Buon Appetito!

Taas on aika heittää ennakkoluulot ja ahdistukset romukoppaan, altistaa aistit uusille tuttavuuksille, matkata kohti ennalta-arvaamattomia makumatkoja, ja laittaa makunystyrät koetukselle. Nyt on tosi kyseessä, sillä tämänkin viikkoiseen kokeiljunttaan on mahtunut niin aminoetaanin lailla leimahtavia rakkaussuhteita, kuin myös pelkoa ja inhoa herättäviä makukokeiluja! It may not be Hell's Kitchen but  surely it's Laura's Kitchen once again!

Yosa Kauravälipalat

Ensimmäinen kohtaamiseni kyseisten tuotteiden kanssa ulottaa juurensa vuosien takaiseen kokemukseen, jolloin työskentelin vielä ympärivuorokautisessa päiväkodissa sijaisena. Väliapalana tarjoiltiin jogurttia ja leipää, mutta niinkuin jokaisesta ryhmästä yleensä, myös tästäkin porukasta löytyi yksi vastavrannan kiiski, nuori kapinallinen, erilainen nuori... tässä tapauksessa maitoallergikko. Poimin siis pojalle jääkaapista minulle täysin uuden tuttavuuden, marjan makuisen kauravälipalan. Ja avattuani putilon kannen, en voinut muuta kuin tuntea syvää myötätuntoa pientä lapsrukkaa kohtaan: hänen jogurttinsa näytti ihan hyytyneeltä, verensekaiselta rä'ältä. Velliin asettamani lusikka pystyyn jäädessään tuntui vain moninkertaistavan sympatiani tuota poikaa kohtaan. No, hyvällä ruokahalulla muksu sen suuhunsa lusikoi, kun ei paremmasta tiedä, tuolloin ajattelin.

Mutta en antanut tämän kauniin muiston pidätellä itseäni jogu-hyllyllä viikolla uusia haasteita metsästäessäni koriini. HAH! Yosa! Tämä! Jo pitkään olen mietiskellyt, että jos tuo poika vuosien takaa saattoi tätä kyseistä jogurttia syödä, täytyi sitä minunkin rohjeta kokeilemaan. Ja ollakseni rehellinen ,vaikka olen aikaisemmin ihastellut kyseisten jogurttilajikkeiden mahtavaa makukirjoa aina luumusta passio-persikan kautta ananakseen, ovat pakkausten kaloritaulukot pitäneet huolen siitä, että olen jogurtteja päässyt maistelemaan vain haaveissani. Mutta nyt viimein olen saanut vaiennettua olkapäälläni kauppalistaa pitelevät Tontun, ja ostamaan kyseisiä kauravälipaloja peräti jo kaksi kertaa, mielenkiintoisin lopputulemin! Ja kuinkas minun kävikään?

Noh, miten tämän nyt parhaiten muotoilisi. Aivan kuten muistoni tuolta päiväkotiajoilta kantavat, yhtä "räkäisiä" kokemuksia olivat nämäkin elämykset. Erityisesti ensimmäisenä kokeilussa ollut Sitruuna Yosa ei synnyttänyt ihan hirmuisen räiskyvän suuria rakkauden kipinöitä purkin kannen avatessani, sillä nyt tiedän miltä purkitettu räkä näyttää. Kuvittele pistäväsi sitä sitten suuhusi. Jogurtti hyllyi ja löllyi, ja upottaessani purkkiin lusikan, jogurtti ei näyttänyt enää rä'ältä, vaan paakkuiselta rä'ältä. Nami nami, suuhun vain!

Jos laitetaan hetkeksi sivuun kaikki estetiikka, ja sen tuomat ennakkoluulot, ja keskistytään pelkästään makuun (jos tämä suinkin vain on mahdollista), on lopputulema vieläkin yllättävämpi. Sillä tämä joguhan on hy-vää! Ihan oikeasti, kerrassaan! En normaalisti pidä kamalana sitruunana mausta, mutta  ennen sairauttani rakastin kaikkia mahdollsia sitruunan, mandariinin ja appelsiinin makusia rahkoja ja jogurtteja. Ja tämä kyllä nousee tuohon mestarien liigaan että heilahtaa! Todella pehmeää, sopivan makeaa ja ihanan kirpsakkaa. Kaikkein kamalin skenaario, mikä olisi ryssinyt koko kokeilun, olisi ollut, jos tämä mitään sanomattoman värinen velli olisi ollut maultaan yhtä voimakasta kuin kerran pureskeltu hedelmäpurukumi. Entistä suuremmin odotuksin lähdin siis uudemmankerran kauppaan valikoimaan uutta kauraherkkua.

