Ass on FIRE!

Hellurei ja hellät hartiat! Ulkona on sata astetta pakkasta, ja minä kökötän lämpöisän viltin mutkassa kotisohvalla, polttava glögilasi (kyllä, hamstrasin pari tölkkiä vielä kun oli mahdollista...) kainalossa kuumavesipullon asemassa, nahka punaisena kuin itse apassilla kiehuvan suihkun jäljiltä, ja lihaksissa juuri sellainen olo kuin olisit vetänyt perässäsi rekeä soratietä pitkin...aaahh! Rrrrakastan tällaisia hetkiä <3 Tänään on ollut kiva päivä, siinäpä kait se suurin uutinen tällä erää. Taas vaihteeksi retuutin työhakemuksia ympäri kyliä, minkä jälkeen oli ihana tulla lämpimään kotiin syömään maha täyteen, ja jatkaa matkaa kohti kuntosalia. Kyllä! Sen lisäksi että innostuin taas itse ajatuksesta aloittaa varovasti salitreenailun, sain höynäytettyä vielä yhden pahaa-aavistamattoman ystävänikin hommaamaan samaiselle salille kortin, joten nyt on kyllä puitteet kunnossa kesäkuntoon 2014 (tavoitteena plus 6 kiloa) kampanjaa varten! Kuulemma saan huolehtia että kaverini myös tulee salille, ja pääsenkin siis toteuttamaan haavettani toimimalla personal trainerina tyttö-pololle. Ihan varmasti olen yhtä tehokas ja vähintäänkin verrattavissa itse Jillian Michaelsiin...........

ai nami! En muista millonka olisin viimeksi syöny tonnikala salaattia! Ei valehtelin, viime viikon torstaina, ja tuolloin lisäsin haastetta vetämällä kokonbaisen purkin öljytonnikalaa,vesikalan sijaan. Alkuun takkusi ajatus, mutta maku ja nälkä vei voiton, ja sinne upposi. No, tämänpäiväinen oli veteen, mutta "öljyksi" nakkasin auringonkukan- sekä kurpitsansiemeniä, sekä sinappista salaatinkastiketta. Hyvin maistui, ja päälle vielä iso jogurtti ja puolet proteiinipatukasta!

Tänään kävin siis myös ensimmäistä kertaa puoleen vuoteen (jos ei oteta lukuun sunnuntain salisooloiulua odotellessa mammaa pilatestunnilta. Ei olisi kannattanut, sillä ilman palkkaria ja kunnon venyttelyjä olo on ollut juurikin sen mukainen vielä tänäänkin...) salilla nuuhkimassa hieman ilmaa. Aaah, kuin olisi kotiin palannut! Ja maisemat vain parantuneet, muahaha! Leppoisa aloitus, ja mukavalta tuntui pitkästä aikaa. Viime keväänä en saanut ainoastaan painoa vain ylös useamman kilon, vaan myös ruokahalu kasvoi reenin yhteydessä, mikä olisi erittäin tervetulletta tällä hetkellä. Ja saapahan vähän virikkeitä pitkiin päiviin. 

I've missed you! Kaivoin kaapin perukoilta rakkaan reenikaverini ja pakkasin matkaan! Vaikka tuo hera ei nyt niin mitään suurta herkkua ole, koen sen tärkeäksi nauttia heti reenin jälkeen jotta ruikulilihakseni saavat tarvitsemasnsa polttoaineen palautuakseen. Vaikkei tuo pulveri ole suklaata nähnytkään, niin kumman hyvälle se maistuu tunnin ähertämisen jälkeen ;) Eipähän jää kaappiin vanhenemaan, eikä mene kaikki sentään leipomiseenkaan!

Palkkarit naamaan, hetki Emmerdalea juoksumatolta, ja sitten kaupan kautta kotiin suihkuun ja kunnon iltapalaa syömään! Ruisleipä raejuustolla, kinkulla ja kananmunalla mastui hyy väl le! ja ihana oli syödä oikeaan nälkään, ei vain pakosta! nälkä ei hellittänyt, joten päälle vielä jogurtti mix (profeel omppu ja activiaa...) jätti päärynän ja kanelin kera. Alas maidolla ja parilla motillisella glögiä... ja klementtiini... nyt olen ehkä kylläinen. Ennen petiin menoa täytyy varmasti napata vielä jotain, ettei nälkä yllätä yöllä ;) 

Reenit jatkuu pitkin viikkoa. Perjantaina luvassa ensimmäinen tanssiterapiatunti tälle vuotta, hmm, interesting. Nyt jatkan olemisesesta ja raukesta olosta nauttimista, ja palailen kuvioihin kuin kipinä iskee. 

Ihanaa viikonjatkoa kaikille! Pukekaa lämpimästi ja juokaa kuppi kuumaa kaakaota! tai glögiä....

~ Laura

Pahvilaatikollinen silkkaa ihanuutta (ja muita pieniä arjen mukavuuksia...)

