maapähkinävoi sekä pipari (edit: tänään verkkokaupassa asioidessani kaupan leidi minulle ylpeänä esitteli heidän uusimman makunsa, maapähkinän, ja kovasti lannistui kun sanoin että olen jo reilu vuosi sitten kyseistä makua ensimmäisen kerran syönyt :D mutta mukava saada uusia makuja myös täällä kauppoihin, ei tarvitsre aina välttämättä merien takaa tilailla... :)) cookie dough pitää edelleen ykkössijaa, ainakin toistaiseksi ;) 



Vielä pitää esitellä uusin aamupala villitykseni! koska kompastuskivenäni on kuidut/hiilarit/viljat ylipäätään, ja varsinkin aamupalalta ne tahtovat jäädä järkiään pois, olen löytänyt keinon saada piilotettua ne omiin rahkasotkuihini: näkkärit!! Toimivat ihan loistavasti, eivätkä ajatuksesta huolimatta maistu yhtään omituiselle jogurtin/rahkan/piltin kera nautittuna, päinvastoin! WinWin situation, vatsa saa kuituja ja minä rahkani ;) sekaan vielä hedelmää/marjaa, jonkin sortin kuivattuja marjoja(goji- ja mulperimarjat<3)  ja siemeniä... kyllä maistuu ;) 


Eipä tässä tällä erää muuta. Nyt petiä kohti että tokenee tästä työviikosta. Huomenna sunnuntai, nautitaan siitä rennoin ottein <3 

~ Laura

tiistai 13. tammikuuta 2015

Uuuu mama!!

Joulu on täällä taas! Sillä palkan tultua ei tarvinnut kauaa tuumia mitä itselleni hamstraisin! Questilta on tulllut uusi maku!!

Tahtoo, tahtoo tahtoo....!!


 Tuleva viikko kuluu sitten posti-Patea vainoten... pitkä on odottavan aika!! :( 

Kokemuksia vielä kellään, tell me now!? 

Ps. huomenna syön kanaa piste. Loppu se lihaton. katkarapuja kävelee kadulla vastaan... viikon sitä kestikin.


~ Laura 

torstai 8. tammikuuta 2015

lihaton, mutta vähemmän munaton viikko jatkuu...

....nauran omille surkeille jutuilleni ääneen. Säälittävää. Aika hankkia parempaa seuraa kuin sylissä rötköttävä katti, käy vitsitjo vähän vähiin....

Mutta näin on. Kaksi päivää lihatonta kokeilua takana, Tai nimesin projektini lihattomaksi lokakuuksi,  joka on hieman kylläkin auheuttanut hilpeyttä ja kummastusta yhdessä jos toisessakin, mutta asiaa selvitettyäni olen saanut hyvinkin ymmärtäväisiä "ahaa"-vastauksia. Mutta siis, vielä vkloppu edessä. Hmm. Täytyy sanoa että eipä tämä ole tuottanut minkäänmaailman päänvaivaa tai puutostiloja, ainakaan vielä. Paitsi eilen töissä oli käydä pikku lepsus, kun raivonälän partaalla töistä lähtiessäni olin napata suuhuni vahingossa kalkkunaleikkeleen jääkaapista. Hupsista. En yksinkertaisesti tuossa tilassa muistanut mitään "kieltoja" tai kokeiluja, vaan saatoin jo maistaa tuon lintupolon kielelläni. Sitten muistini palasi äkillisesti, ja leikkele jäi hyllylle pötköttämään, ja pelastin tilanteen viime hetkellä nappaamalla suuhuni kirsikkatomaatin. Neliveto päällä pyöräilin sohjon ja myrskyn läpi kotiin keittämään kasvishernaria, aaah <3 Mutta muutoin ei ole ongelmia ollut. Paitsi (alkoihan niitä tulemaan) töissä hanke meinasi karahtaa toistamiseen jo lähtöruutuun, kun lounaana oli lasagnea ja borssikeittoa pekonilla. How nice. Niille siis jotka eivät vietä lihatonta lokakuuta näin tammikuussa. Keksiviikon lounaana jouduin siis tyytymään porkkanaraasteeseen ja raejuustoa, jota onneksi löytyi lounaalta myös. Tästä viisaastuneena tänään töissä matkassani oli omat eväät kaiken varalta, vaikka sitten keitoksi luonnollisesti sattuikin tomaattikeitto. Ei sillä, vihaan tomaattikeittoa, mutta tänään ruokailut myös töissä sujuivat jo huomattavasti mallikkaammin.

Kasviksia, salaatteja, soseita sun muita sömpöttejä tulee syötyä sen verran muutenkin paljon, ettei tuota paljoa huomaa että kelkasta olisi pudonnut jotain. Vaikka raetta ja rahkaa saan täällä viikolla vielä syödä (ensi viikolla luvassa on maidoton, iiks!), on ruokaympyräni laajentunut näiden kahdenpäivän aikana huomattavasti. Ilmeisesti päässäni napsahti joku tsemppivaihe muutoinkin tämän kokeilun myötä päälle, sillä olen syönyt huomattavasti enemmän, niin laadullisesti kuin määrällisestikkin, Viljaa, leipää, muroja, burguria, hyviä rasvoja, herkkujakin on uponnut. Syömiseni on ollut kuin lähestulkoon oppikirjan sivuilta, ja ainakaan vielä en voi moittia omaa syömistäni ollenkaan. Päinvastoin, se on parantunut huomattavati, ja ero tuohon vielä viikon takaiseen raejuustoa reajuuston kera-menu on kyllä kokenut melkoisen muutoksen. Toivotaan siis että sama meno ja ruokahalu jatkuu vielä pidempään, sen verta kivaa on taas syösä oikein ja normaalsiti, vaikka nyt sitte lihatotmasti ;) Rakeen lisäksi olen sallinut itselleni myös kananmunia (yhden oikeastaan olen vasta joutunut syömään), jotta proteiinin saanti pysyy oikeissa summissa.