Tällä erää maun valitsemisessa menikin tovi pidempään. Aikaisempi onnistunut kokeilu nosti riskiä entisestään: en halunnut pilata kasvavaa innostustani näitä uusia löytöjä kohtaan heti toisella kokeilukerralla. Mutta rohkeasti ja ennakkoluulottomasti makuhermojen vietäväksi, ja mukaan tällä erää lähti Yosa banaani-mustikka. Hmm. Rainbowlla on rahkaa, joka on maultaan samaa kuin mitä tämä ostamani kauralillinki, mutta maistettuani tätä yksilöä, voinpa todeta ettei nuilla kahdella kilpailijalla violetin värinsä lisäksi muuta yhteistä olekkaan. Vaikka kuinka paljon tuosta rahkasta pidänkin, sen verta keinoteikoiselta se maistuu, että taisin löytää tästä putilosta uuden korvaavan ystävän: tätä syödessä maistaa nimittäin muutakin kuin banaanin ja mustikan makua tavoittelevat keinotekoiset aromit. Siispä, erittäin suuri positiivinen yllätys, tälläkin kertaa! Vaikka ulkonäkö (ja juoksettunut, geelimäinen rakenne!!) eivät tälläkään kertaa kovin silmiäni hivelleet, nyt pelissä oli sentään mukana jo hieman yritystä. Itseasiassa jogu oli ihan sievän väristä, erittäin kauniin syvän lilan sävy herätteli edeltäjäänsä enemmän rohkeutta ja mielenkiintoa ryhtyä maistelemaan. Ja voi kyllä, vähintäänkin yhtä hyvää kuin ruma sisarpuolensakkin! Tosi mustikkaista ja samettista, lopussa häivähdys banaania. Jos en olisi tiennyt, että kyseisessä jogurtissa on mustikan lisäksi banaania, en olisi sitä sieltä välttämättä arvannut edes nostaa esiin. Mutta hyvää tämä(kin) oli. Kumpi kokeiluista oli menestyksekkäämpi, sitä on vaikea sanoa, mutta sen tiedän, että tulen maistamaan joka ikisen Yosa maun läpi tulevien viikojen aikana!  Älkää antako ennakkoluulojen pidätellä itseänne, vaan rohkeasti maistelemaan!!

Protein Deligh - mint chocolate

Alkoipa minua yksi rauhallinen ja ihan tavallinen maanantai-iltapäivä haluttamaan sokeria. Ja pian huomasin, ettei tuo riivattu makeankaipuu katoa minnekkään, ellen tee asian hyväksi jotain! Ja niinkuin minun kohdallani yleensä käy, niin tälläkään kertaa kaapistani ei löytynyt mitään, mikä olisi voinut tyydyttää himoni. Sittenpä muistinkin! Noin kaksi kuukautta sitten hairahduin ostamaan kokeeksi proteiinipatukan, jota en vielä tuohon maanantaihin mennessä ollut saanutkaan tuhottua. Nytpä siis tongin tuon piskuisen suklaan ja mintun makuisen suklaan korvike-patukan esille suurin odotuksin. Samanaikaisesti myös ennakkoluuloni tuota pientä patukkaa kohtaan olivat melkoiset, sillä en ole aijemmin proteiinipatukoita sortunut ostelemaan. Eikun siis jälleen hyppy tuntemattomaan!

Tiukan väännön jälkeen muovi viimein avautui, ja nenääni leimahti tuttu tuoksu: After Eight!! Voi autuutta, voiko tämä muka maistua yhtä hyvällä kuin ne piskuiset, ihanan tahmaiset lätykät, joita aina joulun pyhinä syödään kyllästymiseen saakka?!