Gott nytt år mina kärä vänner!  Pienistä tietoteknisistä ongelmista johtuen en ole saanut päivitettyä kuulumisiani halutttua tahtia, vaikka kerrankin minulla olisi ollut jo useampaan otteeseen ajatus jos toinenkin kerrottavana. Omalle koneelleni on nyt virallisesti tullut vanhuus, ja se pysyy aiku vain noin tunnin kerrallaan, yhtäkkiä sammuttaen itsensä kokonaan. Hmm, jännittävää. Ja koska minun kymmensormijärjestelmäni toimii periaattella "kaksi naputtaa ja kahdeksan hakee", on pidempien tarinoiden kirjoitteleminen välillä vähän liiankin tuskastuttavaa touhua, ja kolmatta kertaa konetta avatessani luovutan koko touhun. Taitaa olla ostosreissu elektroniikkaliikkeeseen edessä, minun tuurillani juurikin nyt näin suurista Kelan etuuksista nautiskellessa... voihan sanonko mikä. Mutta suunnitelmissani on ottaa käyttöön plan B, ja pummia porukoiden kotikone, ja yrittää sinnitellä sillä mahdollisimman pitkään. Kamalaa miten sitä voikaan olla Iltasanomista, Forecasta, Telkki.comista, Naurunappulasta sekä Youtuben kissavideoista ja muista yhtä tärkeistä sivustoista riippuvainen....

Mutta. Käärmeen vuosi (elikkäs minun vuosimallia olevien vuosi...) on lähestulkoon nyt lusittu, ja edessä siintään aivan uusi vuosi, hevosen vuosi. Villiyden ja vapauden vuosi, näin sanotaan... mielenkiinnolla jään odottamaan mitä vapautta tämä tuleva vuosi tuo minun kohdallani tullessaan, vai tuoko mitään. Villeyden sainkin jo kokea viime keskiviikkona lähtiessäni rakkaan ystävän matkaan piiiiii...iiiiitkän tauon jälkeen vähän ulos tuulettumaan, ja jo kaksi siideriä sai silmäni pyörimään päässäni, kiitos väsymyksen ja harjoituksen puutteen. Mutta olihan ihana tiristä, tanhuta ja päästä hieman hulluttelemaan ja tamppaamaan (muutoin tyhjällä) tanssilattialla. Myönnettäköön, että olin kyllä tuon reissun tarpeessa, ja nyt olo on rentoutunut ja onnellinen, vaikka koko torstai (ja koko loppu viikko) on vierähtänyt lähinnä väsymyksestä kärsiessä ja syödessä!! Heitetään sekaan vielä pieni flunssanpoika, jonka poimin matkaani hiihtoreissullta Rukalta viime viikolla, sekä hieman mystinen "väsyttää koko ajan ihan sama nukunko vai en"-tauti, niin krooninen nukun-syön-nukun-syön kierre on taattu. En ole jaksanut edes ressata töistä tällä viikolla.