Muutama otos vikon ruoilta... muutamat jogurttimössöt ja kasvishernari on jääneet kuvaamatta, muttaeiköhän me kaikki tiedetä miltä moiset kokkailut näyttää ilman kuviakin. Hyvää on ollut <3 

Omaksi ilokseni olen saanut syötyä jogurtin sijaan enemmän pilttejä! Piltit on sellainen juttu, että niitä tulee hamstrattua hyllyt täyteen, mutta sitten myös unohtuvat sinne, ja niiden tilalta tulee syötyä liikaakin (kevyt)jogurtteja, Ensi viikkoa ajatellen olen päättänyt että piltin saavat luvan jälleen  nousta parrasvaloihin jo tämän viikon aikana! Murojen sijaan mieli teki jotain makeaa, joten murustelin päälle elovena karpalo-kinuski välipakakeksin. Hyvvää oli! 


Tämänpäiväinen työlounas: bulguria kera kikherneiden ja kasvisten/salaatin. Kahvia maidolla pari kuppia päälle...


Tämän aamun aampula, samaa settiä kuin eilen mutta muroilla tällä kertaa. Kovin näyttää vähäiseltä mutta oli niitä, uskokaa pois ;D 


Iltapalaksi on jo useampana iltana maistunu ruisleipä pitkästä aikaa! Eilinen jälkiuunipala upposi muna-raejuustomössöllä, päälle rasvaksi vielä avioadoa. Oli kyllä yllättävät maistuva leipä, että varmana menee uusiki samanlainen jo tänäiltana ;) Suolakurkkuja kyytipoikana, tottakai...


 Löytämääni kookosjuomaa on tullut testattua myös murojen kanssa, mutta paremmin neste toimii smoothiessa, jota testasin tiistai-iltana. pakastettua banaania, play kaakaota ja tuota kookosjuomaa.... vitsit!!! <3 


Päivällinen: bataattiranuja, käristettyjä kikherneitä, ja pinaatti-kikherne-kasvispaistosta. Raejuustolla tietty. Nälkäänsä söi ;) 



Palasin juuri kauppareissulta... tänään on ollut pitkästä aikaa väsy päivä usemaman huonosti nukutun yön vuoksi, ja stockan ruokapuolella pyöriessäni törmäsin yhteen "mieltä ylenstävään näkyyn" lisää: murojen kanssa samaan hyllyväliin kanssani osui todella kapea kasvoinen (siis todella! tytöllä ei ollut kasvoissaan mitään lihaa, ainoastaan nahka ja jänteet paistoivat kun hän jauhoi vimmalla purkkaa. Ei ole minullakaan yhtään liikaa elopainoa, mutta tuo tyttörukka....huh), ponnaripäinen ja riukulapakarainen tyttönen, joka pyöritteli myslejä ja muroja edestakasin, Isä seisoi vieressä kori kädessään, luovottaaneen, väsyneen ja turtuneen näköisenä. Surullisen tottuneen näköisenä koko touhuun. Vielä surullismepaa tilanteessa oli ehkäpä vielä se, että tytöstä oikein paistoi se, kuinka hän oli nykyisen elämäntilanteensa kanssa totaallisen fine, tyytyväinen, happy. Siinä missä isä vain raahautui tytön perässä, puhumatta, toimeettomana, tyttö perusteli ja selitteli jokaista valintaansa, ja oli yliterhakkana ja reippaana jokaisen valinnan ja ostoksen äärellä. Korissa oli kaikkea, muttei siltikään mitään. Ainakaan mitään ylimääräistä. Ton-ton tuotetteita vierivieressä... En voinut muutakuin hetken stalkata tuota parivaljakkoa, ja ostoskorin sisältö näytti juurikin niin pelottavan tutulta kuin mitä omani vuosien takaa. Minun teki todella pahaa isän puolesta. Tytön myös. Pienen hetken sisälläni heräsi voimakas tunne ja tarve jälleen (ks. marketin tyttö kirjoitus...) puuttua noiden tuntemattomien ihmisten elämään sanomalla jotain, kertomalla jotain, mutta hetken aikaa asiaa puntaroiduttuani, päätin luopua hankkeesta. Ei pysty. Ei jaksa. Tänään minusta ei ole pieneksi maailman parantajaksi. Oma oleminen ja kotiin kauppakassien kanssa raahautuminen räntäsateessa tuntui jo riittävän haastavalta urakalta, saatika sitten anoreksian kanssa honeymoonia viettävän nuorien naisen pelstamisenyritykset kaupan ollessa auki enää vajaat viisi minuuttia. Sinne jäivät purkkapussia valitsemaan kun minä painuin kassalle. Tänään ei vain jaksanut leikkiä arjen sankaria. Ei kai sitä aina tarvitse jaksaakkaan....?

Hyvää yötä maailma. Huomenna kolmas päivä ilman kalkkunaa. No problemos. Eväät jäi tekemättä. Paska. Nooh. Toivoa sopii että töissä lounaalla on jotain soppelia. Aamulla selviää myös jatko töiden suhteen, kun käyn neuvottelut työterkan ja possini kanssa tulevan kevään työtunneista, sun muista... jänskättää, mutta uskompa että ei ole kuitenkaan kummoinen käynti luvassa. Eiköhän tuo mene hyvin, ja löydetään kaikkia osapuolia tyydyttävä ratkaisu.

Nighty night! 

~ Laura