Lyhyestä virsi kaunis: ei. Hyi hävyttömyys mitä kuraa! Odotukset ihanasta suklaan mausta hävisivät kuin mummo sumuun haukattuani ensimmäisen palan: ei maistunut sitten niin yhtään miltään! Rutisi, paukkui, natisi ja nitisi hampaissa....mutta ei, ei se vaan maistunut millekään. Tai mitäpä sitä asiaa kauniselemaan: pahalle se maistui. Jotain mystisiä tummia paakkuja patukan seassa oli, mutta en ruvennut selvittelemään näiden mystisten kokkareiden arvoitusta, vaan silpaisin patukan samalla valon-nopeudella kiinni kuin mitä olin sen kaapin perukoilta käsiini haalinut. Ei, tämä höttö ei ollut minua varten ei. Ei ainakaan siihen makean nälkään mitä podin. En ole aikaisemmin koskaan ikinä syönyt proteiinipatukkaa, joten en oikein tiedä oliko tämä oikeasti hyvää vai pahaa, mutta ei se minua tuolla hetkellä ainakaan miellyttänyt. Jos aika ja paikka olisi ollut eri, niin olisimpa saattanut tuon jauhopatukan iloisesti kiduksiini kiskoa, mutta ei tällä kertaa. Se patukka palasi Ikean pussinsulkija seuranaan takaisin sinne mistä tulikin... ja sinne hyllylle se varmaan unohtuukin, kunnes kasvaa karvaa, ja joudun sen roskiin heittämään. What a shame. Or not.

Kikherneet

Kokemukseni kikherneiden kanssa on verrattavissa edellisessä kokeilussa mukana olleisiin linsseihin: joskus olen niitä saattanut aikaisemmin maistella, mutta koskaan en ole niitä itse ruoanlaitossa käyttänyt. Tuollainen purkki on kuitenkin pitänyt leiriä kaappini pohjalla jo muinaisista ajoista lähtien, ja sunnuntaina pohtiessani tulevan viikon menuta, ajattelin viimein ottaa härkää sarvista. Lukeutuvathan kikherneet kaiken muun hyvän lisäksi myös superruokiin, joten eivät ne varmasti niin kamalia voineet olla. Sisältävät vielä paljon protskuakin. Ensin tarkoituksenani oli valmistaa palleroista hummusta tai jotain wokkityyppistä (taas!), mutta päädyinkin sitten monen mutkan kautta kokeilemaan niitä munakoisojen täytteenä. Sekaan nakkelin pari kirsikkatomaattia, itse munakoisoa, oliiveja, paprikaa,sipulia ja valkosipulia, sekä noin kilon verran mausteita, jonka jälkeen lastasin koverretun munakoison täyteen tuota mielenkiintoisen näköistä kokkaremössöä, ja telkesin koko komeuden uuniin noin 20 minuutiksi. Kyytipojaksi vielä raejuustoa, totta kai! 

Jep. Taas yksi onnistunut kokeilu! Linssien lailla erittäin mukava yllätys, ja ehdottomasti tulen kokeilemaan näitä mukavia pikku palleroita uudemmankin kerran. En tosin munakoisojen täytteenä, sillä syötyäni näitä nyt kolme päivää, alkaa jo hieman tämä kasvisruokailu tälle A-luokan lihansyöjälle riittää.Sainpa siis taas yhden purkin pyörimästä kaapeistani, ja bonuksena löysin vielä hienon kasvisruokavaihtoehdon! Grande successo!

Valio ProFeel Proteiinijuoma, Vanilja

Tämän viikkoisen kulinaristisen makumatkailun testiyksilöitä tarkastellessaan joku voisi virheellisesti erehtyä ajattelemaan, että harrastan jonkin sortin fitness bodybuilgingiä. Sen verta proteiini voittoisia ovat tämän kertaiset kokeiluni olleet. No mutta enpähän kuitenkaan harrasta. Tai noh, ehkä jollain tapaa, onhan tässä tarkoituksena kuitenkin massaa saada. Taidan kuitenkin kuulua ihan sinne amatööriliigaan, jonka ainoa päivätreeni tulee kantaessa painonnoston nimissä täyteen haalimat ruokakassit kaupasta kotiin. Huh, on rankkaa.

No mutta. Nämä juomat ovat uusi paras ystäväni. Pitkään niitä kammoksuin, ja tyydyin vain haaveilemaan niistä, mutta kun viimein rohkenin kaakaoversiota maistelemaan, olin myytyä tyttöä! Tänä keväänä kauppojen hyllylle ilmestyi uutuusmaku vanilja. Tjaah. Vanilija on vähän sellainen juttu, että joissakin asioissa se toimii, mutta yleensä (tai lähestulkoon aina, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta) se ei vain toimi. Flora vanilla ja Danvia vanilija, joo, toimii, loput aina hajusteista jäätelöihin, ei, ei toimi. Joten hieman teki mieleni itseäni manata, kun kiireessä luulin kaapin perukoilta käsiini saavani "kaakaojuoman". Vanilijaa? Missä ihmeen mielentilassa olen moisen ostopäätöksen mennyt tekemään. No, ei auttanut kuin purra kieltä, repiä pilli muovistaan tärisevin käsin ja ottaa kunnon hörpyt. Juomahan voisi olla vaikka sarjansa musta hevonen.