Hmm. Tontulla ja minulla lähestyy myös jälleen yksi vuosipäivä. Myös melko tarkalleen kuusi vuotta sitten tein uuden vuoden lupauksena päätöksen vuoden mittaisesta karkkilakosta. Kannattikohan? Nyt kuusi vuotta myöhemmin, kun takana on mittaamaton määrä ahdistusta, pahaa oloa, pelkoa, sinnittelyä ja yhtä tasaista suossa tarpomista, kysyn itseltäni (ja teiltä jotka moisen lupauksen itselleen menivät tänä vuonna tekemään...) että kannattiko, todella? Itse asiassa vasta viime kuukausien sisällä olen oppinut ajattelemaan, että jotta pääsee elämässään eteenpäin, on osattava antaa itselleen anteeksi menneiden vuosien virheet, ja näin kyettävä etenemään elämässään tänä päivänä. Olen tehnyt virheitä, paaaljon virheitä, juurikin tuolloin 2008, joita kadun ja kannan sydämmessäni vielä tänäkin päivänä. Olen tajunnut sen itseasiassa vasta nyt, kuinka nuo itselleni anteeksiantamattomat virheet ja asiat kuormittavat minua edelleen, ja jotta pystyn päästämään noista virheistä ja syvistä kadutuksen tunteista irti, on minun osattava antaa itselleni ensin kyseiset virheet ja asiat anteeksi. Tätä projektia aion siis työstää tulevana vuotena, ja myönnettökään ettäk uluneella viikolla tulin jo yhden ison harppauksen eteenpäin.. Kadun näin myös siis yhä tuolloista päätöstäni ryhtyä herkkulakkoon, joka kyllä piti, mutta toi minulle mukanaan vuosien mittaisen kädenväännön syömishäiriötä vastaan. Ja tuota samaa tahkoamista olen saanut käydä läpi kaikki nämä vuoden, joka ikinen päivä, ja sekös vasta kismittää...mutta ilmeisesti minun olisi osattava antaa tämäkin itselleni anteeksi; enhän voinut tietää mitä elämä oli minua varten suunnitellut.  Tottahan elämässäni tapahtui muitakin suurempia muutoksia tuona keväänä, ja todellisten syiden löytäminen sairastumiselle on edelleen työn alla. Ja tähämpäs minun apunani ja tukenani toimii terapeuttini, jonka luona olen kohta käynyt jo vuoden päivät. Enpä olisi ilman noita käyntejä ja ilman tuota ihme-naista selvinnyt näin pitkälle, ja tullut välillä kukon askelin eteenpäin paranemisessa, tokin välillä tullen tipukävelyä myös takapakkia. Mutta sitähän se on, ja odotukseni seuraavalle terapiavuodelle ovat todella optimistiset. En tiedä onko terapia ja psykologilla käynti osalle ihmisistä vielä pieni tabu, asia josta ei oikein tohtisi puhua, taikka vastaanotolla käyntiä häpäeää jostain syystä niin suuresti, että asiasta mainistsee ainoastaan kiinni puristettujen huulten välistä, henkeä pidätellen...  Olihan ajatus ensalkuun uusi minullekin, miun ei ole koskaan aiemmin tarvinnut käydä edes koulukuraattorin puheilla, niin nyt sitten kognitiivista psykoterapiaa sitten... ohoh. Mutta ei enää, ja ajatukseen olen jo niin tottunut ja sujut, että siitä huutelee kadulla tai bussipysäkillä vaikka kuinka kovaa ääneen. Itseasiassa, käytyäni terapiessa vajaan vuoden, olen oivaltanut ainakin sen, että jokainen meistä on hoidon tarpeessa. Ihan oikeasti :D Tekisi huikata jokaiselle tutulleni tai vastaan tulevalle että hankkiudu hoitoon, mutta kaikella rakkaudella ja positiivisella merkityksellä tietysti. Itseasiassa nyt tarkemmin ajateltuna, neljästä kaikkein rakkaimmista ystävistäni kolme on menneiden vuosien aikana joutunut käymään terapeutin juttusilla syystä tai toisesta, ja tällä yhdelläkin olisi mielestäni kyllä tähän kovasti syytä (jälleen kerran, kaikella rakkaudella sanottuna!). Ihan jokaisella meistä on omat ongelmansa, joita ei välttämättä edes itse tiedosta, mutta jotka sitli jollain tapaa rajoittavat tapaamme elää ja olla ihmisinä muiden joukossa. Olen tehnyt sellaisia matkoja itseeni, tutustunut itseeni uudemman kerran, ja oppinut itsestäni melkoisen paljon, ja tämä kaikki on ollut ihan mielettömän hienoa, sekä mielestäni erittäin tarpeellista jokaiselle meistä. Siispä, pienellä pelolla kuorrutetulla innokkuudella sekä mielenkiinnolla jään odottamaan, mitä tuleva terapievuosi tuo tullessaan minulle.

No teittekö sitten uuden vuoden lupauksia? Itse en ole tehnyt enää vuosiin, koska jotenkin vain masennut tyhjistä lupauksista paremmasta tulevasta ja täyttämättömistä odotuksista. Mikä tästä vuodesta tekee todella niin erillaisen mitä edeltäjänsä oli? Veikkaan, että melko moni manasi vuoden 2012 alimpaan helvettiin, ja teki rinta rottingilla lupauksen kaikin puolin paremmasta vuodesta 2013, ja löysi itsensä yllättäen saman ongelman ääreltä tänäkin uutena vuotena...? Miksi yrittää parantaae lämää vuosi kerrallaan, kuin voisi keskittyä parempaan tähän päivään ja huomiseen? Myönnän kuuluvani siihen porukkaan, joka ahdistuu joka uusi vuosi tulevaisuudesta, mitä se tuo mukanaan ja kuinka löytää vastaukset kaikkiin niihin elämää suurempiin kysymyksiin. Pelkäsin ennakkoon uuden vuoden aattoa ja sen mukanaan tuomaa ahdistusten aaltoa, mutta en tiedä iskinkö pääni johonkin ja kovaa, sillä tätä ei tapahtunut. Olen nyt ihan hiljattain oivaltanut, että sen sijaan, että käyttää energiansa tulevan murehtimiseen ja isojen suunnitelmien tekemiseen, yrittää keskittyä ainoastaan tähän hetkeen. Be happy now, luin jostain, ja tuo lause on syöpynyt mieleeni mantran lailla. Kaikella on tapana järjestyä, on liian paksu sanonta minullekin nieltäväksi, ja löydän yhä itseni illalla sängystä murhetiessa töitä, koulua, terveyttä, matkoja, ihmissuhteuta, ja kaikkea mahdollista mitkä vain ovat epävakaalla pohjalla elämässäni. Mutta kummasti olen osannut myös kääntää ajatukset niinkin, että pyrin keskittymään tähän hetkeen, tähän päivään, ja löytömään jotain hyvää tästä päivästä, nyky hetkestä. Ihminen voi opetella olemaan kiitollinen ja onnellinen, ja minä olen päättänyt opetella nämä onnellisuuden aakkoset. Tästä esimerkkinä tämän viikkoinen pieni välikohtaus, joka sattui kämpillä siivoillessa: huushollia imuroidessani imuroin vahingossa hajalle minulle yhden tärkeän koriste-esineen joka on ollut minulle melkoisen tärkeä. Imuri sanoi slurps vain nielaistessaan puolet tuosta kauniista esineestä, ja kauhun kavahdukseni kuului varmaan A-rappuun asti. Mutta. Sen sijaan että olisin vaipunut ihan totaaliseen epätoivoon, kierähtänyt selälleni ja saanut totaalliset itkupotku-kohtauksen, yritin löytää asiasta jonkin valoisan puolen (näinhän ne viisaat kehoittavat tekemään...), päätyen lopulta nyyhkyttämään tuo hajanainen koriste kädessäni kuinka ihanaa on kun minulla on  imuri, voisi olla olematta, ja hyvä imuri onkin, ole kiitollinen.... jotenkin surkuhupaisa välikohtaus, mutta hetken itseäni vakuutellessa sitä åian unohti olla raivona itselleen, ja alkoi miettimään oman imurini imuripussin vaihtoa. Hah, pienistä asoista koostuu iso onni, ja olen sitä mietlä että on vain opeteltava näkemään elämästä myös ne valoisat puolet, vaikka nyt näitä muhreita ja stressin aiheita tuntuu olevan välillä liiaksikkin. Jos jatkan vain tulevan murehtimista, suurten kysymysten parissa pyörimistä, murheissa ja huolissa kierimistä, kuka elää elämääni puolestani tänään? Tätä hetkeä ei saa elettyä uudelleen, ja huomenna se on jo eilinen, ja mietin taas että mihin yksi päivä elämästäni vilahti. Uskokaa, minulla on musta vyö märehtimisestä, murojttamisesta ja murehtimisesta, joten miksi enää haalia pokaaleja lajista, josta on niittänyt kunniaa ja mainetta jo aivan tarpeeksi? Ei, en siis tehnyt itselleni uuden vuoden lupausta paremmasta elämästä ja loistokkaasta paranemisesta, vaan sen sijaan tein itselleni kaksi taulua; My Visionboard for 2014 sekä Tavoitelistan vuodelle 2014. 