No oliko? No ei ollut! Kuravesikin maistuu paremmalle (testattu on, ei tosin ihan tällä eikä vielä edelliselläkään viikolla...)! Jollekin tutulle se maistui (kastike,konvehti,jogurtti ehkä...?), mutta en jäänyt makuelämystä syväanalysoimaan, sillä minun tuli kiire nielaista tuo litku alas jotta saisin purskutella suuni vedellä! Juu, vanilijaa kait, mutta juuri sellainen laimea ällöhyihyiyäk-vanilija! Tämä kokeilu jäi tasan tuohon yhteen imaisuun. Tosin, tuolla se tetra nyt kummittelee jääkaapissa, ja pihi kun olen, kuumeisesti koitan miettiä sille uutta elämää jossain maistuvammassa muodossa. Ehkä sekoitan sitä desin verran rahkan joukkoon, niin saisin näin vaniljarahkajuotavajogurttimössöä... todennäköisesti tulen kiroamaan tätä mahti-ideaa vieläkin voimaperäisemmin sanoin, joten ehkä vain tyydyn kaatamaan moisen myrkyn viemäristä alas. Hyi ei.

Nakd raakapatukka cocoa mint 

Let's get Nakd again! Edellinen Nakuilu kokemukseni oli sen verta onnistunut, että suuntasin askeleeni kuluneella viikolla jälleen kerran Punnitse&Säästän valtavan tarjonnan äärelle. Mielessäni oli pyörinyt pari päivää ehkäpä pieni suklaan kaipuu, joten halusin kääntää tuon mielihalun hyväkseni. Tällä kertaa valinta ei siis ollut ihan suunnattoman vaikea: mukaan tarttui (myyjän ylistämä) minttu-suklaa raakapötkylä. Sitä kävin siis nyt pelon ja riemun sekavissa tunnelmissa maistelemaan.

Ja kapuum!! Voimakas mintun aromi tunkee sisään joka tuutista kuin olisi korkannut uusimman superhyperultraraikkaan Pepsodentin! Yllättävää, miten näinkin pienoisesta patukasta lähtee näinkin voimakas haju!Ei, ei haju, vaan tuoksu. No entäpä maku sitten. Hooh, jännää! Tai siis tämä ehkä pitää vain kokea, sillä tämän patukan maun tulkitseminen ei anna sille oikeutta. Tai sitten en vain löydä oikeita adjektiiveja sitä kuvailemaan. Koostumukseltaan se on edellistä Nakd-testiyksilöäni hieman miellyttävämpi: pehmeämpi ja kosteampi, ei niin kumimainen. Voimakas mintun tuoksu sekä tumma suklaan väritys asettavat suuret odotukset, ja totta puhuakseni, ensi haukun otettuani minut valtasi pettymys. Höh, eihän tämä maistu miltään... mutta sitten räjähtää! Aivan mahtava mintun maku yhdistettynä voimakkaaseen tumman kaakaon makuun häivähdyksellä suloisen kitkerää taatelia (tai rusinaa, otappa nyt selvää)! Seassa pehmeyttä (ja tekstuuria) tuovia cashewpähkinän paloja. Aaaah! Täydellistä siedätyshoitoa pähkinäkammoiselle. Makunystyräni heittivät sellaista volttia joka suupalan jälkeen ettei ole moista aiemmin koettu ja nähty! Ihan tositositositositosi hyvää aina viimeiseen haukkuun asti: odotetusti ei liian makeaa (rusinat ja taatelit tuovat niille ominaisen pienen imelyyden), mutta mintun, pähkinän ja kaakaon voimakkaat ja harmooniset maut sulautuvat virheettömästi yhteen aivan kuin Mekong-jokeen laskevat miljoonat virrat; kuin yksittäiset tähdet jotka suureksi tähtikuvioksi muotoutuvat; kuin vesipisara, joka yhdessä muiden pisaroiden kanssa valtameriksi sulautuu; kuin yksin tuulessa huojuva leinikki, joka muiden sisariensa kanssa suuren keltaisen aallokon synnyttää..... This is LOOVE!! Aamor on ampunut nuolensa! Miksen ole kohdannut tätä ainutlaatuista pientä ihanaa jo vuosikymmeniä aikaisemmin!? Eihän tämä suklaata ole, mutta hei, (älkää ampuko) onhan tämä nyt moninkerroin aistikkaampi ja moniulotteisempi makuelämys kuin pelkän maitosuklaan mutustaminen suoraan foliokäärestä! Plussana tietty kaikki ne vitamiinit ja hyvät rasvat mitä patukka sisällään pitää. Ahh, kokeilkaa tätä ihmiset, kokeilkaa! Itse olen rakkaudesta mykistynyt!

Raw Bite Raakapatukka, Raw Cacao

Patukkaa patukan perään! Olen nähtävästi nyt innostunut kokeilemaan näitä ihania piskuisia patukoita, joita testaamatta minulla on ehkä vielä vain noin joku miljoona. Eli pieni varoituksen sananen: näitä kokeiluja nähdään lisää vielä lähitulevaisuudessakin. No mutta. Tällä erää kotiin kantautui kuitenkin aivan uusi lajike, nimittäin saksalainen luomuversio jo kaikille tutuksi tulleesta brittiystävästämme, Nakd-patukasta. Saanko esitellä, RawBite Cacao! Muita makuja löytyi ainakin cashew sekä kookos, mutta myyjän (jälleen kerran! Taidan olla kunnon mainospuheiden uhri), onnistui pitämään niin hienon puheen tämän 50 gramman painoisen hedelmä/pähkinä/kaakao pötykän puolesta, että pakkohan se oli kotiin kantaa. Eroa Nakd mint choco patukkaan ei suuresti ole, tämäkin herkku koostuu vain ja ainostaan taatelista, sekä erilaisista pähkinöistä. Kaakaota siinä tosin on miltei kaksinverroin enemmän, 10 % Nakd-patukan 5-6%(riippuu patukasta) verrattuna.

Koska aikaisempi kohtaaminen kaakaopatukan kanssa oli vähintäänkin rakkautta ensi silmäyksellä, odotukseni tätä pikku bambinoa kohtaan olivat jopa astetta hieman korkeammalla; olihan tässä patukassa sentään tuplaten enemmän kaakaota, ja kokoa myös. Kuitenkin sain kokea karvaan pienen pettymyksen käydessäni herkun kimppuun.

Ei läheskään yhtä pehmeää, makeaa, maistuvaa tai miellyttävää kuin mitä tämän hetkinen elämäni rakkaus. Siis hyväähän tämäkin oli, ja kaakaon maku oli todella miellyttävä (ei se kyllä tosin mielestäni kaksinverroin maistunut, niinkuin jo hieman ehdin toiveissani haaveilla...). Mutta suorastaan kovaa ja kuivaa, vaikka huomattavasti isommat pähkinän palaset toivatkin kivasti tekstuuria patukkaan. Mutta eih, tämä romanssi ei ota syttyäkseen. Suklainen kyllä joo, ei imelää, ei, mutta höh. Maistui aivan joltain tosi tutulta joulukonvehdilta: juurikin niiltä marmeladi/marjatäytteisiltä, jotka jäävät aina viimeisenä rasiaan lojumaan kun kukaan ei tahdo niitä omakseen. Ja vieläpä sellainen, joka on viettänyt hyvän tovin vaatehyllyn sukkalaatikossa. Tiedätte miltä sellainen suklaa maistuu?  Eka meinasin, että jätän koko patukan syömättä, niin korkealta putosin kaikkine odotukseneni, mutta what the hell, ääntä kohti vain! Kyllähän sitä söi, mutta oli siinä kyllä pureskeltavaa, ja kurkkuun meinasi takertua pariin otteeseen. Täyttävä välpala tämä kyllä oli, ja hakkaa mennen tullen ja palatessa kokeilemani proteiinipatukan, ei siitä epäilystäkään. Ehkäpä jos en olisi kerennyt maistamaan vain muutamaa päiväää aikaisemmin tuota THE Kaakaopatukkaa, en olisi osannut asettaa odotuksiani niin korkealle, ja olisin saattanut pitää tästäkin hieman enemmän. Hieman epäreilu kaksintaistelu siis, mutta minkäs mahtaa: minun ja Nakd-patukan liittoa ei muut patukat ravistele!


Ettäs tällaisia tällä erää! Onkos Teillä mitään tyhjentävää sanottavaa aiheesta tai aiheen vierestä? Ajatuksia, kokemuksia tai kommentteja joita haluatte jakaa? Arvostaisin näkemyksiänne kovasti! Ensi viikolla maistellaan varmaan aivan toisenlaisia makuja (plus uskoakseni muutamaa Nakd-patukkaa, pahoittelen). Katsotaan mihin mieleni ja kieleni minut vie, ja roihuaako rakkaus myös ensi viikolla!

~ Laura