Tavoitelista on luettelo asioista joita haluan nimensä mukaisesti tavoitella tulevana vuonna. Haluan olla enemmän positiivinen. Hymyillä enemmän. Opetellla uusi kieli/uusia kääytännöllisiä niksejä. Venytellä enemmän. Juoda vähemmän virvoitusjuomia. Syödä (entistä) monipuolisemmin (ja terveellisemmin). Harrastaa monipuolista liikuntaa (terveyden nimissä). Pysytellä enemmän positiivisena murehtimisen sijaan. Tehdä töitä/oppia uutta..... Listan ripustan seinälleni, ja kirjoitan siihen aina ylös hyvältä ja motivoivalta tuntuvan ajatuksen ja tavoitteen. Visionboardista olen nähnyt tietokoneella tehtyjä leikepöytiä, mutta itse kiikutin uudenvuoden keittiönpöydälle kasan lehtiä sekä sakset, otin suurimman piirrustuskehtiöni, ja aloin etsimään sopivia kuvia. Alkuun tuntui että en löydä oikein mitään, mitkä edustaisivat haaveitani ja toiveitani tulevalle vuodelle, mutta jo hetken kuluttua huomasin että minultahan loppuu paperilta tila. taulun tekeminen oli todella kivaa, ja mukavinta sen tekemisessä oli se, että kuvia katsellessasi mieleesi palaa vielä puolenvuodenkin jälkeen ne ajatukset ja toiveet mitä kukin, itsevalitsemasi kuva edustaa. Lupauksen sijaan (mikä on minulle tuntunut lähinnä aina enemmänkin käskyltä...) tällaisten positiivisella asenteella tehtyjen tavoite- ja haavetaulujen tekeminen tuntuu jo nyt pelkästään paljon mukavammalta ja lempeämmältä, ja on vielä kivaakin. Ja motivoivaa! Kun tietää todella haluavansa asioita lupaamisen sijaan, on niiden täyttämiseenkin asennoitunut ihan eri tavoin! Sen sijaan että lupaan itselleni asioita, haluan ympärilleni ystäviä ja ihmissuhteita, hyvinvointia, matkailua, terveyttä, harrastuksia ja itsestä huolehtimista... Siinä se on seinällä kehyksissä minua jokapäivä tavoitteistani muistuttamassa, etteivät vain pääse asiat alku huuman jälkeen unohtumaan ;)

Noniin, sanoista tekoihin, ja aloitetaan tämä "kohti valoisampaa elämää"-kampanja nyt sitten ihan oikeasti... ömm.... no, vaikka listaamalla tämän viikon tähtihetket. Pienen ilon aiheet. Iloa ja riemua aiheuttaneet suuret ja pienet asiat. Saavutukset ja ylpeilyn aiheet... Ei mutta ihan tosi. Kummasti on pysynyt lippu korkealla koko kuluneen viikon verraten edeltäviin vuosiin tähän samaan vuodenaikaan normaalisti, vaikka samojen ongelmien äärellä sitä äherretään edelleen. Tiedä sitä sitten, mutta liekkö pienellä asenteen muutoksella on ollut osuutta asiaan....?

They are heeereee! Hihkasin onnesta kun marketin mainoksen mutkasta putkahti postin noutolapuke, ja seuraavana päivänä olinki jo haukkana pakettia noutamassa! Patukoita on niiiin monta, ne on niiiiiin värikkäitä ja täynnä ihana makuja että halkean! Pienestä voi tulla iloiseksi :D Nyt vain Ultimate Tastingia odotellessa (nelkä ja puoli olen jo onnistunut tuhoamaan....) 

Kuntosalikortin hankinta ja paritanssiin ilmottautuminen. Plussana reenikaverin löytäminen, paritanssi alkanee minun kohdallani toistaiseksi PARITTOMANA tanssina :D Anyone? Nyt kaikki tanssista kiinnostuneet kavaljeerit ilmottautukaa!

Erittäin terapeuttinen pyrähdys Oulun yöelämässä rakkaas ystävän seurassa. Vaikkakin baarin tanssilattia huusi tyhjyyttään koko illan, oli parin tunnin juttutuokia ennen varsinaisia tanssisessioita minulle melkoinen tarapiaistunto, sillä sain purkaa ystävälleni vuosien panttaamisen jälkeen kaikki sydämelläni olevat huolet, pelot ja murheet. Ja voihan jehevatsu kun helepotti! Vaikka ilta olikin alkuun siis ehkä kyynelten ja arkoja aiheiden tunnekuohu, loppu illan täytti aito nauru, ilo ja riemu. Harteiltani lähti melkoinen paino, ja tuntuu kuin kykenisin hengittämään hintsun verran helpommin <3

Kotoilua, siivoilua ja omasta kodista nauttimista. En ole ollut asunnollani kuin muutaman hassun päivän joulun välipäivien aikaan, joten nyt viimein raahattua itseni sekä muuttorekallisen tavaraa takaisin omaan kotiin, on ollut ihana pesiytyä jälleen omiin nurkkiin. On ihana makoilla pörröisellä matolla piirustuslehtiö nenän alla, kuppi kuumaa teetä vieressä, lastenhoitajan (tv) pitäessä seuraa.... joskus aika käy pitkäksi ja olo saattaa tuntua yksinäiseltä, mutta olen kyllä oppinut nauttimaan täysin omasta ajastani omassa kodissani. 

Ultimate Tontun hätyyttely ateria, vieläpä omasta tahdosta..... kyllä maistui! Ja vaikka naaapuripöydässä istuva alakouluikäinen tyttö venyikin hienompaan suoritukseen lopettamalla koko pizzansa minun jouduttua lopettamaan 3/4 kohdalla umpiähkyssä, olen saavutuksestani erittäin ylpeä! ;) Vaatii siis vielä pientä hienosäätöä, mutta ensi kerralla (ja sellainen tulee!) uppoaa koko lätty! Muutoinkin syönnit ovat sujuneet mielestäni hyvin, vaikkakin varsinaisessa ateriasuunnitelmassa pysytteleminen onkin taas ehkä vähän unehtunut.... hupisista. Toisaalta taas, näin monipuolista (tarkoittaen epäterveellistä :D) ja tietyllätapaa vapautunutta syömiseni ei ole ollut vähään aikaan, ja se tuntuu tällä hetkellä houkuttelevammalta mitä desimitoissa ja tarkoissa kellonajoissa roikkuminen. Ja kerta painoakin on hieman tullut, niin en valita. Suunnitelman otan käyttöön varmastikkin sitten jos salitreenailun taas aloittelen. Tällä hetkellä sämpylä täällä, jätski tuolla tai kasa lättyjä silloin kun haluttaa passaa minulle oikein hyvin. Olo on välillä jopa melkein.... normaali :D Vaikka pahojatapoja löytynee edelleen, myönnetään, va Tontun kanssa käydään porinoita siitä, mikä on sitä "normaalia" syömistä ja mikä ei... Olen myös ottanut melko ahkerasti kuvia syömisistäni, en ole vain saanut niitä tänne asti... onkohan se häpeää siitä, kun tietää ettei syönnit kuitenkaan aina mene ihan oppikirjan mukaisesti, vaan täysin omia mielitekoja ja -haluja seuraillen? Jos julkaisen kuvan lounaaksi valmistamistani nakeista ja bataattiranskalaisista, olen melkoisen varma että joku kerkeää väliin kommentoimaan leivän puuttumisesta tai vajaasta maitolasista! Ja tällä hetkellä ei huvita kuulla sellaista, kun itselläni on syömisistäni melkoisen hyvä mieli :) Tuntuu kuin tekisin paluuta monipuolisten makujen ja haasteellisempienkin ruokien maailmaa omaa tahtiani, niin että mieli pysyy matkassa mukana. Ja mahtavinta on ollut huomata, kuinka sitä sitten onkin saanut kiduksistaan alas lähes koko pizzan, kokonaisen ravintola-annoksen, ison kasan lättyjä jäätelöllä, rasiallisen toffiveetä, pussillisen popcorneja tai juustoleivän ilman suurempaa draamaa, ja itseasiassa vielä niin, että tietää kykenevänsä suoritukseen uudestaankin. Vaikka siis parannettavaa ehkä rytmissä ja pientä hienosäätöä määrissä saattaakin olla (jotta paino saataisiin asettamaani tavoitteeseen ajallaan), tällä hetkellä syöminen on mukavaa puuhaa!

Että tämmöistä tällä erää. Harmittaa tosissaan kun en ole päässyt/jaksanut/kerennyt/kyennyt päivityksiä tekemään niin paljoa kuin mielessäni ajatuksia olisi ollut, mutta koska innostusta touhuun nyt tuntuu olevan, niin jospa saisin aikaiseksi tehtyä jonkun parannuksen. Keskittymiskykyni on edelleen viisi vuotiaan tasolla, joten joskus löydän pientä haastetta istua monta tuntia tietokoneen ääressä kuvia lataillessa ja kirjoitusvirheitä metsästäessä. Tätäkin täytyy harjoitella... mutta. 

Ihanaa alkavaa pakkasviikkoa kaikille! Turkislakit syvälle päähän, villakalsarit jalkaan ja suvi-illat mieltä ja ruumista lämmittämään! 

 ~ LargeMarge

Hei kaikki tontut!

Ja hyvää (mennyttä) Joulua ja tulevaa Uutta Vuotta! Joko on Teidän taloudessanne glögit nautittu ja kinkut koluttu? Täytyy sanoa, että itsellä tuo kinkkukiintiö tuli täyteen eilen, kolmen päivän mittaisen kinkku-laatikko-relissi-rosolli-limppu-dieetin jälkeen maistui itsevalmistettu kanasalaatti enemmän kuin hyvälle! Eilen upposi vielä rosollia, tänään ei enää sitäkään. Ei, valehtelin. Lanttulaatikkoa maistelin suoraan rasiasta vielä tänään äidin ja isän nauttiessa viimeistä jouluruoka-ateriaa, itse kiintiön täyteen saaneena valmistin papusalaattia sekä pinaattikeittoa. Mutta eipä sillä, siemailen tässä paraikaa vielä kupillista tulikuumaa glögiä, sekä prismasta kävin hamstraamassa vielä kaksi pakettia Atrian lanttulaatikkoa pahan päivän varalle! Se on vain niiiiiiiiiiiin yksinkertaisen hy vää, että vaikka tänään saatoin kyseistä laatikkoa maistaa enää lusikallisen verran, tiedän itkeväni tuon herkun perään jo vajaan viikon kuluttua. This time, I'm ready, mwahaha! Sokerista olen yrittänyt irrottautua asteittain: kolmen päivän sisään olen saanut tuhottua kaksi rasiallista Toffiveetä sekä lähes puolipakettia fazerin suomi-suklaita, joten nyt ajattelin hieman hidastaa tahtia ettei tulla kolinalla takapakkia, sen verta suuremmitta ongelmitta ja tunteen temmellyksittä olen selvinnyt nämä pyhät. Olen itsestäni kohtuu ylpeä siis. Olen saanut syötyä oman kykyni mukaan siinä missä muutkin, työstämättä tai työstäen lähes mitä vain (eritoteen tuota makeaa ;D), ilman kilareita tai räjähdyksiä. Viime joulu meni samoilla kaavoilla, ja tämäkin joulu vaikutti olevan Tontun suhteen melko iisipiisi. Hyvä näin. Riisipuurot, sekametelisopat, joululimput, laatikot, kinkut, piparit, kaneliässät, konvehdit, tiramisumantelit.... kiltisti maistoin (ja söin myös!). Joulutorttua jäi vielä mieli halajamaan, ja koska levyjä löytyy vielä pakkasesta, ajattlin itseni vielä moisella herkulla haastaa tulevina päivinä. Toivottavasti Teidän muidnkin joulu sujui suht hyvissä tunnelmissa, ja perherauha säilyi vaikka talossa saattaisikin asustaa pieni hellapolisiisi ;) Ei, todella, toivon että kaikkien joulu oli täynnä lämpöä, tunnelmaa, tuoksuja, makuja, hyvää mieltä ja lämmintä oloa. Minun ainakin oli <3

Kuusen oksalle pääsi lentelemään myös poro New Yorkista... 

Joulu tuli, joulu meni. Seuraavaksi uusi vuosi ja uudet kujeet. Saas nähdä. Kieltämättä tässä ollaan seilattu taas hieman aallokossa, tunteiden, ajatusten ja ahdistusten pyörittäessä suntaan jos toiseenkin. Erityisesti viimeisin käyntini terapeuttini luona ennen joulutaukoa olit melko pysäyttävä. Tuon tunnin aikana päästin ulos itsestäni kaiken, mitä sillä hetkellä sisälläni kannoin: pelot, ahdistukset ja ajatukseni tästä hetkestä. Paukutin ääneen kaiken sen, jopa ne ajatukset jotka olen pitänyt vain itselläni. Jos en ole ollut kaikilla käynneillä itselleni tai terapeutilleni rehellinen, niin nyt sitä olin, ja tuon reilun tunnin jälkeen terapeuttini sai oikeastaan vain sanotuksi: tämä oli erittäin hyvä käynti. Ilmeisesti sai minusta enemmän irti kuin monena muuna kertana, oletan. Olo oli helpottunut tuon visiitin jälkeen, mutta noissa ajatuksissa olen saanut pyöriä koko joulun. Joulu meni hyvin, mutta nythän nuo patoutuneet fiiliksen näyttävät tekevän paluuta. Voihan pöhnä. Tässä samassa jamassa vuodesta toiseen. Siinä missä muut ilakoivat vaihtuvaa vuotta, mitä vietän tuon illan rypemällä pohjamudissa surkuttaen elämääni: ei työtä (taaskaan!!), ei tietoa mistä niitä on luvassa, milloin, haluanko hakea kouluun, minne, mitä elämältäni haluan, missä pitäisi olla ja mitä tekemässä, jumitan, jumitan, jumitan...... viisveisaan terveydentilastani, ahdistun suuresti vain siitä kun elämäni muutoin ei ole järjestyksessä, vaan täysin hajallaan ilman minkään maailman määränpäätä. Kiitos tästä kaikesta kuuluu tietysti 99,9 % Tontulle............ hohhoi. Hyvvää uutta vuotta tosiaan, hiphurraa.

But lets move on, nimittäin.....

.... I'm in love!! Korvia myöten ja palavasti, täydestä sydämestäni! Tapasin rakkaani Internetin ihmeellisessä maailmassa jo pitkälti monta kuukautta ennen reissuun lähtöä, ja tuolla reissulla viimein tapasin hänet! Tai heidät... tarkemmin ottaen ne. Nimittäin Quest Protein Bar-proteiini patukat!! Oivoivoivoivoivoi ja oivoi..... oikeastaan jo keväällä, kun vielä ramppasin kuntosalilla ja halusin varmistaa riittävän proteiininsaannin, halusin ottaa selvää, mitkä proteiinipatukat olisivat kyllin laadukkaita, ja pitäisivät sisällään nimensä mukasiesti proteiinia, ei muuta ylimääräistä sälää. Ja tottahan minä sellaiset löysin! Ja tottahan niitä ei suomenmaasta edes saa (ilmeisesti helsingistä jostain terveyskaupasta jos tuurin lisäksi myös planeetat sattuvat kohdilleen ja kuu on kallellaan sopivaan suuntaan....)! Hirmuisesti minua poltteli jo tuolloin noihin patukoihin tarkemmin tutustua, ja kokeeksi tilata, mutta ajatus sitten kuitenkin jäi. Kunnes. Tättärätää, Neeew Yooorkk!  Ajatus kolahti päähän kuin telekkä pönttöön, ja kohta jo googletin kuumeisesti mistä moisia patukoita voisin mahdollisesti käydä etsiskelemässä. GNC oli kauppa nimeltään, ja sinne läksin täyttä marssia jo reissuni ensimmäisenä päivänä. Verrattavissa meidän Lifeen tuo kauppa, ja niitä oli siellä joka kadun kulmassa. Ja voihan mavon silimä! Olin pakahtua onnesta! Olo oli kuin pikku lapsella karkkikaupassa, ja silmät kiiluen loikin ympäri liikettä kuin peura ajovaloissa. Kerrankin minulla oli tuuria, nimittäin nuista melko arvokkaista patukoista sattui olemaan juuri ota 4 maksa 3 kampanja! Seitsemää eri sorttia olen päässyt siis reissuni aikana sekä kotiin palattuani maistelemaan (yhtä makua, Chocolate brownieta kun piti ostaa heti toinen kapale perään, sen verta hyvää oli!!). Yhden pitkän miinuksen tosin huomasin jo melko heti kotiin palattuani.......... hamstrasin patukoita aivan liian vähän!! Missä ihmeen aivopierussa en tajunnut ostaa patukoita kunnolla kotiin tuotavasksi! Kalliita, joo, mutta kalliimmaksi tulee tilata täältä asti kuluineen kaikkineen mitä tuoda sieltä ilman lisämaksuja! Voi äiti! Aina ei ymärrä, ei edes joka kerta!! No joo.... Näistä patukoista tulette kuulemaan vielä melko monasti, nimittäin tänään suuressa Quest-puutteessa sitten menin ja tilasin patukoita briteistä,hupsista. Ja koska en ehtinyt mielestäni maistella riittävästi makuja, ja patukoita saa tilattua vain 12 kappaleen pokseissa joissa on vain yhtä makua, menin ja tilasin sitten "näytteen", jossa on kaikki KUUSITOISTA eri makua!! Olen hurmioissani pelkästä ajatuskesta :D Käyn nuo maut läpi, ja sitte tiedän tilata sitä jotain tiettyä THE makua kaikki 12 kappaletta edullisemmin.... win-win, eikö niin? Itsepetosta parhaimmillaan pikemminkin....

Namia! Banana Muffin, no joo, menettelee, tykkäsin ehkä vähiten mutta nälkäisenä lentokoneessa upposi sekin. Chocolate brownie, oi nam! vetäsin yhden jälkkäriksi siltä istumalta, ja seuraavana päivänä olin hamstraamassa jo uutta! ja tuo cinnamon roll.... niinkuin olisis syönyt piparkakkutaikinaa! Sitkeää, tahmaista ja täyteläistä, ja kunnolla makua! En malta odottaa että saan taas maistella kyseistä patukkaa uudemman kerran! 

Niin, ja se vielä noista pötyköistä, että en olen koskaan ikina aiemmin kuin vain kerran maistanut proteiinipatukkaa. Maistoin, ja totesin että hyi stana, ja patukka lensi laskiastiaan. Pitkälti jo siitä syystä, että mielestäni kaupassa olevien "proteiinipatukoiden" ravintoarvot ovat melko...no, naurettavia, ja ainesosaluettolat ovat aaaaaivan liika pitkiä. Erästä alan ammattilaista lainaten; kaupasta ostetun proteiinipatukan syöminen on sama jos söisi purkillisen raejuustoa ja puoli pussia dumleja päälle..... Proteiinia kyllä joo, mutta myös hiilareita, sokereita ja rasvaa senkin edestä, jopa enemmänkin kuin mitä sitä itse sitä protskua. Eipä kuulosta hyvältä, ainakaan minun mielestäni. Rasvaa ja sokeria ja kaikkea siltä väliltä saa ja pitää syödä, ja minun tilassani tämä on erittäin suotavaa, mutta pointtini on, että jos haluaa syödäkseen proteiineja, ei kaupanpäälle välttämättä haluta kaikkea muuta mahdollista. Ymmärrettkö? Jos mielesi tekee nauriita, et todennäköisesti tyydy pussilliseen pakastettuja sipulirenkaita, vaan vaihdat kauppaa saadaksesi nuo nauriit...meni perille. Nyt Sinä, joka tätä lueskellessasi natustat So-Lo Carbin kanelipullaa, tarkoituksenani ei ole aiheuttaa kamalia omantunnon tuskia, tai muutoin katsoa kyseistä toimintaa nenänvartta pitkin, ei ei. Naatiskele patukkasi hyvillä mielillä loppuun saakka, ja tee niin uudestaankin. Itse jaksan tietyissä asioissa niuhottaa vähän liiaksikkin, pitkälti (tämäkin) Tontun ansiota, mutta toisaalta haluan panostaa myös hieman laatuun, ja olen siitä valmis maksamaan, ja siitä samalla myös saarnaamaan ;) Mutta siis,  jos mieleni haluttaa sukluttapatukkaa, sen myös ostan ja syön, mutta proteiinipatukoiksi yksinkertaisesti en muita patukoita kelpuuta. Olen puhunut. Ughh. Aiheesta kuullaan varmasti lisää myöhemmin, kun raportoin jokaisen patukan erikseen ;) Jahka vaan saan ne käsiini, ai että!!

Tämä maku minulta meinasi alkuun jäädä hyllylle koska ajattelin sen olevan "mälsä"... onneksi ei jäänyt! Nimittäin jos luulin tuota brownieta hyväksi, niin tämä pyyhkäisi oli että pölinä kävi! olin jo kotona (paniikissa joulusiivousta suorittamassa) kun pienessä makeannälässäni patukan auki räävin, ja sussiunakkoon olin enemmän kuin yllättynyt! Isoja, makeuttamattomia tummasuklaa kokkareita täyteläisessä...töhnässä, vai miten sen nyt kauniisti kuvailisi :D Mutta hyvää oli, ja nyt kielipitkäll jo odotan että saan uuden tällaisen kotiin! Näitä tilaan kyllä joskus vielä enemmänkin, ensin vain haluan maistella kaikki maut läpi! Saa nähdä mitä taphatuu ku pääsen maistamaan Double Chocolate Chunkia, joka on muutoin vastaava, mutta täysin suklainen versio tästä kullasta <3 

Niinhän sitä sanotaan, kun on palavasti johonkin pihkassa, niin sitä on paha saada poissa mielestä.... minulla tämä rakkauden palo sattuu vain suuntautumaan tällä hetkellä näihin piskuisiin kääröihin, jotka pitävät sisällään mitä ihanimpia herkkuja! ;)

Saa nähdä mitä loppu vuosi ja uusi alkava sellainen tuo tullessaan.... mutta Teille kaikille ainakin haluan toivottaa menestyksekästä, onnellista, tapahtuma rikasta, jännittävää, kutkuttavaa ja onnistunutta alkavaa vuotta 2014! Toisipa se mukanaan meille kaikille hieman onnea, rohkeutta, rikkautta, seikkailuja, toivoa, voimia ja ennenkaikkea rakkautta....

Happy New Year Everyone!! 

~ Laura